Ko­ro­na­vi­ruk­sen ai­heut­ta­ma krii­si kos­ket­taa mei­tä kaik­kia ja jo­kais­ta paik­ka­kun­taa. Ih­mis­ten ter­veys on ai­na etu­si­jal­la ja tär­kein­tä.

Ko­ro­na­vi­ru­se­pi­de­mi­an joh­dos­ta on tie­don­ku­lun mer­ki­tys ko­ros­tu­nut. Juu­ri nyt on tär­ke­ää, et­tä oi­ke­aa tie­toa ja­e­taan oi­ke­aan ai­kaan. Se ei kui­ten­kaan yk­sin rii­tä, vaan jo­kai­nen meis­tä on vas­tuus­sa sii­tä, mitä ja mi­ten jaam­me tie­toa eteen­päin.

Olen tä­hän as­ti­kin ol­lut yl­peä hen­ki­lö­kun­nas­tam­me, ja vii­me päi­vi­nä en­tis­tä kii­tol­li­sem­pi ja yl­pe­äm­pi. Mil­lä toi­min­ta­val­miu­del­la ja -tar­mol­la hen­ki­lö­kun­tam­me on­kaan tart­tu­nut uu­teen nyt, kun myös mu­siik­ki­o­pis­tos­sa on lä­hi­o­pe­tus kes­key­tet­ty ko­ro­na-vi­ruk­sen vuok­si.

La­pu­an ter­veys­kes­kuk­sen joh­ta­van yli­lää­kä­rin Is­mo Ant­ti­lan aja­tuk­sia ko­lum­nin muo­dos­sa voi­vat La­pu­an Sa­no­mien ti­laa­jat lu­kea en­si vii­kon tors­tain leh­des­tä. Yli­lää­kä­ri on tu­tus­tu­nut La­pu­an kun­nan­sai­raa­lan ar­keen ke­vääl­lä 1951 ja pei­laa ai­kaa tä­hän päi­vään.

Hie­noa on, et­tä kau­pun­gin joh­to­por­ras on kek­si­nyt käy­dä ky­lil­lä ky­läi­le­mäs­sä. Luin juu­ri täs­tä pai­kal­lis­leh­des­täm­me Pre­pu­lan kylä-
vie­rai­lus­ta.

Nyt kun kaik­ki kes­kit­ty­vät ko­ro­na­vi­ruk­seen, ves­sa­pa­pe­riin ja kä­si­de­siin, niin mitä jos pu­hut­tai­siin ihan jos­tain muus­ta? Ihan vain vaih­te­lun vuok­si. Vii­me ai­koi­na olen pal­jon aja­tel­lut luo­pu­mis­ta, olen ni­mit­täin tyh­jän­nyt yh­tä huo­net­ta, jo­hon olem­me va­ras­toi­neet ta­va­roi­ta joi­ta ei juu­ri sii­nä het­kes­sä ole tar­vin­nut. Vas­taan on tul­lut pal­jon asi­oi­ta, joi­hin si­säl­tyy muis­to­ja ja jois­ta piti päät­tää sääs­te­tään­kö vai­ko ei­kö.

Maa­il­ma tar­vit­see esi­ku­via. Meil­lä kai­kil­la on esi­ku­via, joi­ta mat­ki­taan. Va­li­tet­ta­vas­ti esi­ku­vat ovat yleen­sä yli­voi­mai­sia olen­to­ja nii­den seu­raa­jiin ver­rat­tu­na. Seu­raa­jat ei­vät pys­ty tai ei­vät viit­si teh­dä sa­mo­ja uh­rauk­sia kuin esi­ku­van­sa. Täs­tä syys­tä maa­il­man kan­sa­lai­sai­nek­sen ma­te­ri­aa­lin taso pu­to­aa.

Oon an­ta­nu it­tel­le­ni ker­tua (pyy­tä­mät­tä), not­ta ny­ky­ään lap­su­kaas­ten on ma­ha­rol­li­suus te­he­rä elä­mään­sä liit­ty­viä va­lin­to­ja jo va­ra­haa­ses vai­hees.

