Jou­lu on taas, jou­lu on taas, voi kuin­ka meil on kaik­ki pai­kat sot­kus­sa ja ko­ris­teet hu­kas­sa. Niin, se jou­lu taas jol­kot­te­lee yh­täk­kiä yl­lät­tä­en nur­kan ta­kaa ja sitä al­kaa taas tui­jot­te­le­maan keit­ti­ön kaap­pe­ja sil­lä sil­mäl­lä, et­tä nuo­kin pi­täi­si taas jär­jes­tää. Jou­luun ja ju­han­nuk­seen kun kuu­luu pe­rin­tei­ses­ti suur­sii­vous, ar­ke­na ei viit­si eh­di ei­kä jak­sa kuin vä­hän kes­ki­lat­ti­aa imu­roi­da.

La­pu­an Ke­hi­tys Oy:n toi­mi­tus­joh­ta­ja Mat­ti-Pek­ka Dahlg­ren lau­sui La­pu­an Sa­no­mien haas­tat­te­lus­saan, et­tä La­pu­aa on help­po myy­dä. Mat­ti-Pek­ka on oi­ke­as­sa. Meil­lä on ylen mää­rin laa­duk­kai­ta myyn­ti­ar­gu­ment­te­ja. Ar­gu­ment­ti tar­koit­taa tuot­teen tai pal­ve­lun myyn­ti­pu­heen pe­rus­te­luo­saa kau­pan­te­on vie­mi­sek­si ha­lut­tuun pää­tök­seen. Opin tä­män ol­les­sa­ni myyn­tie­dus­ta­ja­na 80-lu­vun alus­sa. Sil­loi­nen pää­mie­he­ni pu­hui lo­put­to­mas­ti ar­gu­men­toin­nin tär­key­des­tä.

Mitä eroa on kis­sa­ka­lal­la ja la­ki­mie­hel­lä? Toi­nen on poh­ja­mu­das­sa kie­ri­vä li­ma­nul­jas­ka ja en­sim­mäi­nen on kala. Vii­me ai­koi­na ky­sy­myk­siä on he­rät­tä­nyt enem­män se, mitä eroa on hal­lin­to­joh­ta­jal­la ja kau­pun­gin­la­ki­mie­hel­lä.

Tä­nään, kun tätä kir­joi­tan täyt­tää tyt­tä­re­ni 14 vuot­ta. Sinä päi­vä­nä kun hän syn­tyi olin Tal­lin­nan lai­val­la suo­rit­ta­mas­sa viih­teel­lis­tä suo­ri­tus­ta, jota kut­sun mo­nien mie­les­tä vir­heel­li­ses­ti työk­si. En siis ol­lut syn­ny­tyk­ses­sä mu­ka­na ku­ten isät ny­kyi­sin ovat, vaan kuu­lun 70-lu­vun so­vi­nis­ti-isien har­ve­ne­vaan jouk­koon.

Kan­sa­lais- ja työ­vä­e­no­pis­to­jen 120-vuo­ti­nen tai­val nä­kyy La­pu­an kan­sa­lai­so­pis­tos­sa pa­luu­na juu­ril­le, jol­loin lu­en­not muo­dos­ti­vat toi­min­nan pe­rus­run­gon. Olem­me ku­lu­neen juh­la­vuo­den ai­ka­na jär­jes­tä­neet poik­keuk­sel­li­sen pal­jon lu­en­to­ja tee­moil­la yh­teis­kun­nal­li­set päi­vän­polt­ta­vat asi­at, his­to­ria, hy­vin­voin­ti ja ter­veys. Kak­si­kym­men­tä lu­en­toa on ke­rän­nyt vuo­den 2019 ai­ka­na yli tu­hat kuu­li­jaa La­pu­al­ta ja naa­pu­ri­kun­nis­ta.

Vä­ri­te­ra­pia te­kee hy­vää näin pi­meim­pä­nä vuo­de­nai­ka­na, kun kaik­ki on joko mus­taa ja pi­me­ää tai sit­ten (jos lun­ta saa) niin het­ken ver­ran val­ke­aa.

Aloi­tan tun­nus­tuk­sel­la. So­vi­taan kui­ten­kin, et­tä pi­de­tään tämä vain pie­nes­sä pii­ris­sä, mei­dän kes­ken.

