La­pu­an Ur­ku­fes­ti­vaa­liyh­dis­tys jär­jes­tää tänä vuon­na kon­sert­ti-il­lan La­pu­an Ur­hei­lu­ta­lol­la.

Ur­ku­fes­ti­vaa­lien uu­si tai­teel­li­nen joh­ta­ja, ur­ku­tai­tei­li­ja Jimi Jär­vi­nen lu­paa, et­tä pa­rin vii­kon pääs­tä lau­an­tai­na ko­e­taan hui­kea il­ta sa­ta­vuo­ti­aal­le Suo­mel­le ja poh­ja­lai­suu­del­le. Ta­pah­tu­ma on saa­nut ni­mek­seen Sy­räm­me­ni lau­lu.

– Ni­me­no­maan är-kir­jain sii­nä kes­kel­lä, "sy­räm­me­ni", muis­tut­taa te­no­ri Mika Ni­su­la, joka on yk­si il­lan esiin­ty­jis­tä ja toi­mii tai­teel­li­sen joh­ta­jan oi­ke­a­na kä­te­nä ja yh­teys­mie­he­nä me­di­aan.

– Il­ta koos­tuu elo­ku­vas­ta, mu­sii­kis­ta ja kuo­ro­lau­lus­ta. En­sin kuul­laan hui­kea kuo­ros­pek­taak­ke­li, Jär­vi­nen pal­jas­taa.

– La­val­le nou­see sa­ta­päi­nen kuo­ro, jos­sa ovat mu­ka­na La­pu­an, Nur­mon, Sei­nä­jo­en, Kau­ha­van ja Ylis­ta­ron ve­te­raa­ni­kuo­rot, Il­ma­jo­en kor­su­kuo­ro sekä La­pu­al­ta koot­tu lap­si­kuo­ro. So­lis­ti­na on te­no­ri Ni­su­la, Jär­vi­nen heh­kut­taa.

Jär­vi­nen it­se sä­es­tää so­lis­tia ja kuo­ro­ja uruil­la.

– Kon­ser­tis­sa kuul­laan tut­tu­ja isän­maal­li­sia ja hen­gel­li­siä kap­pa­lei­ta, on Si­be­lius­ta ja Me­ri­kan­toa. Var­mas­ti kos­ket­taa jo­kais­ta kuu­li­jaa, Jär­vi­nen lu­paa.

– Sen jäl­keen juo­daan kak­ku­kah­vit ja il­lan toi­nen esi­tys on Poh­ja­lai­sia-myk­kä­e­lo­ku­va vuo­del­ta 1925, jon­ka sä­es­tää uruil­la li­ve­nä tai­tei­li­ja Ka­le­vi Ki­vi­nie­mi, Jär­vi­nen ker­too.

En­si vuon­na vuo­ros­sa ovat jäl­leen Ur­ku­fes­ti­vaa­lit, jol­loin tuo­mi­o­kirk­ko soi koko vii­kon­lo­pun.

– Tai­teel­li­nen taso py­syy, mut­ta tu­los­sa on jaz­zia ja kan­san­mu­siik­kia, poik­ki­tai­teel­lis­ta­kin. Kes­ki­ös­sä on toki edel­leen ur­ku­mu­siik­ki, mut­ta jo­ta­kin pien­tä rä­hi­nää­kin saat­taa ol­la mu­ka­na, kak­sik­ko uho­aa vir­ne suu­pie­les­sä.

Jär­vi­nen ja Ni­su­la heit­täy­tyi­vät jut­tu­tuo­ki­on päät­teek­si poh­ja­lai­suu­den huu­maan ja mu­si­soi­vat en­sim­mäi­sen sä­keis­tön van­has­ta tu­tus­ta poh­ja­lais­lau­lus­ta.

Niin kau­an minä tramp­paan...