Val­ta­tie 16 ylit­tää Pou­tus­sa rau­ta­tien kai­teil­la va­rus­te­tul­la maa­sil­ta­na. Tiel­lä 16 on run­saas­ti maa­ta­lous­lii­ken­net­tä. La­pu­an itäi­sen kes­kus­tan ja itäis­ten ky­lien vil­je­li­jät lii­ken­nöi­vät Ala­jo­ki­mail­leen 16-tie­tä pit­kin. Maa­ta­loust­rak­to­rin pe­rä­veh­keen ja pui­mu­rin suu­rin ylei­sel­lä tiel­lä sal­lit­tu le­veys on 4 met­riä.

Minä olen juu­ri täy­del­li­sen ikäi­nen. Kun olin kah­dek­san­tois­ta vuo­ti­as, oli kaks­vii­to­set ikä­lop­pu­ja ja kuu­si­tois­ta vuo­ti­aat ka­ka­roi­ta. Kun täy­tin kol­me­kym­men­tä, näyt­ti yli ne­li­kymp­pi­set van­huk­sil­ta ja kak­si­kymp­pi­set tei­neil­tä. Nyt kun pik­ku­hil­jaa täs­sä kiih­dy­tän koh­ti viit­tä­kymp­piä, niin van­huus­ra­ja on men­nyt seit­se­män­kym­pin taak­se ja nuo­ri­so on al­le kol­mi­kymp­pis­tä. Jo­ten­kin sitä it­se on ai­na ol­lut juu­ri sii­nä oi­ke­as­sa iäs­sä.

Val­tuus­to ar­vi­oi vii­me­ko­kouk­ses­saan vuo­den 2019 ti­lin­pää­tös­tään, et­tä se oli luo­kal­le jää­nei­den jou­kos­ta pa­ras. Ar­vi­oin­ti si­säl­tää hy­vää huu­mo­ria – kos­kaan ei saa niin ma­sen­tua, et­tei jo­ta­kin vit­siä sur­keu­des­ta löy­dä. Huu­mo­ril­la pai­ne­taan eteen­päin, ko­ke­muk­sen kaut­ta vii­saam­pa­na.

Olin vii­me vii­kol­la en­sim­mäis­tä ker­taa Poh­jan­maan ul­ko­puo­lel­la kei­kal­la tä­män si­ni­mus­ta ko­hun jäl­keen. Jän­ni­tyk­sel­lä odo­tin, tu­lee­ko kom­ment­te­ja? Ja tu­li­han siel­tä, van­hem­pi her­ras­mies tuot­ti yh­den IKL-lau­seen kä­vel­les­sä­ni la­val­le.

In­ves­toin­tei­hin, joi­ta käy­te­tään use­am­pi kym­me­nen vuot­ta, on usein tar­peen ot­taa vel­kaa. In­ves­toin­nin mi­toi­tus ja to­del­li­nen tar­ve on tuu­mat­ta­va tark­kaan: on­ko pak­ko in­ves­toi­da?

Tu­tus­tuin ke­vään ai­ka­na lap­se­ni kans­sa La­pu­an leik­ki­puis­toi­hin. Puis­to­ja kar­tal­ta pai­kan­ta­es­sa­ni ja ym­pä­ri kau­pun­kia pyö­räil­les­säm­me joh­dat­ti­vat tu­tut ka­dut ja pai­kan­ni­met mi­nut mat­kal­le omaan lap­suu­tee­ni ja var­hais­nuo­ruu­tee­ni. Vä­li­lä, Liuh­ta­ri ja Simp­siö kent­ti­neen sekä Kar­ja­lan­puis­to ja sitä reu­nus­ta­vat tiet Sii­ri­läs­sä ovat muut­tu­neet jon­kin ver­ran rei­lus­sa 30 vuo­des­sa, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta muis­ti­ku­vat ju­ni­o­ri­ai­ko­jen jal­ka­pal­lo-ot­te­luis­ta sekä ke­säi­sis­tä seik­kai­luis­ta serk­ku­je­ni kans­sa pa­la­si­vat elä­väs­ti mie­lee­ni. Yri­tin par­haa­ni mu­kaan ku­vail­la ja se­lit­tää lap­sel­le­ni mie­lee­ni tul­vi­nei­ta muis­to­ja ja ko­ke­muk­sia, mut­ta usein hä­nen vas­tauk­sen­sa mel­ko tun­teik­kai­siin se­lon­te­koi­hi­ni oli: ”Ai mitä tar­koi­tat?”