Suo­mi on EU:n jä­sen, mak­sam­me sin­ne jä­sen­mak­sua ja saam­me siel­tä by­rok­raat­ti­sen myl­lyn läpi tar­kas­ti mää­ri­tel­lyin kom­mer­ven­kein ra­ha­e­riä ta­kai­sin. Suo­ma­lai­set ei­vät ole in­nok­kai­ta ker­jää­mään ra­ho­jaan ta­kai­sin ja nii­tä jää­kin suu­ri mää­rä käyt­tä­mät­tä ko­ko­naan. Kun­ta­ta­lous on vel­kaan­tu­maan päin, näil­lä EU-hank­keil­la sai­si vä­hän hyö­tyä kun­nal­le­kin.

Mie­li­ku­vi­tus vaa­tii hie­man tyl­syyt­tä. Jos on jat­ku­vas­ti kii­rei­nen, ei jää ti­laa aja­tuk­sil­le joi­ta jou­ti­lai­suus syn­nyt­tää. Hyvä ja he­del­mäl­li­nen te­ke­mät­tö­myys ei kyl­lä syn­ny hel­pos­ti. Jos sitä nyt vain nos­tai­sin jal­ka­ni ylös, jäi­sin miet­ti­mään vain, mitä kaik­kea sitä pi­ti­kään teh­dä.

Jul­ki­sel­la sek­to­ril­la, ku­ten kun­nas­sa, hen­ki­lös­tö on joko vir­ka­suh­tees­sa tai työ­suh­tees­sa. Jos työ­teh­tä­viin kuu­luu vi­ral­lis­ta pää­tök­sen­te­koa, on hen­ki­lö vi­ran­hal­ti­ja ja muis­sa ta­pauk­sis­sa toi­men­hal­ti­ja

Kau­pun­gin toi­min­not on so­peu­tet­ta­va uu­teen ti­lan­tee­seen, kun vel­ko­ja ale­taan ly­hen­tää. La­pu­a­lai­seen ajat­te­luun ei sovi, et­tä ve­lat jä­te­tään hoi­ta­mat­ta, sen ver­ran meil­lä pi­tää ol­la van­haa hen­keä jäl­jel­lä. Jos saam­me vuo­tui­set in­ves­toin­nit pi­det­tyä al­le nel­jäs­sä mil­joo­nas­sa, em­me vel­kaan­nu enää li­sää tä­män­het­ki­sek­si ar­vi­oi­dun 75 mil­joo­nan eu­ron ve­lan pääl­le. Em­me voi in­ves­toi­da edes tuo­ta nel­jää mil­joo­naa, em­me­hän sai­si sii­nä ta­pauk­ses­sa lain­kaan vel­ko­ja ly­hen­net­tyä.

Minä olen ai­kuis­ten oi­ke­as­ti su­vait­se­vai­nen mies, vaik­ka mi­nut tun­te­vat saat­ta­vat hie­man nau­rah­taa täl­le väit­teel­le. Minä su­vait­sen ja ym­mär­rän mo­ni­a­kin asi­oi­ta, jois­ta en it­se pidä. Ote­taan nyt esi­mer­kik­si vaik­ka par­sa­kaa­li. Voin oi­kein hy­vin ym­mär­tää, et­tä ky­sei­nen elin­tar­vi­ke on joi­den­kin mie­les­tä hy­vää. Sama ym­mär­rys val­lit­see kuk­ka­kaa­lin koh­dal­la.

Tar­koi­tan kes­kus­tal­la paik­ka­kun­tam­me kes­kus­taa­ja­maa. Alan­gon kau­pal­li­nen ase­ma­kaa­va, joka on ra­ken­tu­nut kol­men vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na, on ai­heut­ta­nut La­pu­an van­hal­le ci­tyl­le niin tain­nut­ta­van is­kun, et­tä sii­tä on vai­keuk­sia sel­vi­tä.

