Eu­roo­pan par­la­ment­ti on to­del­la­kin eu­roop­pa­lais­ten kan­so­jen koh­taus­paik­ka. Sa­mal­la koh­taa­vat myös eri­lai­set kult­tuu­rit.

EU:n 28 jä­sen­maas­sa on hy­vin eri­lai­sia olo­suh­tei­ta ja ta­po­ja. Kun op­pii ym­mär­tä­mään kol­le­gan taus­to­ja, on yh­tei­sen nä­ke­myk­sen hi­o­mi­nen hel­pom­paa mo­nis­sa asi­ois­sa.

Ar­ki­set asi­at nou­se­vat mo­nes­ti ar­vaa­mat­to­maan ase­maan.

Ruo­ka on tär­ke­ää jo­kai­ses­sa maas­sa ja eri­tyi­ses­ti lei­pä. Moni val­lan­ku­mous on al­ka­nut sii­tä, kun lei­pää ei ole riit­tä­nyt kai­kil­le tai hin­ta on nous­sut lii­an kor­ke­ak­si.

Rans­kas­sa lei­pä on eri­tyi­sen tär­ke­ää. Lei­vän pi­tää ol­la eh­dot­to­mas­ti tuo­ret­ta. Ei­lis­tä lei­pää ei mie­lel­lään syö­dä, ei­kä ai­na­kaan tar­jo­ta vie­rail­le. Joka kort­te­lis­ta löy­tyy pie­ni lei­po­mo. Aa­mui­sin ih­mi­set jo­not­ta­vat os­taak­seen tuo­ret­ta lei­pää.

En­nen lou­na­sai­kaa moni kä­ve­lee pa­ton­ki kä­des­sä. Työn pää­tyt­tyä pa­ton­ki pil­kot­taa lau­kus­ta.

Rans­kan edel­li­nen pre­si­dent­ti­kin yl­lä­tet­tiin ker­ran aa­mu­tui­maan mo­poi­le­mas­sa ra­kas­ta­jat­ta­ren­sa luo. Ku­vis­sa nä­kyi­vät tu­li­ai­sik­si tar­koi­te­tut pa­ton­git.

Pa­ton­ki ylet­tää Rans­kan po­li­tiik­kaan myös asi­a­puo­lel­la. Pe­rin­tei­sen pa­ton­gin ai­ne­so­sat on sää­det­ty hal­li­tuk­sen pää­tök­sel­lä vuon­na 1993.

Nyt pää­mi­nis­te­ri Édou­ard Phi­lip­pe jou­tuu har­kit­se­maan, pi­täi­si­kö myös pe­rin­tei­sen voi­sar­ven, crois­san­tin, ai­ne­so­sat kir­ja­ta la­kiin.

Eräs rans­ka­lai­nen lei­pu­ri on nos­ta­nut asi­an esil­le ja ve­don­nut hal­li­tuk­seen. Hän on ha­vain­nut, et­tä lei­po­mois­sa­kin myy­dään te­ol­li­ses­ti tuo­tet­tu­ja voi­sar­via, jot­ka ei­vät ole rans­ka­lai­seen ma­kuun oi­kei­ta voi­sar­via.

Oi­kea, pe­rin­tei­nen ja ra­pea rans­ka­lai­nen voi­sar­vi on tuo­re. Sen tu­lee si­säl­tää vain jau­ho­ja, oi­ke­aa voi­ta, mai­toa, hii­vaa, so­ke­ria ja suo­laa. Ei mi­tään te­ol­li­sia li­siä.

Pää­mi­nis­te­ri on pyy­tä­nyt elin­kei­no­mi­nis­te­ril­tä lau­sun­toa ja sa­mal­la hän­tä har­kit­se­maan, pi­täi­si­kö sää­te­ly laa­jen­tua kos­ke­maan myös pain au cho­co­lat -lei­vos­ta.

Sää­dök­sen ta­voit­tee­na on, et­tä voi­sar­ven ni­men an­sait­see vain oi­keis­ta ai­neis­ta kä­sin­teh­ty lei­von­nai­nen.

Voi­sar­vi on pe­rin­tei­nen rans­ka­lai­nen lei­von­nai­nen. Se on yk­si rans­ka­lai­sen ruo­ka­kult­tuu­rin sym­bo­li ja sää­dös on tar­koi­tet­tu suo­je­le­maan voi­sar­vea.

Ruo­ka on tär­keä meil­le kai­kil­le, mut­ta eri­tyi­ses­ti rans­ka­lai­sil­le, jot­ka elä­vät syö­däk­seen.

An­ne­li Jäät­teen­mä­ki
Eu­roo­pan par­la­men­tin jä­sen