Hä­ti­nä on li­pi­ä­ka­lan haju läh­te­ny kar­tee­kiis­ta, kun moon jo taas tää­lä. Läm­mit­te­le­mäs kä­si­ä­ni näil­lä tur­huuk­sien ro­vi­ool­la. Sii­non muu­ten elään­la­ji joka sais pi­ak­koon ku­al­la su­ku­puut­to­hon. Li­piä-sa­nan mai­nit­te­mi­nen­kin ai­heut­taa pi­än­tä ok­sen­nus­ref­lek­siä ny­ky­ään…

Viim­mee­set kuu­kau­ret­han on ol­lu kai­ken­nä­köö­siä va­lin­to­ja täyn­nä. Joh­ta­ja-päät­tee­siä ty­ä­paik­ko­ja on ol­lu tar­jol­la me­le­koo­ses­ti. Tätä ki­ri­oot­ta­es on vi­ä­lä it­te pää­joh­ta­jan pes­ti rat­kee­mas. Se tit­te­li­hän rat­kaas­ta­han ää­nes­tä­mäl­lä, mikä ny kum­min­kin on me­le­koo­sen uu­si kek­sin­tö.

Men­nä­hän­päs ai­jas vä­hän taak­se­päin. Ai­na sin­ne as­ti kun ihi­mi­nen oli yh­tä äly­käs kuin hir­vi tai sim­pans­si. Ai­nu­at ta­voot­teet oli löy­tää sy­ä­mis­tä ja pääs­tä li­sään­ty­mä­hän, mi­a­luu­ten lau­man­joh­ta­ja­na usi­am­man ker­ran. Täs­tä seu­raa loo­gi­se­na tar­ve syr­jäyt­tää lau­man­joh­ta­ja. Jo luo­la­nu­a­ti­on syr­jäi­sem­mäl­lä ka­jol­la ki­är­te­le­vä nu­a­ri uros mu­ti­si it­tek­sen­sä ole­van­sa ens ke­vää­nä niin ko­vas kun­nos, not­ta tait­taa kaik­kien nis­kat.

Ny­ky­päi­vään siir­ret­ty­nä tää on ti­ä­tys­ti hiu­kan lai­men­tu­nu ja ha­luk­kuus nous­ta al­fau­rok­sek­si on saa­nu uu­sia piir­tei­tä. Hiu­kan my­ä­hää­sem­pää pe­ri­mää on myös ny­ky­päi­vi­hin as­ti jat­ku­nut ja voi­mis­tu­nut ns. tu­pak­ki­paik­ka-joh­ta­juus. Joil­le­kin tää var­jo­joh­ta­juus on­kin jus­ti­hin se oi­kia paik­ka ei­kä ha­lua nou­su­hun ook­kaan. Si­äl­tä on ke­vyt huu­rel­la ka­ve­riil­le ei­kä oo pe­lo­kua sii­tä not­ta jou­tuus it­te nous­ta rat­kaa­se­ma­han asi­oo­ta. Vaik­ka mer­kit­tä­vää ta­lent­tia aa­vis­taas it­tel­län­sä ole­van­kin.

Tur­ha­han sitä on kau­nis­tel­la, not­ta mul­la­kin on täl­laa­nen var­ma ti­a­to, et­tä it­te ti­ä­rän me­le­keen kaik­ki asi­at pa­rem­min. Se­kään ei oo mi­kään hip­poo­nen ku­ar­ma kan­taa. Sen­pä ta­kia on suun­nat­to­man vai­ki­aa an­taa jol­le­kin avoon­ta val­ta­kir­jaa, oli kyse sit­ten tyä- tai si­vii­li­a­si­oos­ta. Jopa pe­sä­pal­lo- ja jal­ka­pal­lo-ot­te­luus hu­a­maan yl­lä­tyk­sek­se­ni ti­ä­tä­vä­ni hu­a­mat­ta­vas­ti pa­rem­min kan­nat­ta­ma­ni jouk­ku­een pe­luu­tuk­ses­ta kuin val­men­ta­ja. Ja mä­hän en to­rel­la­kaan oo si­ä­lä ai­nua la­jis­na­ni…

Jus­ti­hin sain­kin kor­va­nap­pi­hin ti­a­ron not­ta yli­pääl­li­kön vir­ka on rat­ken­nu en­sim­mää­ses ää­nien ha­ra­voon­nis, ei tar­vin­nu eres ka­rot­taa mui­ren ää­niä. Sääs­tyy­pä­hän muu­ta­ma mi­li­joo­na ve­ro­mark­ko­ja ja muu­ta­ma gal­lu­pin­te­ki­jä saa maa­nan­tai­na kat­tel­la vois­ko sääs­tä tai lii­kun­ta­tot­tu­muk­sis­ta kek­siä jo­ta­kin ky­se­lyä, not­tei ty­ä­maa lä­hä­re al­ta…

Huu­mo­ri­a­han näis kaa­mos­ma­sen­nuk­sen purp­pu­roo­mis kir­joo­tuk­sis nä­kyy enää haa­loo­si­na lau­tu­mi­na, mut­ta koit­ta­kaa ny jak­saa ke­vää­se­hen as­ti…

Kar­mo Pat­re­ti