En­sik­si kaa­rut­tiin tais­te­luus. Kar­mi­val­le koh­ta­lol­le va­ki­oi­ti­hin hiu­kan eri ter­mi kuin muil­le me­neh­ty­mi­sil­le. Ja jo­ho­na­kin ai­na iloot­ti­hin asi­as­ta, ai­na­kin vi­hol­li­sen nu­a­ti­o­pii­ris. Täs­tä ala­koo, kaa­tua ja nous­ta ylä­hä-heh­ku­tus. Se kaik­ki ku­lu­mi­noo­tui 1972 ohut­par­taa­sen mi­ä­hen ju­ak­su­ki­li­paa­luus esit­tä­män len­to­ku­per­kei­kan jä­lä­kee­seen voit­to­kamp­paa­lu­hun. Asi­an kan­sal­lis­ta­lou­rel­li­nen vai­ku­tus lie­nee ol­lut to­rel­la mer­kit­tä­vä.

Pa­ras se­son­ki kun­to­sa­leil­la on tam­mi­kuul­la, ih­mi­set te­ke­vät uu­den­vuo­den­lu­pauk­sia ja jou­lu­herk­ku­jen jäl­keen tun­tuu jär­ke­väl­tä ke­ven­tää eloa ja li­sä­tä lii­kun­taa. Ak­ti­voi­tua. Ja hel­mi-maa­lis­kuul­la sit­ten jo kyl­läs­tyt­tää se spin­ning - joka on käy­tän­nös­sä pyö­räi­lyä pää­se­mät­tä mi­hin­kään - ei­kä jak­sa kun­to­sa­lil­le­kaan läh­teä nii­tä sa­mo­ja liik­kei­tä tois­ta­maan.

Tie­to­suo­ja-ase­tus, tie­don­hal­lin­ta­la­ki ja saa­vu­tet­ta­vuus­di­rek­tii­vi. Täs­sä on kol­me esi­merk­kiä uu­des­ta lain­sää­dän­nös­tä, joka on ai­heut­ta­nut vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na kun­nal­lis­hal­lin­toon li­sä­työ­tä ja li­sä­kus­tan­nuk­sia.

En­pä oli­si us­ko­nut vuo­si­tu­han­nen al­ku­puo­lel­la var­ti­oi­des­sa­ni Puo­lus­tus­voi­mien rä­jäh­de­va­ras­to­ja, et­tä työs­ken­te­len jos­kus vah­ti­mes­ta­ri­na ete­lä­poh­ja­lai­ses­sa kult­tuu­ri­kes­kuk­ses­sa, saa­ti sit­ten asi­a­kas­pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä Ke­lan asi­oin­ti­pis­tees­sä, Kult­tuu­ri­kes­kus Van­has­sa Pau­kus­sa. Nämä mo­lem­mat ovat to­teu­tu­neet, kun Ke­lan toi­min­not muut­ti­vat tän­ne syys­kuun alus­sa.

Kaik­ki meis­tä Tuo­mas En­bus­kea lu­kuun ot­ta­mat­ta haa­vei­le­vat sii­tä. Sen va­ral­le teh­dään etu­kä­teis­las­kel­mia ja suu­ria suun­ni­tel­mia. Joku ha­lu­aa mat­kus­taa, toi­set si­joit­taa ja kol­mas ha­lu­aa lah­joit­taa kaik­ki il­mas­ton­suo­je­luun tai Am­nes­tyl­le, ai­na­kin en­nen sen to­teu­tu­mis­ta.

Lop­pu­vu­a­res­ta ajau­ruun pa­rin­kin eri­laa­sen kriit­ti­sen tar­kas­te­lun koh­te­hek­si. Toi­nen oli oro­tet­ta­vis, toi­nen var­ma­han jon­kun ili­mi­an­non pe­rus­teel­la.

Olen vii­tan­nut muu­ta­mas­sa ai­em­mas­sa kir­joi­tuk­ses­sa­ni kau­pun­gin hal­lin­to­sään­töön. Mut­ta mikä se sel­lai­nen hal­lin­to­sään­tö oi­kein on?

Jou­lu on taas, jou­lu on taas, voi kuin­ka meil on kaik­ki pai­kat sot­kus­sa ja ko­ris­teet hu­kas­sa. Niin, se jou­lu taas jol­kot­te­lee yh­täk­kiä yl­lät­tä­en nur­kan ta­kaa ja sitä al­kaa taas tui­jot­te­le­maan keit­ti­ön kaap­pe­ja sil­lä sil­mäl­lä, et­tä nuo­kin pi­täi­si taas jär­jes­tää. Jou­luun ja ju­han­nuk­seen kun kuu­luu pe­rin­tei­ses­ti suur­sii­vous, ar­ke­na ei viit­si eh­di ei­kä jak­sa kuin vä­hän kes­ki­lat­ti­aa imu­roi­da.

