JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hakuohjeet

Hae sivustolta-kenttään voi syöttää vapaasti hakusanoja.
Vapaassa tekstihaussa toimivat hakusanojen välissä seuraavat operaattorit (kirjoita operaattori aina ISOILLA kirjaimilla):

AND = kaikki sanat pitää esiintyä tekstissä
OR = joku sanoista pitää esiintyä tekstissä (jos hakusanojen välissä ei ole mitään operaattoria on oletusoperaattori OR)
NOT = Ensimmäinen sana esiintyy mutta jälkimmäiset eivät saa esiintyä tekstissä
? = kirjaimen tilalla merkitsee mitä tahansa merkkiä, esim. n?ki löytää noki, näki jne.
* = sanan lopussa merkitsee useampaa merkkiä, esim. auto* löytää sanat automaatti, autorata jne.
” = virkkeen tai sanaparin alussa ja lopussa hakee tarkalleen kirjoitetussa muodossa, esimerkiksi ”Matti Meikäläinen”

Haun tuloksena saat ruudulle osumien määrän sekä otsikkolistan jutuista, joissa hakusanat esiintyvät.
Napsauttamalla otsikkoa juttu ladataan sivulle. Mikäli hakutulos sisältää runsaasti juttuja, kannattaa tarkentaa hakumäärittelyä, jotta tulos saadaan suppeammaksi.
Avattuasi haluamasi jutun, pääset takaisin hakuun napsauttamalla selaimen Siirry sivu taaksepäin -painiketta.

Viikko

Kuukausi

6kk

? Viikon kysymys ?

Kolumnit
12.12.2013 9.13

Piparia uudes­ti­syn­ty­neelle

Lu­ki­oi­käi­se­nä mie­tin har­taas­ti, mitä al­kai­sin opis­kel­la. Har­kit­sin het­ken te­o­lo­gi­aa. Sii­tä isä­ni ei in­nos­tu­nut: ”Si­nä­hän osaat lau­laa, tans­sia, soit­taa ja kir­joit­taa!”

Es­sees­sään ”Mitä kaik­kea si­nus­ta tu­lee iso­na?” Kir­si Piha pu­huu re­nes­sans­si-ih­mi­ses­tä, jol­la on mon­ta in­to­hi­mon koh­det­ta. 10 kir­jet­tä yli­op­pi­laal­le -ni­mi­ses­sä eri kir­joit­ta­jien ko­ko­el­mas­sa Piha viit­taa Mar­ga­ret Lo­bens­ti­nen kir­jaan Re­nais­san­ce Soul ja muis­tut­taa, et­tei elä­mäs­sä ole pak­ko va­li­ta vain yh­tä vaih­to­eh­toa.

Aja­tus tun­tuu huo­jen­ta­val­ta. Tä­män maal­li­sen va­el­luk­sen ai­ka­na oli­si ni­mit­täin mu­ka­vaa käyt­tää hyö­dyk­si mah­dol­li­sim­man moni mi­nus­sa pii­le­vä po­ten­ti­aa­lin­mu­ru­nen. Vä­lil­lä te­kee mie­li luo­da nah­kan­sa uu­des­taan, ol­la hie­man toi­sen­lai­nen. Tä­hän re­nes­sans­si-sa­na­kin viit­taa: uu­del­leen­syn­ty­mi­seen.

Noin kuu­kau­den si­säl­lä olen­kin nyt ko­keil­lut kol­mea asi­aa, jot­ka ovat mi­nua kiin­nos­ta­neet mut­ta jot­ka ovat vaa­ti­neet us­kal­lus­ta.

1. Olen opet­ta­nut proo­saa ja luo­vaa kir­joit­ta­mis­ta nuo­ril­le ai­kui­sil­le (ja seis­syt ko­ko­nai­sen luo­kan edes­sä hen­git­tä­mät­tä ker­taa­kaan pa­pe­ri­pus­siin).

2. Olen lau­la­nut it­se sa­noit­ta­ma­ni tan­gon 60 hen­ki­löl­le Po­ho­ja­laas­ten Lu­pin kir­jai­li­jail­las­sa Hel­sin­gis­sä.