Nyt kun on yli kol­me kuu­kaut­ta elet­ty vä­hän eri­laas­ta maa­il­ma­nai­kaa, on käy­nyt se­le­väs­ti ili­mi, not­ta ihan kai­kil­le se ei sovi. Ko­to­na ole­mi­nen it­ten­sä tai ihan lä­hees­ten kans al­tis­taa hi­li­jai­suu­rel­le. Ja sitä kaut­ta it­ten­sä kuun­te­le­mi­sen hai­tal­li­sil­le vai­ku­tuk­sil­le. Huu­te­loo­ko si­äl­tä tu­kah­ru­tet­tu­na se ha­wai­ji­pai­ta pääl­lä kä­ret le­vi­äl­lä baa­rin te­ras­sil­la mu­kiin se­los­ta­va maa­il­man­mi­äs, vai kau­pan etee­ses is­tu­va so­si­aa­li­suut­ta hu­a­ku­va se­ni­o­ri­kan­sa­laa­nen. Hei­rät on nyt kum­min­kin pääs­tet­ty jo ehe­ro­na­laa­se­hen.

Ah ju­han­nus, tuo jo­kai­sen suo­ma­lai­sen ke­sän ko­ho­koh­ta ja yö­tön yö. Ai­ka, jol­loin suo­ma­lai­sen pi­tää vä­hin­tään pääs­tä sau­naan ja kaik­ki syö­tä­vä tu­lee gril­la­ta. Ai­ka, jol­loin hyt­ty­set ovat san­koin jou­koin kuo­riu­tu­neet val­mii­na ime­mään vi­at­to­mat uh­rit ve­ret­tö­mik­si, ai­ka jol­loin unoh­de­taan, et­tä ve­neil­les­sä tu­li­si ol­la sel­vin­päin ja pe­las­tus­lii­vit yl­lä.

La­pu­an kau­pun­ki, sen si­vis­tys­toi­mi, La­pu­an Sa­no­mat, it­se­näi­syys­päi­vän kynt­ti­lä­kul­ku­ee­seen osal­lis­tu­neet la­pu­a­lai­set sekä myös jo­ta­kuin­kin kaik­ki muut­kin La­pu­an asuk­kaat lei­mat­tiin sa­la­man­no­pe­as­ti fa­sis­teik­si, oi­keis­to­ra­di­kaa­leik­si ja ää­ri­oi­keis­to­lai­sen aat­teen, vä­ki­val­tai­sen la­pu­an­liik­keen kan­nat­ta­jik­si.

Kun tämä ai­ka on tu­a­nu yhä se­le­vem­min esil­le sen not­ta ihi­mi­set pyr­kii tä­hä­rek­si kei­nol­la mil­lä hy­vän­sä, pää­ryyn mi­ät­ti­mä­hän asi­aa omal­ta osal­ta­ni. Lop­pu­tu­le­ma­na syyl­li­nen, vaik­ka­kin se­le­ki­äs­ti syyn­ta­kee­toon. Mi­a­luus­ti is­tuu­sin huu­mo­ri­pa­ne­lis­ti­na Tuo­mas Ky­rön oi­ke­al­la pu­a­lel­la ja toi­sel­la pu­a­lel­la Pau­la No­ro­nen mei­naas ku­al­la nau­ruun.

Ta­ka­na on ai­ka­moi­nen ke­vät! Kir­jas­to pi­det­tiin hal­li­tuk­sen mää­räys­ten mu­kai­ses­ti sul­jet­tu­na mon­ta viik­koa, hen­ki­lö­kun­ta­kin oli pois töis­tä.

Joi­den­kin mie­les­tä Moo­sek­sel­le sat­tui vir­he Sii­nain vuo­rel­la, kun hän an­toi de­ka­lo­gin eli kym­me­nen käs­kyä. Käs­kyis­tä ei ni­mit­täin löy­dy koh­taa ”älä va­leh­te­le”. Yh­dek­säs käs­ky, ”älä an­na vää­rä to­dis­tus­ta lä­him­mäi­ses­tä­si”, on jo vä­hän sin­ne­päin, mut­ta se­kin so­pii lä­hin­nä ame­rik­ka­lais­ten elo­ku­vien oi­keus­sa­li­koh­tauk­sien täy­te­nu­me­rok­si.

Vii­me tors­tai­na Ilk­ka-Poh­ja­lai­ses­sa kau­pun­gil­lam­me oli koko au­ke­a­man ko­koi­nen ar­tik­ke­lin muo­toon pu­et­tu ”mai­nos”. Ju­tun si­säl­tö esit­te­li pää­tök­sen­te­ko­am­me. Pää­tök­sen­te­ki­jät tu­li­vat ai­heut­ta­neek­si kau­pun­kim­me mai­neel­le ran­kan me­ne­tyk­sen.

