Suo­ma­lai­sen sään, sa­don sekä uk­ko­sen yli­ju­ma­lan Ukon hel­lies­sä kat­ke­ria lui­ta­ni, olen mel­kein unoh­ta­nut ym­pä­ril­lä­ni val­lit­se­vat epä­koh­dat. Ih­mi­nen tyh­men­tyy ja lais­kis­tuu, jos hän on on­nel­li­nen. Elä­mä al­kaa tun­tua hy­väl­tä, ja se ei ole hyvä asia. Sitä al­kaa ihan luon­nos­taan tot­tua sii­hen, et­tä ka­me­ra­tolp­pa ot­taa si­nus­ta sel­fien Ylö­jär­vel­lä, tie­to­suo­ja­la­ki es­tää su­ru­ad­res­sit pai­kal­li­ses­sa kir­ja­kau­pas­sa, pu­he­li­mel­la ei voi soit­taa sin­ne min­ne on asi­aa, ja joka asi­aan tar­vi­taan joku kort­ti, pait­si nii­hin, mis­sä sitä oi­ke­as­ti tar­vit­tai­siin, esi­mer­kik­si ää­nes­tä­mi­seen.

Sote-kes­kus­te­lu­kin al­kaa tun­tua yk­sin­ker­tai­sel­ta, kun on läm­min. Vaik­ka alun­pe­rin­kin se on ol­lut hy­vin yk­sin­ker­tai­nen. Kes­kus­ta ha­lu­aa li­sää val­taa maa­kun­tiin, kos­ka heil­lä ei ole val­taa kau­pun­geis­sa. Ko­koo­mus laa­jan va­lin­nan­va­pau­den. Si­nist ovat si­ni­siä, ja Ant­ti Rin­ne räk­syt­tää sii­nä vä­lis­sä, odot­ta­en, et­tä joku mo­kaa. Lo­puk­si pe­rus­tus­la­ki­va­li­o­kun­ta hyl­kää kaik­ki eh­do­tuk­set, ja show al­kaa alus­ta. Sii­nä se on. Ly­hy­es­ti.

Olen ilok­se­ni huo­man­nut, et­tä muut­kin ih­mi­set ovat al­ka­neet kyl­läs­tyä. So­si­aa­li­sen me­di­an ruo­ka- ja ylä­viis­tos­ta otet­tu­jen val­he­ku­vien se­kaan on il­mes­ty­nyt yl­lät­tä­en krit­tik­kiä pank­kien ja va­kuu­tuu­syh­ti­öi­den en­nen niin iha­nis­ta net­ti­pal­ve­luis­ta. Minä kir­joi­tin näis­tä asi­ois­ta jo vuo­sia sit­ten, ja mi­nul­le nau­ret­tiin. Ma­ria Vei­to­lan vai­nos­ta Tomi Met­sä­ke­toa koh­taan mai­nit­sin myös, ja nyt ovat muut­kin ih­mi­set al­ka­neet epäil­lä Vei­to­lan mo­tii­ve­ja asi­an tii­moil­ta. Kir­joi­tin myös et­tä Jari-Mat­ti Lat­va­lan vauh­din hii­pu­mi­sen syy on Mai­sa Torp­pa. Ja kas, vii­me vii­kon Ur­hei­lu­leh­ti epäi­lee sa­maa syy­tä.

Olen myös use­as­ti suo­raan tai epä­suo­ras­ti mai­nin­nut, et­tä mis­sään muu­al­la ei ole niin pal­jon lah­jak­kai­ta ur­hei­lu- ja mu­siik­ki­mie­hiä hu­kat­tu suh­tees­sa asa­kas­lu­kuun kuin La­pu­al­la. Meil­lä la­pu­a­lai­sil­la mie­hil­lä on yk­si iso on­gel­ma. Meil­lä me­nee nai­set pää­hän. Meis­tä tu­lee vä­lit­tö­mäs­ti mat­kus­ta­jia, kun tun­nem­me ja­loa kiin­ty­mys­tä tai rak­kau­den pa­loa jo­tain mie­li­tiet­tyä koh­taan. Usein olen pan­nut mer­kil­le, et­tä mat­ka­pa­hoin­voin­ti lie­ven­tyy, jos nai­nen on ko­toi­sin vä­hin­tään 300 ki­lo­met­rin pääs­tä, ihan mis­tä suun­nas­ta ta­han­sa. Al­le­kir­joit­ta­nut tie­tää tä­män var­sin hy­vin. Oli­si ol­lut ot­ta­jia muu­al­la­kin, mut­ta Kaa­ran­män­nik­kö vei koko po­tin. Toi­saal­ta hyvä niin, mi­nus­ta oli­si voi­nut tul­la vie­lä suu­rem­pi egois­ti kuin mitä nyt olen.

Olen täs­sä huo­maa­mat­ta­ni ylen­tä­nyt it­se­ni oraak­ke­lik­si. Oraak­ke­lei­den toi­min­ta­han lop­pui kris­ti­nus­kon yleis­ty­es­sä 300-lu­vul­la, mut­ta sil­ti us­kon et­tä heil­lä oli­si käyt­töä vie­lä ny­ky­päi­vä­nä­kin. Nu­me­ro­ni löy­tyy kä­te­väs­ti ne­tis­tä.

Paap­pa