Yh­teis­kun­nas­sa on eri vä­es­tö- ja an­sain­ta­ker­rok­sia, jois­sa läh­tö­koh­tai­ses­ti palk­kaus me­nee – tai pi­täi­si men­nä ase­man ja sen tuo­man vas­tuun mu­kai­ses­ti. Eri yh­teyk­sis­sä po­le­mi­soi­daan eri asi­ois­ta, vä­hän mi­ten me­di­aa kiin­nos­taa ih­mi­siä kes­kus­te­lut­taa.

On hyvä, et­tä avauk­sia teh­dään ja vie­lä pa­rem­paa on, et­tä niil­tä, jot­ka on ase­tet­tu päät­tä­mään asi­ois­ta, ja jot­ka niis­tä myös päät­tä­vät, voi­daan avoi­mes­ti saa­da mie­li­pi­de ja kan­ta asi­aan. Va­li­tet­ta­van usein saa­daan kui­ten­kin lu­kea, et­tä asi­ois­ta päät­tä­vä hen­ki­lö ei ker­ro mie­li­pi­det­tään. Mitä ar­voa sel­lai­sel­la päät­tä­jäl­lä on, tyh­jän ää­nes­tä­jäl­lä? Mis­tä hä­nel­le mak­se­taan? Mik­si yli­sum­maan täl­lai­nen hen­ki­lö on ase­tet­tu/aset­tu­nut päät­tä­jän ase­maan, jol­lei hä­nel­lä ole omaa kan­taa – tai roh­keut­ta il­mais­ta sitä?

Var­sin mie­len­kiin­toi­nen kes­kus­te­lun ai­he on ol­lut ho­mo­pa­rin vih­ki­mi­nen lä­he­tys­työ­hön. Lain mu­kaan ”suun­tau­tu­mi­nen” on jo­kai­sen oma asia, ja sitä ei voi­da käyt­tää mi­nään kri­tee­ri­nä hen­ki­löä ar­vi­oi­ta­es­sa. Laki on koh­tuul­li­nen ja oi­kea. Suo­mes­sa.

Mei­dän ei kui­ten­kaan tu­li­si saat­taa mui­ta kult­tuu­rei­ta hy­väk­sy­mään sitä, mikä tääl­lä on hy­väk­syt­tyä. Em­me voi vai­kut­taa pai­kal­lis­ten ih­mis­ten asen­tei­siin Af­ri­kas­sa, Aa­si­as­sa, Ja­pa­nis­sa tai mis­sään vaan to­te­a­mal­la, et­tä Suo­mes­sa asi­at ovat näin. Mikä on meil­le sal­lit­tua, ei vält­tä­mät­tä ole sitä Eti­o­pi­as­sa, esi­mer­kik­si.

Tuo­mi­o­ro­vas­tim­me ker­toi tiis­tai­na 11.6. Il­kas­sa kan­tan­sa sel­ke­äs­ti ja pe­rus­te­li sitä Raa­mat­tuun no­ja­ten. Se on yk­si sel­keä kan­na­not­to ja hyvä niin. Maal­lik­ko­na olen vah­vas­ti sitä miel­tä, et­tä ei ole ke­nen­kään syy jos sat­tuu syn­ty­mään ho­mok­si tai les­bok­si, suo­men- tai ruot­sin­kie­li­sek­si, raa­ja­ri­kok­si tai muul­la ta­val­la lei­ma­tuk­si. Mut­ta se, mi­ten täl­lai­nen hen­ki­lö käy­tän­nös­sä pa­kot­taa mui­ta ot­ta­maan kan­taa hen­ki­lö­koh­tai­seen omi­nai­suu­teen­sa, on so­pi­ma­ton­ta. Yh­tä so­pi­ma­ton­ta on pa­kot­taa vie­ras kult­tuu­ri ym­mär­tä­mään sel­lai­sia ar­vo­ja, jot­ka ei­vät ole näil­le hy­väk­syt­ty­jä.

Asi­as­ta kah­dek­san­teen, mis­sä­hän vai­hees­sa on La­pu­an No­va­park-han­ke. Tiet­tä­väs­ti kau­pun­ki teet­ti kal­liit kon­sult­ti­tut­ki­muk­set hank­keen kan­nat­ta­vuu­des­ta, mut­ta vii­me ai­koi­na koko hank­kees­ta muis­tut­taa vain yli­mää­räi­nen ko­ro­ke, ei­kä min­ne­kään joh­ta­va tien pät­kä Ala­jär­ven­tien var­res­sa? Luin mai­ni­tun tut­ki­muk­sen suu­rel­la mie­len­kiin­nol­la ja jäin odot­ta­maan No­va­par­kin ra­ket­ti­mais­ta nou­sua Kes­ki­sen ky­lä­kau­pan ohit­se.

Vie­lä vauh­ti ei ole hui­man­nut. Puu­ha­mie­het hoi, kos­ka pää­see kau­poil­le??, ky­se­lee yk­si hank­keen ve­ron­mak­su­mie­his­tä.

Kari Nir­ha