Kou­lut ovat au­en­neet ja pe­lot­ta­van ko­ro­na­e­tä­kou­lu­di­gi­loi­kan jäl­keen on otet­tu vie­lä pe­lot­ta­vam­pi ta­kai­sin­lä­hi­kou­luun­loik­ka.

Maa­lis­kuun puo­len­vä­lin jäl­keen mei­tä on opas­tet­tu pi­tä­mään kah­den met­rin vä­lit toi­sim­me, pe­se­mään kä­det tois­tu­vas­ti ja ys­ki­mään oi­kein. Joku on mää­rät­ty kah­den vii­kon ko­ti­ka­ran­tee­niin ja etä­työ on tul­lut tu­tuk­si myös kou­lu­lai­sil­le. Mut­ta on­nek­si olem­me tois­tai­sek­si sääs­ty­neet laa­ja­mit­tai­sel­ta sai­ras­tu­mi­sel­ta ko­ro­nain­fek­ti­oon. Kii­tos kuu­luu kai­kil­le teil­le, jot­ka olet­te nou­dat­ta­neet an­net­tu­ja oh­jei­ta. Eri­tyi­nen kii­tos kuu­luu etu­lin­jan työn­te­ki­jöil­le. Sai­raan­hoi­ta­jat ovat vii­me viik­koi­na en­sim­mäi­se­nä koh­dan­neet hen­gi­tys­tie­oi­rei­set po­ti­laam­me näyt­tei­tä ot­ta­en ja hoi­toa tar­jo­ten. Joi­den­kin on ol­ta­va ihan rin­ta­man edes­sä tais­te­lus­sa pan­de­mi­aa vas­taan.

Ih­mis­kun­nan suu­rin uh­ka tu­le­vai­suu­des­sa ei tule ole­maan ko­ro­na­vi­rus, il­mas­ton­muu­tos ei­kä 5G-verk­ko, vaan kou­lu­tet­tu Mul­ti­an Ni­ka­ran­pe­räl­tä Hel­sin­kiin muut­ta­nut ja juu­ren­sa unoh­ta­nut kou­lu­tet­tu nai­nen sekä us­kon­to. Nyt siel­lä jot­kut ha­ke­vat heti ATK:sta, et­tä kuka julk­kis on­kaan ko­toi­sin Mul­ti­an Ni­ka­ran­pe­räl­tä. En tie­dä. Täs­sä ta­ri­nas­sa se on vain ver­taus­ku­va. Ja mik­si juu­ri nai­nen, mik­sei mies? Olen­ko so­vi­nis­ti? Nai­nen sik­si, et­tä he kou­lut­ta­vat it­se­ään mie­hiä enem­män, ja olen.

Joi­ren­kin tut­ki­joo­ren mu­kaan nyt on jo syn­ty­nyt ihi­mi­nen joka elää 200-vu­a­ti­aak­si. Kuu­los­taa hu­ri­al­ta mut­ta vä­hän kun mi­ät­tii, niin näin­hän asia voi ol­la. Se tus­kin on ku­kaan tätä jut­tua lu­ke­van ihi­mi­sen lap­si tai lap­sen­lap­si. Se tu­loo ole­ma­han var­maan joku öky­ri­kas nar­sis­ti, jon­ka mie­les­tä juu­ri hä­nen pit­kä­ai­kai­nen elä­män­sä olis kai­kil­le suun­na­toon on­ni. Vaik­ka lä­hes kaik­kien mui­ren mi­ä­les­tä hä­nen nor­mi­ai­kaa­nen siir­ty­mi­nen ala­ker­ran hii­li­va­ras­toon olis ol­lu vä­hin­tään­kin koh­tuul­lis­ta.

Suo­men val­ti­ol­ta ja kun­nil­ta puut­tu­vat sääs­te­tyt va­ra­kas­sat. En­nen pi­det­tiin tär­ke­ä­nä va­rau­tu­mis­ta pa­han päi­vän va­ral­le. Nyt yri­te­tään sel­viy­tyä ve­lal­la, val­tio ot­taa vel­kaa, kun­nat sa­moin. Vel­kaa van­ho­jen vel­ko­jen pääl­le.

