Jän­ni­tys ja mar­ras­kuu kuu­lu­vat jol­lain ta­paa yh­teen, ai­na­kin mi­nun elä­mäs­sä­ni. Uu­si pe­sis­kau­si al­kaa ni­mit­täin mar­ras­kuus­sa, ja ai­na sil­loin jän­nit­tää.

Täl­lä ker­taa van­hal­la kon­ka­ril­la­kin jän­ni­tys oli po­tens­siin sata, sil­lä uu­sia kas­vo­ja oli en­sim­mäis­tä ker­taa ko­koon­nut­ta­es­sa pal­jon, pe­lin­joh­toa myö­den. It­se asi­as­sa mi­nua jän­nit­ti niin pal­jon, et­tä olin unoh­ta­nut hal­li­ken­gät pan­nu­huo­neen pan­nun pääl­le. Ei aut­ta­nut kuin nöyr­tyä ja soit­taa äi­dil­le. Tos­sut tuo­tiin tyt­tä­rel­le Pat­ruu­na-aree­nan pi­haan yh­tä no­pe­as­ti kuin kär­kie­te­ni­jä juok­see ko­ti­pe­sään.

Roh­keus on ol­lut meil­lä iso­na tee­ma­na pit­kin al­ku­kaut­ta. Eri­lai­set heit­täy­ty­mis­teh­tä­vät ja esiin­ty­mi­set ovat vaa­ti­neet kai­kil­ta roh­keut­ta, toi­sil­ta hie­man enem­män ja toi­sil­ta vä­hän vä­hem­män. Roh­keus on myös su­laut­ta­nut mei­tä uu­sia ja van­ho­ja pe­laa­jia yh­teen. Roh­keut­ta vaa­dit­tiin myös en­sim­mäi­sis­sä hal­li­pe­leis­sä, sil­lä uu­det vie­rus­ka­ve­rit ken­täl­lä ja uu­si pe­lin­joh­to ai­heut­ti var­mas­ti yh­des­sä ja toi­ses­sa­kin jän­ni­tys­tä ja epä­var­muu­den tun­tei­ta.

His­to­ri­a­no­pe­o­pis­ke­li­jal­le on var­mas­ti myös so­pi­vaa teh­dä his­to­ri­aa omas­sa te­ke­mi­ses­sään. It­se tein sitä viik­ko edel­li­sen kau­den päät­ty­mi­sen jäl­keen, kun en­sim­mäi­set hi­ki­pi­sa­rat va­lui­vat kun­to­sa­lin lat­ti­al­le uut­ta kaut­ta var­ten. Ai­em­pi­na kau­si­na on täy­ty­nyt ha­kea uut­ta mo­ti­vaa­ti­o­ta mon­ta viik­koa, mut­ta täl­lä ker­taa halu teh­dä pe­rus­kun­toa uut­ta kaut­ta var­ten voit­ti soh­val­la lo­ju­mi­sen. Myös la­ji­tois­tot ovat tul­leet mu­kaan rei­lus­ti ai­em­mas­sa vai­hees­sa.

Vii­kon­lo­put Pat­ruu­na-aree­nas­sa ovat si­säl­tä­neet rei­lus­ti la­ji­tois­to­ja, pe­lil­li­siä har­joi­tuk­sia ja mui­ta pe­sä­pal­loon liit­ty­viä har­joi­tuk­sia, mis­tä osoi­tuk­se­na on ai­na­kin se, et­tä pal­lo­ja on hal­lin ka­tos­sa enem­män kuin pal­lo­pus­sis­sa. Li­säk­si hal­lin ul­ko­puo­lel­la olem­me kek­si­neet toi­sil­lem­me yh­teis­tä te­ke­mis­tä, osa on ko­kan­nut jouk­ku­eel­le ja eräät kek­si­vät muu­mi­oi­da ih­mi­sen ves­sa­pa­pe­rin avul­la.

Täs­sä vai­hees­sa us­kal­lan jo lu­va­ta, et­tä en­si ke­sä­nä Luk­ka­ri­las­sa tul­laan nä­ke­mään uu­dis­tu­nut lau­ma la­pu­a­lai­sia ak­ko­ja, jot­ka ei­vät ko­vin äk­kiä pe­rik­si an­na, unoh­ta­mat­ta kui­ten­kaan pil­ket­tä sil­mä­kul­mas­sa. Näh­dään ken­til­lä!

Eve­lii­na Top­pa­ri