Sitä tie­tää tul­leen­sa van­hak­si, kun sään­nöl­li­ses­ti aloit­taa pu­heen­sa sa­noil­la ”van­hoi­na hy­vi­nä ai­koi­na”.

No, minä olen van­ha. Ja van­hoi­na hy­vi­nä ai­koi­na ikä oli jo­tain mitä saa­vut­taa. Ne hi­taat kuu­kau­det en­nen täy­si-ikäi­syyt­tä, se oli täy­del­lis­tä, iha­naa odot­ta­mis­ta. Sitä tie­si juu­ri kuin­ka van­ha oli. Seit­se­män­tois­ta vuot­ta, yk­si­tois­ta kuu­kaut­ta ja kak­si­kym­men­tä­seit­se­män päi­vää. Kyl­lä kut­kut­ti.

Kak­si­kymp­pi­siä juh­lit­tiin nuo­ruu­den in­nol­la. Se oli sitä van­haa hy­vää ai­kaa, kun kra­pu­la­kin oli vain haus­ka sana ja yh­dys­merk­ki ros­ka­ruu­al­le, hy­väl­le seu­ral­le soh­val­la ja koko päi­vän tee­vee­ma­ra­to­nil­le.

Ny­ky­ään an­kei­na ai­koi­na sitä on vain kes­ki-ikäi­nen. Ja jos oi­kein ha­lu­aa it­sen­sä nuo­rek­si teh­dä niin var­hais­kes­ki-ikäi­nen. Tai eh­kä täs­sä vai­hees­sa tie­ten­kin jo kes­ki-iän kyn­nyk­sen ylit­tä­nee­nä, ei kui­ten­kaan vie­lä het­keen myö­häis­kes­ki-ikäi­nen.

Mää­ri­tel­lään­kö kes­ki-ikä sa­mal­la ta­val­la kuin kes­ki­päi­vä? Kel­lo 12 on kui­ten­kin pal­jon lä­hem­pä­nä he­rää­mi­sai­kaa kuin nuk­ku­maan­me­noa. Vaik­ka he­räi­si (lä­hes­tul­koon) ku­kon­lau­lun ai­kaan kel­lo 6, niin kes­ki­päi­vän jäl­keen on vä­hin­tään puo­li­tois­ta­ker­tai­nen mää­rä tun­te­ja mi­kä­li pe­tiin me­ni­si jo var­hain kel­lo 21. Näin seit­se­män­kym­men­tä­lu­vul­la syn­ty­nee­nä suo­ma­lais­nai­se­na eli­na­ja­no­dot­tee­ni on 80 vuo­den tie­noil­la. Sil­loin sa­moil­la las­kel­mil­la kes­ki-ikä oli­si ol­lut jo 32-vuo­ti­aa­na. Kuka ju­ma­lau­ta ku­vit­te­lee 32-vuo­ti­aa­na ole­van­sa kes­ki-ikäi­nen? Noil­la las­kel­mil­la sitä on ol­lut kes­ki-ikäi­nen jo kau­an ja pa­has­ti jo siel­lä jäl­ki­puo­lis­kol­la. Il­taa koh­ti kiih­dy­te­tään ja vauh­dil­la.

Ei nyt enää oi­ke­as­taan tie­dä kuin­ka van­ha on. ”Jo­tain nel­jä­kym­men­tä” sitä on ol­lut jo het­ken. Jos pi­tää jon­ne­kin oi­ke­as­ti ol­la tark­ka luku, niin las­kea se pi­tää. Mut­ta ei pu­hu­ta sen enem­pää kes­ki-iän de­men­ti­as­ta.

Kos­kaan ei kui­ten­kaan kan­na­ta va­leh­del­la it­se­ään ikäis­tään nuo­rem­mak­si, ei­hän sii­nä ole mi­tään jär­keä. Näil­lä nau­ru­ry­pyil­lä jos it­se­ään väit­tää kol­me­kymp­pi­sek­si, niin kes­kus­te­lu­kump­pa­nit miet­ti­vät it­sek­seen, et­tä mi­tä­hän tuo­kin rauk­ka on it­sel­leen teh­nyt. Sitä vas­toin jos va­leh­te­li­sin it­se­ni van­hem­mak­si kuin oli­sin­kaan (ku­ten nuo­re­na ur­hool­li­ses­ti yrit­ti baa­rin ovel­la port­sa­ril­le), poh­ti­si­vat he kuin­ka hy­vin olen­kaan säi­ly­nyt. Tie­dä vaik­ka pää­si­si mai­nos­ta­maan ryp­py­voi­tei­ta nä­kö­ra­di­oon.

Au­rin­kois­ta vii­kon­lop­pua kai­ke­ni­käi­sil­le!

Ire­na Ul­vi­nen