La­pu­an Ke­hi­tys Oy:n toi­mi­tus­joh­ta­ja Mat­ti-Pek­ka Dahlg­ren lau­sui La­pu­an Sa­no­mien haas­tat­te­lus­saan, et­tä La­pu­aa on help­po myy­dä. Mat­ti-Pek­ka on oi­ke­as­sa. Meil­lä on ylen mää­rin laa­duk­kai­ta myyn­ti­ar­gu­ment­te­ja. Ar­gu­ment­ti tar­koit­taa tuot­teen tai pal­ve­lun myyn­ti­pu­heen pe­rus­te­luo­saa kau­pan­te­on vie­mi­sek­si ha­lut­tuun pää­tök­seen. Opin tä­män ol­les­sa­ni myyn­tie­dus­ta­ja­na 80-lu­vun alus­sa. Sil­loi­nen pää­mie­he­ni pu­hui lo­put­to­mas­ti ar­gu­men­toin­nin tär­key­des­tä.

Mitä eroa on kis­sa­ka­lal­la ja la­ki­mie­hel­lä? Toi­nen on poh­ja­mu­das­sa kie­ri­vä li­ma­nul­jas­ka ja en­sim­mäi­nen on kala. Vii­me ai­koi­na ky­sy­myk­siä on he­rät­tä­nyt enem­män se, mitä eroa on hal­lin­to­joh­ta­jal­la ja kau­pun­gin­la­ki­mie­hel­lä.

Tä­nään, kun tätä kir­joi­tan täyt­tää tyt­tä­re­ni 14 vuot­ta. Sinä päi­vä­nä kun hän syn­tyi olin Tal­lin­nan lai­val­la suo­rit­ta­mas­sa viih­teel­lis­tä suo­ri­tus­ta, jota kut­sun mo­nien mie­les­tä vir­heel­li­ses­ti työk­si. En siis ol­lut syn­ny­tyk­ses­sä mu­ka­na ku­ten isät ny­kyi­sin ovat, vaan kuu­lun 70-lu­vun so­vi­nis­ti-isien har­ve­ne­vaan jouk­koon.

Kan­sa­lais- ja työ­vä­e­no­pis­to­jen 120-vuo­ti­nen tai­val nä­kyy La­pu­an kan­sa­lai­so­pis­tos­sa pa­luu­na juu­ril­le, jol­loin lu­en­not muo­dos­ti­vat toi­min­nan pe­rus­run­gon. Olem­me ku­lu­neen juh­la­vuo­den ai­ka­na jär­jes­tä­neet poik­keuk­sel­li­sen pal­jon lu­en­to­ja tee­moil­la yh­teis­kun­nal­li­set päi­vän­polt­ta­vat asi­at, his­to­ria, hy­vin­voin­ti ja ter­veys. Kak­si­kym­men­tä lu­en­toa on ke­rän­nyt vuo­den 2019 ai­ka­na yli tu­hat kuu­li­jaa La­pu­al­ta ja naa­pu­ri­kun­nis­ta.

Vä­ri­te­ra­pia te­kee hy­vää näin pi­meim­pä­nä vuo­de­nai­ka­na, kun kaik­ki on joko mus­taa ja pi­me­ää tai sit­ten (jos lun­ta saa) niin het­ken ver­ran val­ke­aa.

Aloi­tan tun­nus­tuk­sel­la. So­vi­taan kui­ten­kin, et­tä pi­de­tään tämä vain pie­nes­sä pii­ris­sä, mei­dän kes­ken.

Yk­si La­pu­an kau­pun­gin eh­dot­to­mis­ta vah­vuuk­sis­ta on se, et­tä meil­lä on rei­lus­ti yli tu­hat yri­tys­tä. Yrit­tä­jyys luo työ­tä, ve­ro­tu­lo­ja ja pal­ve­lu­ja. Elin­voi­mai­sen kau­pun­gin tu­ki­pi­la­rit muo­dos­tu­vat yri­tyk­sis­tä, asuk­kais­ta ja yh­tei­söis­tä. Tu­le­vai­suu­den me­nes­tys luo­daan yh­teis­työl­lä.

