Ke­sä­lo­ma on lu­sit­tu ja olym­pi­a­lai­set käy­ty. Ul­ko­na on pak­kas­ta tois­ta mit­ta­ria ja hen­ki­nen vi­reys­ti­la sitä luok­kaa, et­tä te­ki­si mie­li va­lel­la pipo si­an­ve­rel­lä, kä­vel­lä Kor­ke­saa­ren Kis­sa­laak­soon, työn­tää pää Amu­rin­tii­ke­rin hä­kin kal­te­rei­den vä­lis­tä, ja kuis­ka­ta: ”Kis-kis-kis”.

Olin kak­si viik­koa Thai­maas­sa. Tot­ta on, mitä eräs kes­ki­suo­ma­lai­nen tim­pu­ri sa­noi:

– Läm­pi­mäs­sä vi##taa kes­ki­mää­räis­tä vä­hem­män.

Kak­si viik­koa meni soh­val­la olym­pi­a­lais­ten pa­ris­sa. Nämä nel­jä viik­koa sen to­dis­ti­vat: Kaik­ki muu pait­si läm­pö ja ur­hei­lu ovat tur­haa.

Olin on­nel­li­nen kuin lap­si, vaik­ka ti­las­to­jen mu­kaan lap­set ovat ah­dis­tu­nei­ta. Lap­se­na on kaik­ki hel­pom­paa. On synt­tä­rei­tä, jou­lu ja ke­sä­lo­ma. Ei tar­vit­se miet­tiä on­ko Isä Mit­ro per­vers­si hu­li­gaa­ni vai mus­tan huu­mo­rin­ta­jun omaa­va älyk­kö ja julk­kis, jota muu or­to­dok­si­vä­ki ei ym­mär­rä. Pie­ne­nä riit­ti kun ”lai­na­si” isän ko­lik­ko­pus­sis­ta ra­haa jää­te­löön. Paa­vo Väy­ry­sen ra­han­lai­naus­kon­sep­ti on huo­mat­ta­vas­ti vai­ke­am­pi­sel­kois­ta.

Tei­ni­nä riit­ti kun löy­si pa­pe­rin­ke­räys­laa­ti­kos­ta Ant­ti­lan ku­vas­ton, tai jos oi­kein säkä kävi, vuo­den 1979 Jal­lun. Kun lu­ku­het­ken jäl­keen säh­kö­teh­taan sil­lal­la pää­si vie­lä pus­saa­maan ky­län lik­ko­ja, niin oli täh­ti­ku­vi­ot oi­kes­sa asen­nos­sa. Ny­ky­ään pi­tää ol­la tar­kem­pi. Tu­le­vai­suu­des­sa pus­sai­luun tar­vi­taan tie­toa yh­tei­sym­mä­rys­lais­ta sekä mah­dol­li­ses­ti kir­jal­li­nen do­ku­ment­ti tai joku so­vel­lus.

Mik­si miet­tiä kä­sit­tä­mät­tö­miä asi­oi­ta, ku­ten esi­mer­kik­si maa­kun­tau­u­dis­tus­ta, ja heit­tää te­le­vi­si­o­ta ruis­lei­väl­lä ai­na kun siel­lä pu­huu Li An­ders­son tai Vil­le Nii­nis­tö? Ei­kö voi­si vain miet­tiä, mil­lä ra­hal­la Sara Cha­fak mat­kus­taa tai kuin­ka Sam­po Kau­la­sen Mint­tu-vai­mo kär­sii Sel­viy­ty­jät-les­ke­nä?

Sik­si, et­tä ai­kui­se­na ole­mi­sen sie­tä­mä­tön ke­veys pai­naa ol­ka­pää­tä kuin se­li­baat­ti Va­ti­kaa­ni­pap­pia ei­kä eu­ta­na­sia ole vie­lä­kään sal­lit­tu Suo­mes­sa edes kuo­le­man­sai­rail­le, saa­ti sit­ten hen­ki­ses­ti vä­säh­tä­neel­le viih­de­tai­te­li­jal­le.

Eu­ta­na­sia pi­täi­si­kin näh­dä kär­si­myk­sen päät­tä­mi­se­nä ei­kä elä­män päät­ty­mi­se­nä. Laki voi­si ihan hy­vin sal­lia yli 50-vuo­ti­ail­le viih­de­tai­tei­li­joil­le hen­ki­sen eu­ta­na­si­an, jos­sa sai­sit mah­dol­li­suu­den pois­tua näyt­tä­möl­tä kä­vel­len, en­nen kuin si­nut ta­lu­te­taan pois. En­nen lo­pul­li­sen pii­kin an­ta­mis­ta voi­sit vie­lä pari vuot­ta kuun­nel­la de­mo­nau­ho­ja­si ja lu­kea leh­ti­leik­kei­tä, joi­ta si­nus­ta on pai­kal­lis­leh­des­sä kir­joi­tet­tu.

Il­ta­vel­lin jäl­keen, sii­nä kiil­lot­ta­es­sa­si en­sim­mäi­sen si­jan pal­kin­to­lu­sik­kaa Tiis­ten­jo­en puis­to­hiih­dois­ta vuo­del­ta 1979, tie­täi­sit sen var­mas­ti. Val­mis­ta tuli.

Paap­pa