Lop­pu­vu­a­res­ta ajau­ruun pa­rin­kin eri­laa­sen kriit­ti­sen tar­kas­te­lun koh­te­hek­si. Toi­nen oli oro­tet­ta­vis, toi­nen var­ma­han jon­kun ili­mi­an­non pe­rus­teel­la.

Ty­ä­ter­veys­hu­al­los­ta soi­tet­ti­hin ja en­si töik­sen­sä sa­noo­vat, not­ta et oo pit­kään ai­ka­han käy­ny. Sa­noon kai­ken ole­van suh­teel­lis­ta, mi­nen oo Hel­sin­gis­kään käy­ny pit­kä­hän ai­ka­han. Yri­tin kään­tää pu­het­ta hal­li­tuk­sen te­ke­mi­si­hin, mut­ta niin sit­kiä oli, not­ta oli pak­ko an­taa my­ä­ren. Sa­noon yli­hu­a­men­na ka­len­te­ris ole­van var­tin ver­ran ty­hy­jää ti­laa.

Ty­ä­maan ka­ha­vi­tun­nil­la sa­noon oi­keen ää­ne­hen not­ta soit­ti­vat ter­veys­tar­kas­tuk­se­hen. Kat­te­lin tark­kaa­vaa­ses­ti ty­ä­ka­ve­rien ili­mee­tä, mut­ta näyt­tää­vät ole­van niin kans park­kiin­tu­ne­hia, not­tei ku­kaan pal­jas­tu­nut.

Laa­riin erel­li­sil­ta­na va­la­mi­hin so­ta­suun­ni­tel­man. Aa­mul­la sii­nä tar­kas­tus­lai­tok­sen pi­hal­la ala­koo epä­röön­ti hii­piä pu­se­ro­hon. Her­mo­höy­ry­jä ve­rel­les hu­a­ma­sin kui­ten­kin not­ta hoi­ta­ja ajoo au­ton poi­kit­taa­sin mun au­ton taak­se. Ko­ke­nu ket­tu. Men­nes­nän­sä huik­kas vaan not­ta tuu tu­pa­han sit­te kun oot va­la­mis.

Sii­nei mi­kään enää aut­ta­nu. Ei­kä voi­nu va­leh­rel­la­kaan enää ti­ä­tyys­tä elä­män­ta­poo­hin kuu­lu­vis­ta asi­oos­ta. It­te tar­kas­tus­han oli sit­te ren­nom­paa. Sil­lä täh­rät­tiin var­ma­han sii­hen, not­tei ve­ren­pai­neen mit­tauk­ses omat per­so­nal bes­tit pau­kah­taa­si joka ker­ta. Kuu­lo­tes­ti­kin oli oh­jel­mas, koi­tin sa­nua not­tei se oo mun ty­ä­maal­la niin oleel­li­nen. Kun sit­te toi­ses kor­vas oli pu­he­ää­nen taa­juu­rel­la pi­ä­ni ku­ap­pa, pyy­sin saa­ra sen kir­jal­li­se­na not­ta voin näyt­tää ty­ä­maal­la. Not­tei se ai­na oo pe­lek­kää vä­lin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä.

An­net­ti­hin ma­ha­rol­li­suus men­nä ko­les­te­roo­li-, so­ku­ri- ym. ko­kee­si­hin. Sit­ten jo­hon­kin va­na­ho­jen mi­äs­ten ko­kee­si­hin. Mei­na­sin jo uhu­riu­tua, mut­ta muis­tin sit­ten, not­ta osa mun ikää­sis­tä on­kin jo to­si­aan va­na­ho­ja. Sa­noon vaan not­ta jos ve­ren­ku­vaa tart­tet niin mul­lon kän­ny­käs yks van­ha, kun po­lo­ves oli isoo haa­va.

Sen jä­lä­ke­hen kun miäs oli syy­nät­ty pe­rin­po­ho­jin oli kul­ku­neu­von vu­a­ro. Ai­na se vaan ve­nyy nii­hin viim­mee­si­hin päi­vi­hin. Yh­täk­kiä ol­ti­hin sii­nä ti­lan­te­hes not­ta soli men­tä­vä. Ei ke­riin­ny kun vaih­taa re­kis­te­ri­kil­ven va­lo­hon polt­ti­mon ja vä­hän enim­piä pyyh­kiä ak­ku­nas­ta, si­sä­pu­a­lel­ta.

Nyt on sit­te mo­lem­mat osa­pu­a­let on syy­nät­ty ja jat­ko­hon pääs­tet­ty il­man kat­so­ja­ää­nes­tys­tä. Voit kum­min­kin ha­lu­tes­sa­si pai­naa kau­ko­sää­ti­men kel­taas­ta nap­pu­laa. Mi­kä­li sel­laas­ta ei satu ole­ma­han, voit­te näp­pä­räs­ti as­kar­rel­la sel­lai­sen esi­mer­kik­si juus­ton­pa­las­ta ja tei­pa­ta sii­hen. Mu­ka­vaa ke­vää­no­ro­tus­ta!

Kar­mo Pat­re­ti