Nuo­ti­on tuok­su, las­ten iloi­nen ru­pat­te­lu, lau­lu ja sa­de­tak­kien ka­hi­na oli­vat tun­nel­man­te­ki­jöi­nä Simp­si­ön Ry­ti­lam­men laa­vul­la Liuh­ta­rin päi­vä­ko­din es­ka­rien viet­tä­es­sä ”val­mis­tu­jai­sia kou­lu­lai­sik­si”. Kuok­ka­vie­raak­si saa­pu­nut sade ei hai­tan­nut tah­tia. Mehu, pul­lat ja mak­ka­rat mais­tui­vat it­se juh­li­joil­le ja päi­vä­ko­din muil­le Ha­pe­roil­le, kuu­ma kah­vi tie­tys­ti juh­laan kut­su­tuil­le ai­kui­sil­le.

Huip­pu­het­ki oli las­ten kas­ta­mi­nen pu­rol­la kou­lu­lai­sik­si. Päi­vä­ko­din Esa, Esa Luo­ma­la ot­ti jo­kai­sen es­ka­rin vuo­rol­laan kai­na­loon­sa ja li­rut­te­li kä­del­lään pu­ros­ta vet­tä pään­kuk­ku­ral­le.

– Me ol­laan odo­tet­tu tätä koko vuo­si, lap­set hih­ku­vat. He oli­vat tie­toi­sia päi­vä­ko­din haus­kas­ta pe­rin­tees­tä.

– On­nek­si Esa piti kiin­ni et­ten lump­sah­ta­nut ve­teen, kuu­luu nau­ra­va kom­ment­ti pui­den sii­mek­ses­tä.

On­nel­li­set ja yl­pe­ät kou­lu­lai­sen alut jat­koi­vat leik­ki­mis­tä lä­hei­sel­lä kii­pei­ly­te­li­neel­lä. Met­sä oli upea näyt­tä­mö pien­ten las­ten isol­le elä­män­muu­tok­sel­le; on ai­ka siir­tyä päi­vä­ko­dis­ta kou­luun. Näis­tä het­kis­tä syn­tyy läpi elä­män kes­tä­viä muis­to­ja.

Mir­ja Mat­ti­la