Avo­vai­mo­ni sai jos­tain lah­jak­si il­mai­sen lai­va­ris­te­lyn. Oli­si pi­tä­nyt us­koa eräs­tä tiis­te­läis­tä me­tal­li­mies­tä, joka jo 1990-lu­vul­la sa­noi pai­na­vaan ää­nen­sä­vyyn: ”Mi­kään ei ole po­jat niin kal­lis­ta kuin il­mai­nen lai­va­ris­tei­ly.”

It­se ris­tei­ly­hän oli lä­hes il­mai­nen, mut­ta kun sii­hen ko­to­na ATK:lla klik­kail­laan kaik­ki mitä lap­si­per­he lai­val­la tar­vit­see, niin hin­ta oli­kin yh­tä äk­kiä 256 eu­roa. Se­kään ei vie­lä nos­ta ve­ren­pai­net­ta tap­piin, mut­ta en­nen kuin olim­me Hel­sin­gis­sä ja lai­va oli liik­ku­nut met­ri­ä­kään, oli sum­ma jo yh­den hen­gen Tur­kin mat­kan hin­ta.

Kir­joi­tan tätä ko­lum­nia Tuk­hol­man sa­ta­mas­sa, M/S Ma­riel­lan hy­tis­sä nu­me­ro 4520 ja odo­tan kau­hul­la pa­rin tun­nin pääs­tä al­ka­vaa buf­fet-ruo­kai­lua. Tu­lo­mat­kal­la ta­pah­tui jo pe­rin­tei­nen yli­lyön­ti syö­mi­sen suh­teen, en­kä us­ko tä­mä­nil­tai­sen suo­ri­tuk­sen ole­van yh­tään jär­ke­väm­pi.

Lai­van nou­to­pöy­dän asi­ak­kaat voi­daan ja­kaa kol­meen eri ryh­mään: Elä­ke­läi­set, lap­si­per­heet ja per­sau­ki­set. Yh­tei­nen ni­mit­tä­jä on näl­kä. Hel­ve­tin­moi­nen näl­kä. Jo­kai­nen ha­lu­aa yh­tä­ai­kaa kaik­kea.

Pa­him­pia ta­pauk­sia ovat 38-vuo­ti­aa­na iso­äi­deik­si tul­leet 49-vuo­ti­aat nai­set. Juu­tuin juu­ri ei­len täl­läi­sen lin­jas­to­jar­run pe­rään. Las­ku­je­ni mu­kaan ruo­ka­la­jik­keen siir­tä­mi­nen lin­jas­tol­ta lau­ta­sel­le saa kes­tää enin­tään 1,8-5,7 se­kun­tia. Sen kau­em­paa ky­sei­nen suo­ri­tus ei voi kes­tää ai­kui­sel­ta ih­mi­sel­tä, joka ei ole hol­houk­sen alai­nen tai fyy­si­ses­ti lii­kun­ta­ra­joit­tei­nen. Pis­te.

Muu­ten­kin ruo­ka­la­jik­kei­den mää­rää voi­si tar­kis­taa.

En esi­mer­kik­si ym­mär­rä mitä ve­gaa­ni­nen lak­rit­si­suk­laa­herk­ku te­kee nou­to­pöy­däs­sä. Ky­sei­nen tuo­te so­pi­si pal­jon pa­rem­min ik­ku­nas­ta nä­ky­vien mil­joo­na­hu­vi­loi­den pöy­tiin, jois­sa on­nel­li­set hu­vi­la­no­mis­ta­jat Björn Borg -merk­ki­vil­la­pai­dois­saan lau­la­vat snap­si­lau­lu­ja ja vil­kut­ta­vat nou­to­pöy­däs­sä li­ha­pul­lia ah­mi­val­le per­sau­ki­sel­le, joka on op­ti­mis­ti­ses­ti pu­ke­nut yl­leen val­koi­sen pai­dan.

Las­ten ol­les­sa mu­ka­na mat­kal­la yö­e­lä­män ha­vain­noin­ti jää täl­lä ker­taa puut­teel­li­sek­si. To­te­an vain, et­tä edel­leen lai­vat­ru­ba­duu­rit ja hou­se-bän­dit soit­ta­vat lii­an pal­jon ja lii­an hil­jaa.

Nos­tan sil­ti heil­le hat­tua. En pys­tyi­si it­se sa­maan, vaik­ka osai­sin­kin eng­lan­tia ja osai­sin lau­laa.

Tuk­hol­man kes­kus­tas­ta ei jää­nyt pal­jon ker­to­mis­ta. Joka tak­sis­sa on eri hin­ta­lap­pu sa­maan paik­kaan.

Ka­dut ovat re­mon­tis­sa ai­van niin kuin Hel­sin­gis­sä­kin. Pyö­räi­li­jät luu­le­vat omis­ta­van­sa kau­pun­gin, ja hy­vin toi­meen tu­le­vil­la nuo­ril­la ruot­sa­lais­mie­hil­lä ei ole jos­tain syys­tä va­raa os­taa hou­su­ja, jois­sa oli­si riit­tä­vän pit­kät lah­keet.

Paap­pa