An­na Jäät­teen­mä­ki

an­na.jaat­teen­ma­ki@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Kai­sa Dut­ton (o.s. Hjelt) tuli kak­si vuot­ta sit­ten ta­kai­sin Suo­meen ja La­pu­al­le asut­tu­aan yli vii­si­kym­men­tä vuot­ta pää­a­si­as­sa Yh­dys­val­lois­sa, jos­sa elä­mä kul­ki pit­käl­ti mie­hen työn pe­räs­sä tuo­den mu­ka­naan koh­taa­mi­sia eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa.

Dut­to­nin lap­suut­ta ja nuo­ruut­ta var­jos­ti­vat sota ja sii­tä sel­vi­ä­mi­nen.

– Kak­sois­vel­je­ni Juha ja minä syn­nyim­me syys­kuus­sa vuon­na 1939. Olim­me vain puo­li­tois­ta­vuo­ti­ai­ta, kun isäm­me kaa­tui so­das­sa. Mi­nul­le on jää­nyt nuo­ruus­vuo­sis­ta­ni ai­ka synk­kä kuva, vaik­ka nuo­ruus it­ses­sään on ki­vaa. On­nek­si meil­lä oli Lan­ki­lan­kos­kel­la iha­na iso­äi­ti ja haus­ko­ja eno­ja, jois­ta mi­nul­la on hy­viä muis­to­ja.

Dut­ton ker­too, et­tä ei pär­jän­nyt kou­lus­sa, vaan kar­kai­li ja hul­lut­te­li. Hän pää­tyi kui­ten­kin Hel­sin­kiin ja kos­me­to­lo­gi­kou­luun.

– Hel­sin­gis­sä­kin oli haas­tei­ta pär­jä­tä, var­sin­kin asun­non löy­tä­mi­nen oli vai­ke­aa. Tar­jol­la oli pal­jon pie­niä huo­nei­ta van­ho­jen nais­ten asun­nois­sa.

Kos­me­to­lo­gi­kou­lus­sa nuo­ri nai­nen ta­pa­si An­ne­lin, jon­ka kans­sa he päät­ti­vät läh­teä et­si­mään pa­rem­paa elä­mää muu­al­ta.

– Lai­toim­me vii­su­mi­ha­ke­muk­set Sveit­siin, Ka­na­daan ja Yh­dys­val­toi­hin. Ka­na­das­ta pa­pe­rit tu­li­vat nel­jän kuu­kau­den si­säl­lä, ja he toi­vot­ti­vat mei­dät ter­ve­tul­leik­si. Muu­tin Suo­mes­ta pois vuon­na 1964.

Lue li­sää Dut­to­nin vä­rik­kääs­tä elä­mäs­tä tors­tain 26.7. La­pu­an Sa­no­mis­ta.