Yk­si La­pu­an kau­pun­gin eh­dot­to­mis­ta vah­vuuk­sis­ta on se, et­tä meil­lä on rei­lus­ti yli tu­hat yri­tys­tä. Yrit­tä­jyys luo työ­tä, ve­ro­tu­lo­ja ja pal­ve­lu­ja. Elin­voi­mai­sen kau­pun­gin tu­ki­pi­la­rit muo­dos­tu­vat yri­tyk­sis­tä, asuk­kais­ta ja yh­tei­söis­tä. Tu­le­vai­suu­den me­nes­tys luo­daan yh­teis­työl­lä.

On­nea yrit­tä­jil­le ja kii­tos teil­le kai­kil­le, jot­ka olet­te an­ta­neet ai­kaan­ne hal­li­tus­työ­hön, yrit­tä­jien yh­teis­ten asi­oi­den hoi­toon.

Aluuk­si ihan täl­laa­nen uu­ren lain mu­kaa­nen va­roo­tus, eli seu­raa­va ki­ri­oo­tus saat­taa si­säl­tää si­säl­töä. Eh­kä myös pi­ä­niä an­nok­sia al­ler­gi­soi­vaa to­tuut­ta. Ta­la­ven vas­taa­sen tais­te­lun tu­ak­si­nas täs­tä­kään ki­ri­oo­tuk­ses­ta tus­kin on oro­tet­ta­vis mi­tään jat­ku­vien hy­my­naa­mo­jen räis­ky­vää ilo­tu­li­tus­ta. Leh­tien mu­ka­na on tip­pu­nu kro­pas­ta kaik­ki ke­sä­au­rin­gos­ta hu­a­maa­mat­ta pe­siy­ty­ne­het ilon­pirs­kah­ruk­set eli au­rin­gon­pi­li­kut.

Kir­jas­to on van­han Pau­kun sy­dän. Se on syk­ki­nyt jo 22 vuo­den ajan Pau­kun ti­lois­sa. Se pump­paa ver­ta eli ener­gi­aa kaik­ki­al­le Pau­kun osiin ja luo yh­teyk­siä kult­tuu­ri­pal­ve­lui­den ja mui­den toi­mi­joi­den kans­sa. Yh­des­sä ne voi­vat elää sym­bi­oo­sis­sa. Kir­jas­ton sy­dän jät­tää lyön­nin vä­liin sil­loin, kun sen ole­mas­sa­o­loa na­ker­re­taan ul­ko­a­päin.

Kau­pun­gil­lam­me on tuo­re ja vä­ri­käs pah­vi­nen tab­let­ti­lii­na, jo­hon on kir­joi­tet­tu ta­voi­tel­ta­via pää­mää­riä eli vi­si­oi­ta. Konk­reet­tis­ta toi­men­pi­de­oh­jel­maa sii­nä ei ole, ei­kä tie­de­tä mi­ten tär­ke­ät ta­voit­teet on suun­ni­tel­tu saa­vu­tet­ta­van. Toi­men­pi­tei­nä on muu­ta­ma rans­ka­lai­nen vii­va, jois­sa on vain alem­man ta­son vi­si­oi­ta.

Kä­rä­jä­oi­keu­teen me­ne­viä rii­ta-asi­oi­ta kau­pun­gil­la on har­voin, mut­ta hal­lin­to-oi­keu­des­sa kau­pun­gin asi­oi­ta kä­si­tel­lään enem­män tai vä­hem­män sään­nöl­li­ses­ti. Kun pää­tök­siä te­ke­vät ih­mi­set, vä­lil­lä syn­tyy myös nii­tä vir­heel­li­siä pää­tök­siä. Oi­keus­val­ti­on pe­ri­aat­tei­siin kuu­luu­kin, et­tä teh­tyyn pää­tök­seen voi ha­kea muu­tos­ta.

Jos puus­ta ha­lu­taan sään­kes­tä­vä, se kyl­läs­te­tään. On ole­mas­sa eri­lai­sia ko­ti­kons­te­ja­kin, mut­ta pai­ne­kyl­läs­tä­mi­nen lie­nee te­hok­kain. Suo­mes­sa pai­ne­kyl­läs­te­tään ai­no­as­taan män­tyä. Kuu­sen kyl­läs­tä­mi­nen ei sen so­lu­ra­ken­tees­ta joh­tu­en on­nis­tu.

Jos­kus jou­tuu ky­sy­mään it­sel­tään, mik­si minä teen jon­kin asi­an. Mi­hin minä sil­lä py­rin? Te­kee­kö toi­min­ta­ni mi­nut tai jon­kun muun iloi­sek­si, muut­tuu­ko maa­il­ma sii­tä pa­rem­mak­si?