On­nea yrit­tä­jil­le ja kii­tos teil­le kai­kil­le, jot­ka olet­te an­ta­neet ai­kaan­ne hal­li­tus­työ­hön, yrit­tä­jien yh­teis­ten asi­oi­den hoi­toon.

Aluuk­si ihan täl­laa­nen uu­ren lain mu­kaa­nen va­roo­tus, eli seu­raa­va ki­ri­oo­tus saat­taa si­säl­tää si­säl­töä. Eh­kä myös pi­ä­niä an­nok­sia al­ler­gi­soi­vaa to­tuut­ta. Ta­la­ven vas­taa­sen tais­te­lun tu­ak­si­nas täs­tä­kään ki­ri­oo­tuk­ses­ta tus­kin on oro­tet­ta­vis mi­tään jat­ku­vien hy­my­naa­mo­jen räis­ky­vää ilo­tu­li­tus­ta. Leh­tien mu­ka­na on tip­pu­nu kro­pas­ta kaik­ki ke­sä­au­rin­gos­ta hu­a­maa­mat­ta pe­siy­ty­ne­het ilon­pirs­kah­ruk­set eli au­rin­gon­pi­li­kut.

Kir­jas­to on van­han Pau­kun sy­dän. Se on syk­ki­nyt jo 22 vuo­den ajan Pau­kun ti­lois­sa. Se pump­paa ver­ta eli ener­gi­aa kaik­ki­al­le Pau­kun osiin ja luo yh­teyk­siä kult­tuu­ri­pal­ve­lui­den ja mui­den toi­mi­joi­den kans­sa. Yh­des­sä ne voi­vat elää sym­bi­oo­sis­sa. Kir­jas­ton sy­dän jät­tää lyön­nin vä­liin sil­loin, kun sen ole­mas­sa­o­loa na­ker­re­taan ul­ko­a­päin.

Kau­pun­gil­lam­me on tuo­re ja vä­ri­käs pah­vi­nen tab­let­ti­lii­na, jo­hon on kir­joi­tet­tu ta­voi­tel­ta­via pää­mää­riä eli vi­si­oi­ta. Konk­reet­tis­ta toi­men­pi­de­oh­jel­maa sii­nä ei ole, ei­kä tie­de­tä mi­ten tär­ke­ät ta­voit­teet on suun­ni­tel­tu saa­vu­tet­ta­van. Toi­men­pi­tei­nä on muu­ta­ma rans­ka­lai­nen vii­va, jois­sa on vain alem­man ta­son vi­si­oi­ta.

Kä­rä­jä­oi­keu­teen me­ne­viä rii­ta-asi­oi­ta kau­pun­gil­la on har­voin, mut­ta hal­lin­to-oi­keu­des­sa kau­pun­gin asi­oi­ta kä­si­tel­lään enem­män tai vä­hem­män sään­nöl­li­ses­ti. Kun pää­tök­siä te­ke­vät ih­mi­set, vä­lil­lä syn­tyy myös nii­tä vir­heel­li­siä pää­tök­siä. Oi­keus­val­ti­on pe­ri­aat­tei­siin kuu­luu­kin, et­tä teh­tyyn pää­tök­seen voi ha­kea muu­tos­ta.

Jos puus­ta ha­lu­taan sään­kes­tä­vä, se kyl­läs­te­tään. On ole­mas­sa eri­lai­sia ko­ti­kons­te­ja­kin, mut­ta pai­ne­kyl­läs­tä­mi­nen lie­nee te­hok­kain. Suo­mes­sa pai­ne­kyl­läs­te­tään ai­no­as­taan män­tyä. Kuu­sen kyl­läs­tä­mi­nen ei sen so­lu­ra­ken­tees­ta joh­tu­en on­nis­tu.

Jos­kus jou­tuu ky­sy­mään it­sel­tään, mik­si minä teen jon­kin asi­an. Mi­hin minä sil­lä py­rin? Te­kee­kö toi­min­ta­ni mi­nut tai jon­kun muun iloi­sek­si, muut­tuu­ko maa­il­ma sii­tä pa­rem­mak­si?