Tu­tus­tuin ke­vään ai­ka­na lap­se­ni kans­sa La­pu­an leik­ki­puis­toi­hin. Puis­to­ja kar­tal­ta pai­kan­ta­es­sa­ni ja ym­pä­ri kau­pun­kia pyö­räil­les­säm­me joh­dat­ti­vat tu­tut ka­dut ja pai­kan­ni­met mi­nut mat­kal­le omaan lap­suu­tee­ni ja var­hais­nuo­ruu­tee­ni. Vä­li­lä, Liuh­ta­ri ja Simp­siö kent­ti­neen sekä Kar­ja­lan­puis­to ja sitä reu­nus­ta­vat tiet Sii­ri­läs­sä ovat muut­tu­neet jon­kin ver­ran rei­lus­sa 30 vuo­des­sa, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta muis­ti­ku­vat ju­ni­o­ri­ai­ko­jen jal­ka­pal­lo-ot­te­luis­ta sekä ke­säi­sis­tä seik­kai­luis­ta serk­ku­je­ni kans­sa pa­la­si­vat elä­väs­ti mie­lee­ni. Yri­tin par­haa­ni mu­kaan ku­vail­la ja se­lit­tää lap­sel­le­ni mie­lee­ni tul­vi­nei­ta muis­to­ja ja ko­ke­muk­sia, mut­ta usein hä­nen vas­tauk­sen­sa mel­ko tun­teik­kai­siin se­lon­te­koi­hi­ni oli: ”Ai mitä tar­koi­tat?”

Aloi­tin ke­sä­kuun alus­sa työ­ni La­pu­an kau­pun­gin mu­se­oi­den ama­nu­ens­si­na. Työs­sä olen osal­ta­ni vas­tuus­sa niin tai­de­mu­se­on kuin kult­tuu­ri­his­to­ri­al­lis­ten mu­se­oi­den ko­ko­el­mis­ta sekä La­pu­an ko­ti­seu­tu­ar­kis­tos­ta. Teh­tä­vä­ni on ny­ky­het­kes­sä huo­leh­tia men­nei­syy­des­tä pe­räi­sin ole­vien tai­de­te­os­ten, esi­nei­den ja asi­a­kir­jo­jen sekä to­den­nä­köi­ses­ti yhä enem­män myös pai­kal­li­sen ai­neet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön (ta­ri­nat ja muis­tot) tal­len­ta­mi­ses­ta ja do­ku­men­toin­nis­ta niin, et­tä ne säi­lyi­si­vät mah­dol­li­sim­man pit­kään ym­mär­ret­tä­vi­nä ja saa­vu­tet­ta­vis­sa myös tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le. Koh­taan työs­sä­ni näin ol­len hy­vin sa­man­lai­sia ai­ka­mat­kai­lul­li­sia haas­tei­ta kuin pyr­ki­myk­ses­sä­ni se­lit­tää lap­sel­le­ni men­nyt­tä elä­mää­ni. On­nek­si mu­se­on ko­ko­el­ma­työ­tä kos­ke­vis­sa on­gel­mis­sa on mah­dol­lis­ta tu­keu­tua mu­se­o­la­kiin ja sen ta­voit­tei­siin sekä et­siä apua kan­sain­vä­li­sis­tä ja kan­sal­li­sis­ta alan oh­jeis­tuk­sis­ta.

Jos näyt­te­lyt ovat mu­se­o­työn jul­ki­si­vu, ovat ko­ko­el­mat sen pe­rus­ta: il­man ko­ko­el­maa ei oli­si mu­se­o­ta.

Ko­ko­el­ma­työ on kui­ten­kin työ­tä, joka jää hel­pos­ti nä­ky­mät­tö­miin, jos sitä ei tuo­da ak­tii­vi­ses­ti esiin. Ja vaik­ka työ on­kin luon­teel­taan ai­kaa, ti­laa ja asi­an­tun­te­mus­ta vaa­ti­vaa, ja sen esit­tä­mi­nen yleis­ta­jui­ses­ti ja tii­vis­te­tys­ti ken­ties han­ka­laa, tu­li­si mu­se­oi­den ker­toa avoi­mes­ti ja par­haan­sa mu­kaan ko­ko­el­miin liit­ty­väs­tä työs­tään sekä ylei­söl­leen et­tä yh­tei­söl­le, jos­sa ne toi­mi­vat.

Toi­von, et­tä voin osal­ta­ni ol­la avaa­mas­sa La­pu­an kau­pun­gin mu­se­oi­den ko­ko­el­ma­työ­tä ja sen käy­tän­tei­tä ylei­söl­le. Toi­von myös, et­tä alu­een eri yh­tei­söt ja yk­si­tyis­hen­ki­löt tun­nis­ta­vat oman ar­vok­kaan roo­lin­sa pai­kal­li­sen kult­tuu­ri­pe­rin­nön mo­ni­puo­li­ses­sa ja -ää­ni­ses­sä tal­len­ta­mi­ses­sa.

Mik­ko Valo
La­pu­an kau­pun­gin mu­se­oi­den
ama­nu­ens­si

Kult­tuu­ri­kes­kus Van­han Pau­kun toi­mi­jat kir­joit­ta­vat täl­lä pals­tal­la kuu­lu­mi­sia omal­ta alal­taan