Oon syn­ty­nyt sil­loon kun Kek­ko­nen oli jo reip­pa­has­ti elä­kei­än saa­vut­ta­nut. En ti­ä­rä mis­tä se ker­too, et­tä miäs jat­koo vi­ä­lä vaik­ka viim­mee­nen niit­to­mi­äs jo ko­lis­te­li por­ta­hil­la. Ei mil­lään olis an­ta­nut val­taa nu­a­rem­mil­le.

Tyk­käät­kö työs­ken­nel­lä yk­sin, vai on­ko kaik­kein pa­ras­ta toi­mia yh­des­sä? Kum­mal­la ta­val­la saat enem­män ai­kaan tai asi­at rul­laa­vat pa­rem­min?

Maa­il­mas­sa on pal­jon ta­ri­noi­ta jot­ka jää­vät kuu­le­mat­ta, nii­tä ei ker­ro­ta, nii­tä ei pyy­de­tä tai nii­tä ei kuun­nel­la sil­loin kun nii­tä ker­ro­taan.

Val­ta­kun­nal­li­nen ai­ka­kau­si­leh­ti jul­kai­si ke­vääl­lä ar­tik­ke­lin suo­ma­lais­ten in­hok­ki­sa­nois­ta. Lis­tal­le mah­tui­vat mm. pa­las­tel­la, ja­xu­ha­li ja ma­su­a­suk­ki. Omal­le in­hok­ki­sa­no­jen lis­tal­le­ni kuu­luu myös di­gi­loik­ka.

Minä tar­vit­sen sih­tee­rin. Vai on­ko ter­mi ny­ky­ään hen­ki­lö­koh­tai­nen as­sis­tent­ti? Ny­ky­ään pi­tää ol­la tark­ka­na kaik­kien ter­mien ja ni­mik­kei­den kans­sa, et­tei tule vir­hei­tä.

Ke­sä­lo­mal­la ke­rääl­les­nä­ni ty­hy­jiä pul­lo­ja voi­rak­se­ni os­taa Kes­ki-Suo­mes­ta ku­pa­ri­pan­nun, jo­hon­ka on rää­vit­ty tus­sil­la, muu­ta­mal­la sa­ral­la eu­rol­la, tuli tä­män kir­joo­tuk­sen irea mi­ä­le­he­ni. Moon ai­na ti­än­ny ole­va­ni mai­nos­ta­jil­le han­ka­la ta­paus tai niin mä vi­ä­lä­kin ku­vit­te­len.

Eh­kä kals­kah­taa kli­sei­sel­tä, mut­ta meil­lä Kult­tuu­ri­kes­kus Van­has­sa Pau­kus­sa jo­kai­nen työ­päi­vä on eri­lai­nen. Oma työ­ni myyn­ti­sih­tee­ri­nä on kir­ja­vaa ja mo­ni­puo­lis­ta; kult­tuu­ri­pal­ve­lui­den pe­rus­työ it­ses­sään si­säl­tää säh­kö­pos­tei­hin ja pu­he­li­meen vas­taa­mis­ta, so­si­aa­li­sen me­di­an suun­nit­te­lua ja mark­ki­noin­ti­teh­tä­viä.

Kesä on kään­ty­mäs­sä hil­jal­leen koh­ti syk­syä, kou­lut ovat al­ka­neet ja työn­te­ki­jät pa­lan­neet ta­kai­sin työ­pis­teil­leen.

Ai­kai­nen lin­tu ma­don nap­paa, sa­no­taan. Eli mitä ai­em­min he­rää, sitä enem­män pi­täi­si saa­da päi­väs­tä ir­ti. Näin kun on muu­ta­man päi­vän he­rän­nyt puo­li kuu­del­ta (et­tä eh­tii ajois­sa työ­har­joit­te­luun), niin ei nii­tä ma­to­ja nyt niin kum­mas­ti liik­keel­lä ole. Vas­ta­vuo­roi­ses­ti on al­le­kir­joit­ta­neen kui­ten­kin men­tä­vä riit­tä­vän ai­kai­sin il­lal­la nuk­ku­maan, et­tä aa­mul­la saa it­sen­sä ylös il­man suu­rem­pia on­gel­mia. Et­tä ei sii­nä lop­pu­jen lo­puk­si yh­tään enem­pää ir­ti saa kuin hie­man myö­häi­sem­mäl­lä ryt­mil­lä.