Fa­ni­tan mon­taa asi­aa kult­tuu­ri­kes­kus Van­has­sa Pau­kus­sa. Yk­si asia jota fa­ni­tan isos­ti on La­pu­an tai­de­kou­lu, joka täyt­tää tänä vuon­na pyö­re­ät 20 vuot­ta. Olen yl­peä ra­tas mah­dol­lis­ta­mas­sa tai­de­kou­lun toi­min­taa työ­ni kaut­ta, mut­ta sen li­säk­si olen vuo­sia seu­ran­nut ”taik­ka­rin” toi­min­taa li­kie­tui­sas­ti van­hem­man nä­kö­vink­ke­lis­tä.

Voi kuul­kaas, nos­tan hen­kis­tä hat­tua jo­kai­sel­le opet­ta­jal­le. Täs­sä on nyt kuu­kau­si puur­ret­tu etä­kou­lus­sa (oman sekä jäl­ki­kas­vun) ja ko­vil­le ot­taa. On pi­tä­nyt ope­tel­la as­kar­te­le­maan es­ka­ri­lai­sen kans­sa, pää­si­äi­sas­kar­te­lu­ja oli­vat pupu ja tipu ja ai­na ei ai­kui­sen tai­dot rii­tä. Ylä­as­te­lai­sen kans­sa on jou­tu­nut poh­ti­maan, mitä on kon­junk­tio ja mitä te­kee sent­ri­fu­gi, asi­an­tun­ti­jak­si täy­tyy tul­la het­kes­sä, et­tei ar­vo­val­ta ka­ri­se. Sil­lä kyl­lä­hän äi­ti tie­tää kai­ken.

Olen hel­pot­ta­nut ka­ran­tee­ni­ah­dis­tus­ta­ni lä­hin­nä ole­mal­la mulk­ku so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vil­la. Et­si­mäl­lä et­sien olen löy­tä­nyt me­huk­kai­ta kes­kus­te­lu­ja lent­sun rii­vaa­man kan­san käy­des­sä tais­toon toi­si­aan vas­taan sii­tä, kuka on oi­ke­as­sa tai saa­ko lap­set hei­tel­lä pal­loa pi­hal­la. Olen heit­tä­nyt löy­lyä kiu­kaa­seen epä­mää­räi­sil­lä kom­men­teil­la, vä­lil­lä il­man mi­tään lo­giik­ka, vä­lil­lä kat­son­ta­kan­taa vaih­ta­en sekä vih­jei­tä mulk­kuu­des­ta­ni an­ta­en, il­man et­tä juu­ri ku­kaan on huo­man­nut mi­tään.

Ko­ro­na­vi­ruk­sen ai­heut­ta­ma krii­si kos­ket­taa mei­tä kaik­kia ja jo­kais­ta paik­ka­kun­taa. Ih­mis­ten ter­veys on ai­na etu­si­jal­la ja tär­kein­tä.

Ko­ro­na­vi­ru­se­pi­de­mi­an joh­dos­ta on tie­don­ku­lun mer­ki­tys ko­ros­tu­nut. Juu­ri nyt on tär­ke­ää, et­tä oi­ke­aa tie­toa ja­e­taan oi­ke­aan ai­kaan. Se ei kui­ten­kaan yk­sin rii­tä, vaan jo­kai­nen meis­tä on vas­tuus­sa sii­tä, mitä ja mi­ten jaam­me tie­toa eteen­päin.

Olen tä­hän as­ti­kin ol­lut yl­peä hen­ki­lö­kun­nas­tam­me, ja vii­me päi­vi­nä en­tis­tä kii­tol­li­sem­pi ja yl­pe­äm­pi. Mil­lä toi­min­ta­val­miu­del­la ja -tar­mol­la hen­ki­lö­kun­tam­me on­kaan tart­tu­nut uu­teen nyt, kun myös mu­siik­ki­o­pis­tos­sa on lä­hi­o­pe­tus kes­key­tet­ty ko­ro­na-vi­ruk­sen vuok­si.

La­pu­an ter­veys­kes­kuk­sen joh­ta­van yli­lää­kä­rin Is­mo Ant­ti­lan aja­tuk­sia ko­lum­nin muo­dos­sa voi­vat La­pu­an Sa­no­mien ti­laa­jat lu­kea en­si vii­kon tors­tain leh­des­tä. Yli­lää­kä­ri on tu­tus­tu­nut La­pu­an kun­nan­sai­raa­lan ar­keen ke­vääl­lä 1951 ja pei­laa ai­kaa tä­hän päi­vään.

Hie­noa on, et­tä kau­pun­gin joh­to­por­ras on kek­si­nyt käy­dä ky­lil­lä ky­läi­le­mäs­sä. Luin juu­ri täs­tä pai­kal­lis­leh­des­täm­me Pre­pu­lan kylä-
vie­rai­lus­ta.