3. Olen pais­ta­nut pi­par­kak­ku­ja.

Kai­kis­sa oli omat haas­teen­sa. Opet­ta­jan työ­tä olin edel­li­sen ker­ran ko­keil­lut noin 20-vuo­ti­aa­na, kun toi­min si­jai­se­na ylä­as­te- ja lu­ki­oi­käis­ten kie­li­tun­neil­la. En ai­no­as­taan ol­lut erit­täin nuo­ri, vaan myös näy­tin sil­tä. Tämä ei jää­nyt op­pi­lail­ta huo­maa­mat­ta. ”Oot­sä kol­me­tois­ta”, joku huik­ka­si kun as­tuin luok­kaan.

Täl­lä ker­taa ku­kaan ei sa­no­nut niin. Kym­me­nen vuot­ta on kai tuo­nut mu­ka­naan ri­pauk­sen auk­to­ri­teet­tia – tai ai­na­kin pari us­kot­ta­vaa sil­mä­ryp­pyä.

Ylei­söl­le lau­la­mi­nen oli myös jän­nit­tä­vää. El­lei ka­ra­o­kea las­ke­ta, lau­loin edel­li­sen ker­ran jul­ki­ses­ti kym­me­nen­vuo­ti­aa­na poh­ja­lai­sis­sa häis­sä: jän­ni­tys jäy­ti koko kro­pas­sa, puls­si oli pirt­sak­ka kuin lii­kun­ta­tun­nin jäl­keen. Mu­ka­na­ni oli ka­se­til­le nau­hoi­tet­tu taus­ta­mu­siik­ki, joka nap­sau­tet­tiin soi­maan ste­re­ois­ta. Mut­ta joka ker­ta kun aloin lau­laa, ken­kä­ni osui va­hin­gos­sa stop-nap­piin, ja mu­siik­ki lak­ka­si. Tätä jat­kui jon­kin ai­kaa. Lo­pul­ta joku ym­mär­si siir­tää mi­nut kau­em­mk­si ste­re­ois­ta.

Nyt, vuo­sia myö­hem­min, syke oli taas kor­ke­al­la. Ih­mis­ten edes­sä lau­la­es­sa pal­jas­taa jol­la­kin ta­val­la sie­lun­sa, vä­hän kuin kir­joit­ta­es­sa­kin. Ää­ni on au­ki, ja niin myös sy­dän. Mut­ta ys­tä­väl­li­set kas­vot ylei­sös­sä aut­toi­vat. Ja tie­tys­ti ap­lo­dit.

Pi­pa­rit oli­vat mie­he­ni idea. Niis­tä en saa­nut ta­pu­tuk­sia, mut­ta kyl­lä­kin 34 tyk­käys­tä Fa­ce­boo­kis­sa. Tun­nus­tet­ta­koon, et­tä tai­ki­na han­kit­tiin pa­kas­te­al­taas­ta. Au­tos­sa ta­ju­sim­me, et­tei meil­lä ol­lut pi­par­kak­ku­muot­te­ja. Kun sain vih­doin os­tet­tua muo­tit lä­hi­kau­pas­ta, huo­ma­sim­me ko­to­na, et­tei meil­lä ol­lut kau­lin­ta.

Ei aut­ta­nut kuin tur­vau­tua kä­si­voi­miin ja mu­kiin, jol­la pai­ne­lim­me tai­ki­nan lit­ta­nak­si. Äi­tiä eh­ti tul­la ikä­vä pari ker­taa. Tu­lok­se­na oli hie­man ha­pa­roi­via herk­ku­ja: eu­kon käsi oli tyn­kä, ukon jal­ka näyt­ti ou­don pai­su­neel­ta. Mut­ta kak­si re­pa­leis­ta sy­dän­tä oli­vat tiu­kas­ti kiin­ni toi­sis­saan.

Jo sen ku­van vuok­si kan­nat­ti syn­tyä uu­del­leen.

Tai­na Lat­va­la

? Viikon kysymys ?

? Viikon kysymys ?