Kans­sa­ni yh­tei­sen vel­ka­hel­ve­tin ja­ka­va ja mei­dän per­heen Vil­ma ja MyC­lub-vas­taa­va avo­vai­mo­ni Siru (ni­meä ei ole muu­tet­tu) eh­dot­ti, et­tä kir­joi­ta ker­ran­kin jo­tain po­si­tii­vis­ta elä­mäs­tä ja hä­nes­tä.

Sitä saa mitä ti­laa.

Ku­kois­ta­van pa­ri­suh­teem­me sa­lai­suus on 383 ki­lo­met­riä ar­ki­sin. Vii­kon­lop­pui­sin etäi­syys vaih­te­lee riip­pu­en sii­tä, mis­sä päin Suo­mea olen poi­kien kans­sa juo­mas­sa il­mais­ta vii­naa kat­sel­len ne­li­kymp­pis­ten yh-äi­tien pa­la­vaa ha­lua tu­tus­tua mi­nuun tar­kem­min. Ja tämä kaik­ki jär­jet­tö­män ko­val­la pal­kal­la, jo­hon kuu­luu päi­vä­ra­hat, ki­lo­met­ri­kor­vauk­set, yö-ja py­hä­li­sät sekä kaik­ki muut her­kut, jois­ta AKT:n Mar­ko Pii­rai­nen sekä PAM:in Ann Se­lin vain nä­ke­vät mär­kiä päi­vä­u­nia.

Tun­ti­palk­ka­ni on yli sata eu­roa. Se, et­tä sii­hen tun­tiin kuu­luu is­tu­mis­ta 15 tun­tia kuor­ma-au­ton jat­ko-oh­jaa­mos­sa mies­ten kans­sa, joi­den naa­mo­ja on kat­sel­lut yli 15 vuot­ta, an­taa vain li­sää elä­mä­ni­loa.

383 ki­lo­met­riä mah­dol­lis­taa myös sen to­si­sei­kan, et­tä voin muu­ta­ma­na päi­vä­nä vii­kos­sa jät­tää vaat­te­ni lat­ti­al­le, mis­tä ne löy­ty­vät ai­na kä­te­väs­ti il­man et­sin­tää aa­mui­sin.

Voin kat­sel­la nais­ten kä­si­pal­lo-ot­te­lua, joka on osit­tain ruot­sik­si se­los­tet­tu, il­man et­tä mie­len­ter­veyt­tä­ni ase­te­taan ky­see­na­lai­sek­si.

Kaa­pin ovet saa­vat jää­dä au­ki, ei­kä tis­ki­al­las­ta tar­vit­se tyh­jen­tää ko­nee­seen en­nen kuin se on täyn­nä. Luit­te oi­kein. En lai­ta as­ti­oi­ta suo­raan ko­nee­seen.

Mi­nun li­säk­se­ni myös lap­sem­me saa­vat naut­tia näis­tä va­pauk­sis­ta, jot­ka eit­tä­mät­tä ovat hy­väk­si hei­dän tu­le­vai­suu­del­leen.

Avo­vai­mo­ni on rau­tai­nen ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­nen. Hän on töis­sä pai­kas­sa, jos­sa po­ti­las jo saa­pu­es­saan nä­kee El­vik­sen va­loi­san tun­ne­lin pääs­sä.

Tämä am­mat­ti­mai­suus nä­kyy sii­nä, kuin­ka hän vas­taa­not­taa mi­nut pa­la­tes­sa­ni La­pin run­dil­ta rep­pu täyn­nä ra­haa. Kou­lu­tuk­sen­sa an­si­os­ta hän tie­tää mi­nun ole­van va­loi­sas­sa tun­ne­lis­sa, jon­ka pääs­sä Kari Ta­pio kou­kis­taa kut­su­vas­ti sor­me­aan, ei­kä sen ta­kia ra­si­ta mi­nua ty­pe­ril­lä ky­sy­myk­sil­lä.

Ke­sän hel­teet ovat on­nek­si ohi ja syk­syn vil­voit­ta­vat sa­teet ovat saa­pu­neet. Kun luon­non oma vä­ri­tys­kir­ja pis­tää pa­ras­taan, unoh­tuu hel­pos­ti, et­tä vel­kaa on enem­män kuin omai­suut­ta.

Tä­män kai­ken iha­nuu­den kes­kel­tä läh­dem­me Turk­kiin avo­vai­mo­ni mak­sa­mal­le mat­kal­le.

Hän to­sin lai­na­si ra­hat ano­pil­ta, joka on kuu­lem­ma sääs­tä­nyt nii­tä omien hau­ta­jais­ten­sa jär­jes­te­lyi­hin. Epäi­lee­kö hän ken­ties viih­de­tai­te­li­jan ja sai­raan­hoi­ta­jan mak­su­val­miut­ta?

Paap­pa

Tiis­te­läi­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man