Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Teemu Kettula ja Samuel Pöntinen tekevät säkenöivän hauskat roolit Piukkojen paikkojen pääosissa. Kettula muuntautuu köntyksestä kepeäksi tyttöseksi hämmästyttävällä tavalla.
Teatteri Lapuan suursatsaus, Piukat paikat -musikaali, on nähty ammattiteattereissa ja valkokankaalla moneen kertaan, mutta Hiomolle tehty versio ei jää milliäkään mainittuja huonommaksi. Runsas parituntinen on yhtä musiikin, replikoinnin, upeiden tanssikoreografioiden ja naurunpyrskähdysten juhlaa.
Vuorosanat, laulut, kohtausten vaihdot, upeiden lavasteiden siirrot ja muu logistiikka sujuvat kuin rasvattu. Harrastajanäyttämöiden helmasyntiä, hämmentynyttä ja hapuilevaa liikehdintää lavalla, ei Piukoissa paikoissa havaitse. Eipä sitä kyllä Teatteri Lapuan väki ole aiemminkaan harrastanut. Tyttöorkesterin muutama jäsen voisi olla innostuneempi flirtissään ja terävämpi liikkeissään. Näyttämön etuosa jää osin valaisematta, niin että näyttelijöiden kasvot jäävät pimentoon. Muutoin koko tekijäkaarti onnistuu nappiin.
On pakko nostaa esiin muutama nimi.
Teemu Kettula Jerry/Daphnen osassa ja Samuli Koskela päägangsteri Spatsina ja musikaalin koreografina loistavat kirkkaimpina tähtinä. Kettulan muodonmuutos tavallisesta muusikonrentusta haaveilevaksi morsiameksi on aivan ällistyttävä. Romuluinen miehenköriläs muuntautuu keveäksi perhoseksi yleisön silmien edessä niin, että on pakko hieraista silmiään. Onko tämä todella sama ihminen? Daphnen muuntautumisessa ei vähäinen merkitys ole Samuli Koskelan koreografialla ja Liisa Soinin puvustuksella: Daphne tanssii hyvin istuvassa iltapuvussaan niin herkästi, että melkein tulee tippa linssiin, vaikka samalla naurattaa. Teemu Kettula on Daphne oikeastaan enemmän kuin hän oli ensin Jerry.
Koskelan steppaava gangsteri on hahmona aivan omaa luokkaansa. Sekä Spatsin että apureiden elkeet ovat hulvattomat. Hotellipapparaisten tanssi, uimarantakisailu ja moni muu kohtaus etenevät upeasti Koskelan tekemän koreografian varassa. Ja Lapuan Piukkoja paikkoja kannattaa lähteä katsomaan pelkästään näyttämöhistorian upeimman kuolinkohtauksen takia. Vihje: Steppaus.
Joona Lehdon kellontarkasti ja värikkäästi johtama orkesteri on koko musikaalin selkäranka. Orkesterin soinnissa ilahduttavasti nousivat esille myös huilut, piccolo ja viulu. Tästä suurkiitos äänimiehille Johannes Pöntiselle ja Konsta Ikolalle. Viulisti Eeva Kurssi soitti taidokkaasti.
Kun teatterikappaleesta puhutaan, on tietysti koko homman peräsimessä ohjaaja. Katja Kujala on saanut nelikymmenpäisen porukan toimimaan yhteen niin, että tarjolla on mahtavan viihdyttävä paketti. Näyttämöllepanoratkaisut toimivat, ja henkilöhahmot ovat kuin rooliinsa tehdyt. Kokenut teatterilainen Samuel Pöntinen tekee varmaa työtä, ja Mira Cibulka Sugarina näyttää myös haavoittuvaisuutensa. Tätä puolta voisi Cibulkalta nähdä jatkossa lisääkin.
Upea suoritus, Teatteri Lapua. Menkää katsomaan!
Tarja Kojola
Piukat Paikat Teatteri Hiomolla 4.2.2018 saakka. Tuotanto Teatteri Lapua, ohjaus Katja Kujala, orkesterin johto Joona Lehto. Pääosissa Samuel Pöntinen, Teemu Kettula, Mira Cibulka, Ruut Lehto ym.
Päivitys: Toisin kuin printtilehdessä tänään lukee, Piukkojen paikkojen pääpuvustajana on toiminut Liisa Soini, ei Tuula Laiti. Laiti on toiminut Soinin apuna puvustuksessa.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?