Per­hee­näi­din neu­vok­kaan toi­min­nan an­si­os­ta Pou­tun­tiel­lä si­jait­se­vas­sa oma­ko­ti­ta­los­sa sat­tu­nees­ta tu­li­pa­los­ta sel­vit­tiin lop­pu­jen lo­puk­si vä­häi­sin va­hin­goin. Äi­ti it­se louk­ka­si kät­tään pa­loa sam­mut­ta­es­saan kui­ten­kin sen ver­ran, et­tä pa­lo­vam­maa hoi­det­tiin pai­kal­le hä­ly­te­tys­sä am­bu­lans­sis­sa.

Tors­tai­na hie­man en­nen puol­ta­päi­vää syt­ty­nyt tu­li­pa­lo sai al­kun­sa, kun hie­man yli yk­si­vuo­ti­as lap­si oli on­nis­tu­nut kään­tä­mään hel­lan le­vyn pääl­le. Hel­lal­la ol­leet ruo­ka­pus­sit oli­vat jo syt­ty­neet pa­la­maan ja lie­kit löi­vät koh­ti lie­si­tuu­le­tin­ta, kun äi­ti heit­ti ma­ton nii­den pääl­le.

Päi­vys­tä­vä pa­lo­mes­ta­ri Joo­na Över­mark kiit­te­lee äi­tiä oi­ke­aop­pi­ses­ta toi­min­nas­ta uh­kaa­vas­sa ti­lan­tees­sa. Mat­to tu­kah­dut­ti lie­kit.

– Mat­to pa­loi tie­tys­ti hiu­kan ja suli sii­hen ja jon­kin ver­ran tuli sa­vua. Tar­kis­tim­me läm­pö­ka­me­ral­la, et­tei palo ol­lut le­vin­nyt mi­hin­kään. Ihan luon­nol­li­sel­la tuu­le­tuk­sel­la, kun ovia ja ik­ku­noi­ta vä­hän avat­tiin, saim­me sa­vun läh­te­mään, ja per­he pys­tyi jat­ka­maan asu­mis­ta.

Hä­tä­kes­kuk­seen tie­to pa­los­ta tuli kel­lo 11.51 ja se mää­ri­tel­tiin al­kuun kes­ki­suu­rek­si.