Kai­kil­la meil­lä on unel­mia, iso­ja ja pie­niä, saa­vu­tet­ta­vis­sa ole­via ja mah­dot­to­mia. Ih­mi­nen on teh­ty unel­mis­ta. Mi­nul­la on, ja mon­ta. Mut­ta lop­pu­jen lo­puk­si har­voin teen mi­tään konk­reet­tis­ta unel­mie­ni eteen, kun­han vain haa­vei­len.

Mel­kein kaik­ki­han haa­vei­le­vat lot­to­voi­tos­ta. Mitä sit­ten te­ki­si jos osui­si seit­se­män oi­kein omaan lap­puun. Ve­lat mak­sai­si pois, mat­kus­te­li­si, hank­ki­si uu­den au­ton, ryh­tyi­si tai­tei­li­jak­si, hank­ki­si lam­pai­ta. Suu­rin osa meis­tä, jot­ka lot­to­voi­tos­ta haa­vei­le­vat, myös lait­taa sil­loin täl­löin lot­to­ri­vin ve­tä­mään. Se on pie­ni konk­reet­ti­nen kei­no unel­mien saa­vut­ta­mi­sek­si. Mut­ta mik­si em­me näe mi­tään muu­ta vai­vaa saa­vut­taak­sem­me lot­to­voi­tol­la to­teu­tet­ta­via haa­vei­ta il­man sitä lot­to­voit­toa?

Mat­kus­tel­la voi il­man val­ta­via sum­mia, sääs­tää kun voi myös etu­kä­teen. Ko­tie­läi­miä voi hank­kia ja niis­tä huo­leh­tia myös il­man mil­joo­nia. Jos ny­kyi­nen työ ei in­nos­ta vaan kai­paa jo­tain luo­vem­paa, täy­tyy joko men­nä ta­kai­sin kou­lun­pen­kil­le tai muu­ten pyr­kiä koh­ti sitä mis­tä haa­vei­lee.

Mut­ta ei! Sitä jo­ten­kin on tur­tu­nut sii­hen mitä on.

Täs­sä on hyvä, kun ei tar­vit­se teh­dä muu­ta kuin ol­la vir­ran vie­tä­vä­nä. Kun riit­tä­vän van­hak­si pää­see, huo­maa et­tä mi­tään unel­mia ei sit­ten tul­lut­kaan to­teu­tet­tua.

Kaik­ki unel­mat ei­vät vaa­di edes mi­tään suu­ria pon­nis­te­lu­ja ja sil­ti ne jää­vät to­teut­ta­mat­ta. Mo­nes­ti kuu­lee ih­mi­sen sa­no­van vaik­ka­pa "Minä olen ai­na ha­lun­nut op­pia pu­hu­maan es­pan­jaa", niin et­tä mikä se on joka mei­tä es­tää?

Jos olet ai­na ha­lun­nut opis­kel­la vie­rai­ta kie­liä, aloi­ta syk­syl­lä kan­sa­lai­so­pis­ton kurs­si. Jos olet ai­na ha­lun­nut käy­dä sie­ni­met­säs­sä, niin mene. Vie­lä jos lai­naat vaik­ka­pa kir­jas­tos­ta kir­jan, jos­sa ker­ro­taan, mil­lai­sia sie­niä voi syö­dä, niin olet jo voi­ton puo­lel­la.

Jos olet ai­na ha­lun­nut lu­kea Sha­kes­pe­a­rea, niin kir­ja kä­teen ja tuu­mas­ta toi­meen. Jos olet ai­na ha­lun­nut ope­tel­la, kuin­ka ku­do­taan kan­ta­pää suk­kaan, ota pui­kot kä­teen ja opet­te­le.

To­teu­tu­nei­den unel­mien ei tar­vit­se ol­la suu­ria tuo­dak­seen suur­ta iloa. Tär­kein­tä on, et­tä te­kee jo­tain nii­den saa­vut­ta­mi­sek­si.

Koh­ti unel­mia!

Ire­na Ul­vi­nen

Vih­reä fe­mi­nis­ti La­pu­an lai­dal­ta