Nyt kun kaik­ki kes­kit­ty­vät ko­ro­na­vi­ruk­seen, ves­sa­pa­pe­riin ja kä­si­de­siin, niin mitä jos pu­hut­tai­siin ihan jos­tain muus­ta? Ihan vain vaih­te­lun vuok­si. Vii­me ai­koi­na olen pal­jon aja­tel­lut luo­pu­mis­ta, olen ni­mit­täin tyh­jän­nyt yh­tä huo­net­ta, jo­hon olem­me va­ras­toi­neet ta­va­roi­ta joi­ta ei juu­ri sii­nä het­kes­sä ole tar­vin­nut. Vas­taan on tul­lut pal­jon asi­oi­ta, joi­hin si­säl­tyy muis­to­ja ja jois­ta piti päät­tää sääs­te­tään­kö vai­ko ei­kö.

Maa­il­ma tar­vit­see esi­ku­via. Meil­lä kai­kil­la on esi­ku­via, joi­ta mat­ki­taan. Va­li­tet­ta­vas­ti esi­ku­vat ovat yleen­sä yli­voi­mai­sia olen­to­ja nii­den seu­raa­jiin ver­rat­tu­na. Seu­raa­jat ei­vät pys­ty tai ei­vät viit­si teh­dä sa­mo­ja uh­rauk­sia kuin esi­ku­van­sa. Täs­tä syys­tä maa­il­man kan­sa­lai­sai­nek­sen ma­te­ri­aa­lin taso pu­to­aa.

Oon an­ta­nu it­tel­le­ni ker­tua (pyy­tä­mät­tä), not­ta ny­ky­ään lap­su­kaas­ten on ma­ha­rol­li­suus te­he­rä elä­mään­sä liit­ty­viä va­lin­to­ja jo va­ra­haa­ses vai­hees.

Suo­mi on EU:n jä­sen, mak­sam­me sin­ne jä­sen­mak­sua ja saam­me siel­tä by­rok­raat­ti­sen myl­lyn läpi tar­kas­ti mää­ri­tel­lyin kom­mer­ven­kein ra­ha­e­riä ta­kai­sin. Suo­ma­lai­set ei­vät ole in­nok­kai­ta ker­jää­mään ra­ho­jaan ta­kai­sin ja nii­tä jää­kin suu­ri mää­rä käyt­tä­mät­tä ko­ko­naan. Kun­ta­ta­lous on vel­kaan­tu­maan päin, näil­lä EU-hank­keil­la sai­si vä­hän hyö­tyä kun­nal­le­kin.

Mie­li­ku­vi­tus vaa­tii hie­man tyl­syyt­tä. Jos on jat­ku­vas­ti kii­rei­nen, ei jää ti­laa aja­tuk­sil­le joi­ta jou­ti­lai­suus syn­nyt­tää. Hyvä ja he­del­mäl­li­nen te­ke­mät­tö­myys ei kyl­lä syn­ny hel­pos­ti. Jos sitä nyt vain nos­tai­sin jal­ka­ni ylös, jäi­sin miet­ti­mään vain, mitä kaik­kea sitä pi­ti­kään teh­dä.

Jul­ki­sel­la sek­to­ril­la, ku­ten kun­nas­sa, hen­ki­lös­tö on joko vir­ka­suh­tees­sa tai työ­suh­tees­sa. Jos työ­teh­tä­viin kuu­luu vi­ral­lis­ta pää­tök­sen­te­koa, on hen­ki­lö vi­ran­hal­ti­ja ja muis­sa ta­pauk­sis­sa toi­men­hal­ti­ja

Kau­pun­gin toi­min­not on so­peu­tet­ta­va uu­teen ti­lan­tee­seen, kun vel­ko­ja ale­taan ly­hen­tää. La­pu­a­lai­seen ajat­te­luun ei sovi, et­tä ve­lat jä­te­tään hoi­ta­mat­ta, sen ver­ran meil­lä pi­tää ol­la van­haa hen­keä jäl­jel­lä. Jos saam­me vuo­tui­set in­ves­toin­nit pi­det­tyä al­le nel­jäs­sä mil­joo­nas­sa, em­me vel­kaan­nu enää li­sää tä­män­het­ki­sek­si ar­vi­oi­dun 75 mil­joo­nan eu­ron ve­lan pääl­le. Em­me voi in­ves­toi­da edes tuo­ta nel­jää mil­joo­naa, em­me­hän sai­si sii­nä ta­pauk­ses­sa lain­kaan vel­ko­ja ly­hen­net­tyä.