Tut­ki­mus­ten mu­kaan kä­si­töi­den te­ke­mi­nen ak­ti­voi ai­vo­ja ja pi­tää muis­tin vir­ke­ä­nä. Ren­tout­ta­vaa­kin kuu­lem­ma on. Tie­dät­te­kö? Se käy suo­ras­taan me­di­taa­ti­os­ta, sti­mu­loi ai­vo­ja ja muu­ten­kin vä­hen­tää stres­siä. Joo­pa joo. Eh­kä sii­nä ta­pauk­ses­sa jos on sel­lai­nen hen­ki­lö, et­tä kaik­ki pai­kat py­syy jär­jes­tyk­ses­sä ei­kä ku­kaan muu kos­ke lan­koi­hin tahi kes­ke­ne­räi­siin kä­si­töi­hin. Al­le­kir­joit­ta­nut ei kuu­lu sel­lai­siin ih­mi­siin. Ei. Ei kuu­lu.

Mut­ta ko­lum­nis­ti on sii­tä huo­li­mat­ta ah­ke­ra kä­si­työ­läi­nen. Ja tun­nol­li­sel­la ja ah­ke­ral­la kä­si­työ­läi­sel­lä täy­tyy ai­na ol­la use­am­pi rau­ta tu­les­sa, ei­hän sitä tie­dä mitä huo­men­na te­kee mie­li vir­ka­ta vai ot­tai­si­ko ku­ti­men kä­teen. In­no­kas kä­si­työ­läi­nen myös in­nos­tuu uu­sis­ta ide­ois­ta ja hou­kut­te­le­vis­ta oh­jeis­ta, nii­tä pi­tää pääs­tä tie­ten­kin heti ko­kei­le­maan. Näis­tä syis­tä kä­si­työ­ih­mi­sel­lä on myös use­am­pi lä­hes­tul­koon val­mis, vä­hin­tään lan­ko­jen päät­te­le­mis­tä odot­ta­va työ kaa­pis­sa, tal­veh­ti­mas­sa.

Riit­tä­vän kau­an kun kä­si­töi­tä hau­too kä­si­työ­pus­seis­sa, -ko­reis­sa tai -laa­ti­kois­sa, niin lan­gat ovat vah­vas­ti sol­mus­sa ja se – ah niin iha­na – oh­je hu­kas­sa. Aij­jet­tä kun pois­taa stres­siä kun avai­lee sol­mu­ja ja yrit­tää sa­mal­la ol­la kat­ko­mat­ta lan­ko­ja. Ja tämä tie­ten­kin sil­lä ole­tuk­sel­la, et­tä se kä­si­työ­pus­si mis­sä on juu­ri se kä­si­työ, mitä nyt ha­lu­ai­si teh­dä, on tal­les­sa. Sii­nä saa mu­ka­vas­ti hien pin­taan kun et­sii läpi huus­hol­lin et­tä min­ne he­von­per­ke­lee­seen se ha­la­va­tun pus­si on men­nyt.

Toi­sen­su­kan­synd­roo­ma taas saa ai­kaan mon­ta eri­pa­ris­ta suk­kaa. Jos ei suk­kia kudo sa­ma­nai­kai­ses­ti, niin se toi­nen jää te­ke­mät­tä. Tai jos jak­saa­kin vään­tää myös sen toi­sen su­kan val­miik­si, se on var­mas­ti ku­dot­tu huo­mat­ta­vas­ti ki­re­äm­mäl­lä kä­si­a­lal­la. Mu­ka­vas­ti kun ve­ren­pai­ne ko­ho­aa niin ai­vot ak­ti­voi­tuu, ei­kös se niin men­nyt?

Luon­nol­li­ses­ti myös kä­si­työ­ih­mi­sel­lä täy­tyy ol­la riit­tä­vä va­ras­to lan­ko­ja nii­tä uu­sia in­nos­ta­via oh­jei­ta ja ide­oi­ta var­ten. Laa­ti­kol­li­nen tai pari. Tai pino laa­ti­koi­ta. Iso­ja. Ei niis­sä kui­ten­kaan ole juu­ri sitä sä­vyä mitä juu­ri ai­ko­maan työ­hön­sä kai­paa, jo­ten kyl­lä sitä lan­ka­os­tok­sil­le saa läh­teä. Lan­ka­kau­pat ne vaa­ral­li­sia ovat. Kos­kaan ei pää­se ulos il­man kah­ta täyt­tä kas­sil­lis­ta lan­ko­ja (vaik­ka oli­si yh­tä ke­rää läh­te­nyt nou­ta­maan), kyl­lä­hän niil­le käyt­töä löy­tyy. Ja kun­nes käyt­töä löy­tyy, nii­tä voi hil­lo­ta niis­sä isois­sa laa­ti­kois­sa.

Ren­tout­ta­vaa vii­kon jat­koa!

Ire­na Ul­vi­nen
Vih­reä fe­mi­nis­ti
La­pu­an lai­dal­ta