Tämä ky­sy­mys saat­taa kai­kua vaan on­ton pään si­säl­lä tai sa­tun­nai­ses­ti pu­ser­tua ulos­kin li­sä­ti­a­toa vaa­tien. Se on­kin sit­te ai­van eri asia tun­nis­tak­ko sä vää­rän, kun se sul­le ai­to­na tar­jo­ta­han.

Aloo­te­ta­han ny sit­te vaik­ka rak­kau­res­ta. He­le­poin­ta­han on ti­ä­tys­ti mer­kit­tä­vien ulu­koos­ten merk­kien pe­rus­teel­la tu­a­mi­ta ih­mi­nen epä­ai­rok­si. Jos nai­sel­la ylä­huu­li hak­kaa vas­ta­tuu­les ne­nän mus­te­loo­mil­le. Tai nai­sel­lis­ten tyk­kien am­pu­ma­suun­taa ja vo­lyy­miä on se­le­ki­äs­ti kor­jat­tu muul­la­kin kun ulu­koo­sil­la tu­ki­ris­ti­kool­la. Sen­kään pe­rus­teel­la ei ti­ä­tys­ti pys­ty lo­pul­li­ses­ti ihi­mis­tä tu­a­mi­ta, voi­han verk­ka­rin naru jol­la­kin ko­vas­tik­kin ki­ris­tyä tu­al­laa­sen eres.

Toi­nen jut­tu on ti­ä­tys­ti nämä te­le­vi­si­os ju­lu­ki­ses­ti kump­pa­nia ha­ke­vat. Mi­nen oo pa­hem­min nii­tä kat­tel­lu, kun en oo aja­tel­lu ly­ä­rä va­na­haa ve­ren­pai­ne-en­nä­tys­tä­ni. Se on vu­a­rel­ta 2003 Suo­mi-Ru­at­ti ki­ak­ko­pe­lis­tä. Unel­mien poi­ka­mi­äs kun sii­nä ko­kee­loo kaik­kia ja sit­ten van­noo ikuus­ta rak­kaut­ta yhy­rel­le yh­täk­ki­ää, niin voin me­le­keen van­nua, not­ta kii­na­laa­sen pu­he­li­men ak­ku kes­tää kau­em­min...

Ja kun yä­ker­hos, stro­bo­va­lo­jen läis­kies py­säy­tys­ku­via verk­ko­ka­la­vool­le, ei ai­tous voi ol­la mää­rää­vä te­ki­jä täs eri­kum­mal­li­ses pa­rin­mu­a­ros­tus-ri­tu­aa­lis. Aa­mul­la sit­ten vas­ta kään­ne­tä­hän kor­tit ja kat­to­ta­han min­kä­laa­nen käsi tuli.

Ja kun dou­pat­tu sa­ta­sen ju­ak­si­ja te­köö läh­tö­vii­val­la ris­tin­mer­kin, ja ru­koo­loo sa­mal­la voit­tua, ai­tous ei oo eres kat­so­jan si­li­mäs. Tai kun Vain elä­mää-ar­tis­ti yrit­tää tus­kas saa­ra kyy­nel­tä si­li­mä­ku­lu­ma­han, kos­ka so­lis ima­gon­ra­ken­nuk­sen ja ura­ke­hi­tyk­sen kan­nal­ta nyt jus­ti­hin asi­al­taas­ta.

Jos ei saa nes­tet­tä pun­nat­tua, on pak­ko vaan pu­hua kau­hi­as­ta nu­a­ruu­res­ta, omas­ta tai oma­nan­sa.

Lo­puuk­si voi sa­nua, not­ta epä­luu­lo ja epä­var­muus, ne ne on ai­to­ja tun­tee­ta. Vi­ha­kaan ei ai­na oo, sil­lä voi­han ihi­mi­nen vaan ty­kä­tä it­tes­tän­sä vi­haa­se­na. Toi­saal­ta kai­kil­la erel­lä­mai­ni­tuul­la ei oo mi­tää mer­ki­tys­tä, jos oot saa­nu it­tes sen ver­ran tun­not­to­mak­si, not­ta epä­ai­to­kin ai­nu­as­taan po­si­tii­vi­sen pla­ce­bo-vai­ku­tuk­sen jät­tää sun rin­ta­has py­ä­ri­mä­hän.

Kar­mo Pat­re­ti