En ole iki­nä ym­mär­tä­nyt tiet­ty­jä asi­oi­ta ja tus­kin tu­len kos­kaan ym­mär­tä­mään. Suu­rin syy on se, et­ten edes ha­lua ym­mär­tää. Mi­nul­la ei ole pie­nin­tä­kään mie­len­kiin­toa esi­mer­kik­si seu­raa­van­lais­ten asi­oi­den ym­mär­tä­mi­seen: ra­por­toin­ti­työ­ka­lut, ikään­ty­nei­den ih­mis­ten asu­mi­sen ke­hit­tä­mi­soh­jel­ma, Vuo­ro­vai­ku­tusp­ro­ses­sien Tut­ki­mus­kes­kus, ate­ria- ja sii­vous­pal­ve­lui­den pal­ve­lu­verk­ko­suun­ni­tel­ma, tie­to­ko­nei­den ja pu­he­lin­ten oh­jel­mis­to­päi­vi­tyk­set, THL, koi­ra­ve­ro, ma­te­ma­tiik­ka, Hel­mi-jär­jes­tel­mä, en­ke­li­hoi­to, ba­let­ti, nai­nen, par­sa ja ke­sä­keit­to. Täs­sä nyt muu­ta­mia mai­ni­tak­se­ni.

Sen si­jaan olen kiin­nos­tu­mut ää­rim­mäi­sen pal­jon his­to­ri­as­ta, maan­tie­dos­ta sekä ih­mis­luon­tees­ta. Ih­mis­luon­net­ta tut­kies­sa­ni olen hy­län­nyt kaik­ki di­ag­noo­sit, joi­ta ny­ky­ään on maa­il­ma pul­lol­laan. Kaik­kiin oi­rei­siin löy­tyy jo­kin kir­jai­nyh­dis­tel­mä. Mut­ta ei niin­kin yk­sin­ker­tais­ta di­ag­noo­sia kuin vee­mäi­syys käy­tä juu­ri­kaan ku­kaan.

Vee­mäi­set ih­mi­set ovat yk­sin­ker­tai­ses­ti vee­mäi­siä. Hei­dän agen­dan­sa on ol­la vee­mäi­siä. Se kul­kee ve­ren­pe­rin­nös­sä yleen­sä su­ku­pol­ves­ta toi­seen. Ym­pä­ris­tö ja ih­mi­set ym­pä­ril­lä muut­tu­vat, mut­ta se vai­ku­ta tä­hän tau­tiin mi­ten­kään. Tämä kan­san­tau­ti ei pois­tu kos­kaan.

Mik­si jot­kut ih­mi­set ovat sit­ten vee­mäi­siä? Sii­tä yk­sin­ker­tai­ses­ta syys­tä, et­tä se nyt vaan kuu­luu ih­mis­luon­tee­seen. Kou­lu­kiu­saa­mi­nen on täs­tä hyvä esi­merk­ki. Sitä on esiin­ty­nyt ai­na ja tu­lee ai­na esiin­ty­mään. Se ei ole opet­ta­jien, äly­pu­he­lin­ten, te­le­vi­si­on tai kou­lu­jär­jes­tel­män vika. Se on ih­mis­ten vika. Ai­na löy­tyy joku vee­pää, joka kiu­saa.

Eri­tyi­ses­ti mi­nua häi­rit­see las­ten vee­mäi­syy­den puo­lus­ta­mi­ses­sa sei­kat ku­ten Vil­le ei ole tä­nään syö­nyt tai nuk­ku­nut tar­peek­si, sik­si pyö­rä­te­li­ne len­si kau­pan ik­ku­nas­ta läpi. Jos Vil­le on vee­pää nin hän on. Tämä sama pä­tee myös ai­kuis­ten koh­dal­la. Vä­sy­mys ja näl­kä? Tal­vi­so­das­sa kyl­lä. Ei nyt.

Vee­päi­den kes­kel­lä elä­mi­nen ra­di­ka­li­soi ih­mi­sen. Olen it­se täs­tä elä­vä esi­merk­ki. En­nen niin lep­poi­sa ja hy­vän­tuu­li­nen, jo par­haat päi­vän­sä näh­nyt tiis­te­läi­nen lais­ka­ma­to on muut­tu­nut en­nak­ko­luu­loi­sek­si jää­rä­pääk­si, joka nä­kee kaik­ki­al­la ah­dis­ta­via, ty­pe­riä sään­tö­jä ja tun­tee yh­teis­kun­nan si­veys­vyön ki­ris­tä­vän ni­vu­sia jat­ku­vas­ti. Mi­nus­ta­kin on tu­los­sa ko­vaa vauh­tia vee­pää.

Lääk­keek­si olen ko­keil­lut mant­raa, jota tois­tan mie­les­sä­ni ai­na, kun asi­oin vee­päi­den kans­sa.

Mulk­ku mikä mulk­ku. An­na ol­la.

Paap­pa