Ran­nek­keet han­kim­me Lie­lah­den K-ci­ty­mar­ke­tis­ta, kos­ka jos­tain syys­tä ne ovat siel­lä hal­vem­pia kuin por­til­la. Sitä en­nen kä­vim­me jo kui­ten­kin sa­mai­ses­sa mar­ke­tis­sa Ylö­jär­ven Elo­vai­ni­ol­la, jos­ta ne kui­ten­kin oli­vat pääs­seet lop­pu­maan. On­nek­si pi­hal­la sei­soi kak­si hy­vän­nä­köis­tä her­ne­kaup­pi­as­ta. Ei men­nyt huk­kaan ihan huk­kaan se­kään kouk­ku, ja nai­sil­le tie­dok­si. Kyl­lä. Mie­het kat­se­le­vat mui­ta­kin nai­sia vaik­ka te oli­sit­te las­ten kans­sa vie­res­sä. Se ikään kuin pi­tää mei­dät muka elos­sa, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa tie­däm­me ju­nan men­neen jo.

Tuu­les­sa pyö­ri­vät en­sim­mäi­set kel­las­tu­neet koi­vun leh­det aa­vis­te­le­vat ke­sän läm­mön hii­pu­mis­ta. Ke­sän ja syk­syn tai­te­koh­ta on osin hai­kea, osin hel­pot­ta­va ja tur­val­lis­ta ar­jen ru­tii­nei­hin pa­laa­mi­sen het­ki. Ai­ka on otol­li­nen myös muu­tok­sil­le ja uu­sil­le aluil­le.

Luu­lin jo not­ta EU:n ihi­mi­soi­keus­tu­a­mi­ois­tuun olis ki­äl­tä­ny avo­hoi­to­po­ti­laa­ren pi­tä­mi­sen ym­pä­ri vu­a­ro­kau­ren lu­ki­tuus ti­loos sekä ky­see­sen sai­rau­ren lää­kit­te­mi­sen al­ko­ho­lil­la.

Teh­tä­vien asi­oi­den vält­te­le­mi­nen on tai­teen­la­ji ja jo­kai­nen meis­tä on tai­tei­li­ja sa­ral­laan. It­se eri­tyi­ses­ti muis­tan, kun opis­ke­lu­ai­ka­na piti lu­kea tent­tiin niin koko huus­hol­li kiil­si puh­taut­taan. Voi et­tä kun imu­roin­ti oli ki­vaa ja ham­mas­har­jal­la jyns­sä­sin nurk­kia. Vas­ta­vuo­roi­ses­ti kun nyt pi­täi­si sii­vo­ta, niin on ihan pak­ko kir­joit­taa tätä ko­lum­nia, tai lu­kea sa­la­po­lii­si­ro­maa­nia.

Os­tin ei­len Äh­tä­rin Nes­teel­tä va­nil­ja Es­ki­mo jää­te­lö­pui­kon. Pa­la­tes­sa­ni au­toon, ta­ka­pen­kil­lä is­tu­vat kol­me las­ta, jois­ta kak­si on väi­te­tys­ti ku­peit­te­ni he­del­miä ja yk­si oli mu­ka­na muu­ten vaan, ky­see­na­lais­ti­vat va­lin­ta­ni. ”Kuka os­taa vie­lä ny­ky­ään va­nil­ja Es­ki­mon?” kuu­lui ky­sy­mys ival­li­sen nau­run sä­es­tyk­sel­lä.

Nyt­hän on käy­ny niin not­ta lo­ma­kau­te­ni ala­kaa vas­ta sil­loon, kun päi­vä on ly­hen­ty­nyt jo pu­a­li­tois­ta kuu­kaut­ta. Siis ti­lan­ne ei oo mil­lään lail­la akuut­ti. Pait­si so­si­aa­li­sen me­ri­an uu­tis­vir­taa kat­to­es, kun kaik­ki yrit­tä­vät va­kuut­taa lo­maa­le­van­sa kaik­kien ste­re­o­ty­pi­oo­ren mu­kaa­ses­ti. Hy­vien ja hu­a­no­jen.

Taas on kesä kau­neim­mil­laan, au­rin­ko läm­mit­tää ja ran­nat hou­kut­te­le­vat. Ja sil­ti moni jät­tää me­ne­mät­tä ran­nal­le, kos­ka ei ole jos­sain mys­ti­ses­sä ran­ta­kun­nos­sa. Tie­dät­te­kö kuin­ka tyh­mää on jät­tää jo­tain te­ke­mät­tä jos­ta tyk­käi­si kos­ka miet­tii mitä muut ajat­te­le­vat?

Mitä van­hem­mak­si tu­lee, sitä no­pe­am­min ai­ka ku­luu. Aloi­tin työt La­pu­an kau­pun­gil­la ai­ka ta­san vuo­si sit­ten, mut­ta tun­tuu sil­tä kuin se oli­si ol­lut vas­ta ei­len.