En­ti­set seu­ra­kun­ta­nuo­ret, eri­tyi­ses­ti vuo­sil­ta 1986-89, ko­koon­tu­vat Wan­hal­le ap­tee­kil­le lau­an­tai­na ta­paa­maan toi­si­aan ja muis­te­le­maan men­nei­tä. He jat­ka­vat il­lan­viet­toa kai­kil­le avoi­mes­sa Af­rik­ka­lai­ses­sa gos­pel­mes­sus­sa tuo­mi­o­kir­kos­sa ja sen jäl­keen vie­lä Vir­ran­nie­mes­sä.

Ta­pah­tu­maa ovat jär­jes­te­le­mäs­sä muun mu­as­sa Min­na­ma­ri ”Min­ni” He­la­sep­pä (o.s. Aho­nen), Min­na Leh­ti­nen (o.s. Kor­pe­la), Satu Huh­ta­la (o.s. Jääs­ke­läi­nen) ja Timo Ha­ka­la. He muis­te­le­vat men­nei­tä vuo­sia läm­möl­lä ja ke­hu­vat kil­van Löy­tö­mä­en Esaa, joka toi­mi tuol­loin La­pu­al­la seu­ra­kun­ta­pas­to­ri­na.

– Mei­tä pyö­ri Ap­tee­kil­la vii­ti­sen­kym­men­tä kun­kin vuo­den rip­pi­kou­lu­lais­ten li­säk­si. Isos­kou­lu­tuk­ses­sa­kin oli niin pal­jon vä­keä, et­tei­vät kaik­ki ha­luk­kaat mah­tu­neet mu­kaan lei­reil­le, ker­too Min­na­ma­ri He­la­sep­pä, joka toi­mii ny­ky­ään Roi­hu­vuo­ren seu­ra­kun­nan pap­pi­na.

Nuo­ret viet­ti­vät suu­ren osan va­paa-ajas­ta Ap­tee­kil­la.

– Jopa vä­li­tun­ti­sin kä­vim­me siel­lä kään­ty­mäs­sä. Eri­tyi­ses­ti mie­leen ovat jää­neet per­jan­tai­set nuor­te­nil­lat, vart­ti­kirk­ko­het­ket, isos­kou­lu­tus, ri­pa­rit ja muut nuor­ten­lei­rit Kaa­ras­sa ja Esan­tu­val­la.

Jär­jes­tä­jä­po­ruk­ka kiit­te­lee Löy­tö­mä­en Esaa, joka on­nis­tui hou­kut­te­le­maan nuo­ret mu­kaan seu­ra­kun­nan toi­min­taan.

– Esa sai ai­kaan upe­an ren­non tun­nel­man ja vä­keä Ap­tee­kil­le, jot­ka ei­vät vält­tä­mät­tä muu­ten sin­ne oli­si tul­leet. Esa oli ihan huip­pu, sa­noo Satu Huh­ta­la.

– Kuka nyt ei oli­si in­nos­tu­nut 26-vuo­ti­aas­ta nuo­res­ta, ko­me­as­ta pa­pis­ta, joka opet­ti kaik­ki ha­luk­kaat soit­ta­maan ki­ta­raa. Myös muut työn­te­ki­jät ku­ten Tii­na­mai­ja Mä­ki­nen ja Mar­jat­ta Kos­ki oli­vat mah­ta­via, ke­huu Min­ni ja muis­te­lee, mi­ten kai­ken muun nor­maa­li­toi­min­nan li­säk­si Ap­tee­kil­la oli muu­ta­mia eri­tyi­siä ryh­miä ku­ten ki­ta­ra­ker­ho ja pu­pu­ker­ho (pupu=po­jis­ta unel­moi­vien pi­mu­jen uni­o­ni) sink­ku­ty­töil­le.

– ”Pupu” oli meil­le ty­töil­le tär­keä jut­tu ja ta­pa­sim­me usein jon­kun ko­to­na. Po­jat yrit­ti­vät sel­vit­tää, mis­sä olim­me, Min­ni nau­raa.

– Kai­ken iloi­sen tou­hun li­säk­si meil­le oli myös hy­vin mer­ki­tyk­sel­lis­tä hen­gel­lis­ten asi­oi­den ää­rel­lä ole­mi­nen. Sik­si ha­lu­am­me myös nyt ko­koon­tua yh­des­sä kirk­koon ja af­rik­ka­lai­seen gos­pel­mes­suun, jat­kaa Min­ni.

En­ti­set seu­ra­kun­ta­nuo­ret ko­koon­tui­vat edel­lis­ker­ran yh­teen noin 20 vuot­ta sit­ten.