Vii­me tors­tai­na Ilk­ka-Poh­ja­lai­ses­sa kau­pun­gil­lam­me oli koko au­ke­a­man ko­koi­nen ar­tik­ke­lin muo­toon pu­et­tu ”mai­nos”. Ju­tun si­säl­tö esit­te­li pää­tök­sen­te­ko­am­me. Pää­tök­sen­te­ki­jät tu­li­vat ai­heut­ta­neek­si kau­pun­kim­me mai­neel­le ran­kan me­ne­tyk­sen.

Kou­lut ovat au­en­neet ja pe­lot­ta­van ko­ro­na­e­tä­kou­lu­di­gi­loi­kan jäl­keen on otet­tu vie­lä pe­lot­ta­vam­pi ta­kai­sin­lä­hi­kou­luun­loik­ka.

Maa­lis­kuun puo­len­vä­lin jäl­keen mei­tä on opas­tet­tu pi­tä­mään kah­den met­rin vä­lit toi­sim­me, pe­se­mään kä­det tois­tu­vas­ti ja ys­ki­mään oi­kein. Joku on mää­rät­ty kah­den vii­kon ko­ti­ka­ran­tee­niin ja etä­työ on tul­lut tu­tuk­si myös kou­lu­lai­sil­le. Mut­ta on­nek­si olem­me tois­tai­sek­si sääs­ty­neet laa­ja­mit­tai­sel­ta sai­ras­tu­mi­sel­ta ko­ro­nain­fek­ti­oon. Kii­tos kuu­luu kai­kil­le teil­le, jot­ka olet­te nou­dat­ta­neet an­net­tu­ja oh­jei­ta. Eri­tyi­nen kii­tos kuu­luu etu­lin­jan työn­te­ki­jöil­le. Sai­raan­hoi­ta­jat ovat vii­me viik­koi­na en­sim­mäi­se­nä koh­dan­neet hen­gi­tys­tie­oi­rei­set po­ti­laam­me näyt­tei­tä ot­ta­en ja hoi­toa tar­jo­ten. Joi­den­kin on ol­ta­va ihan rin­ta­man edes­sä tais­te­lus­sa pan­de­mi­aa vas­taan.

Ih­mis­kun­nan suu­rin uh­ka tu­le­vai­suu­des­sa ei tule ole­maan ko­ro­na­vi­rus, il­mas­ton­muu­tos ei­kä 5G-verk­ko, vaan kou­lu­tet­tu Mul­ti­an Ni­ka­ran­pe­räl­tä Hel­sin­kiin muut­ta­nut ja juu­ren­sa unoh­ta­nut kou­lu­tet­tu nai­nen sekä us­kon­to. Nyt siel­lä jot­kut ha­ke­vat heti ATK:sta, et­tä kuka julk­kis on­kaan ko­toi­sin Mul­ti­an Ni­ka­ran­pe­räl­tä. En tie­dä. Täs­sä ta­ri­nas­sa se on vain ver­taus­ku­va. Ja mik­si juu­ri nai­nen, mik­sei mies? Olen­ko so­vi­nis­ti? Nai­nen sik­si, et­tä he kou­lut­ta­vat it­se­ään mie­hiä enem­män, ja olen.

Joi­ren­kin tut­ki­joo­ren mu­kaan nyt on jo syn­ty­nyt ihi­mi­nen joka elää 200-vu­a­ti­aak­si. Kuu­los­taa hu­ri­al­ta mut­ta vä­hän kun mi­ät­tii, niin näin­hän asia voi ol­la. Se tus­kin on ku­kaan tätä jut­tua lu­ke­van ihi­mi­sen lap­si tai lap­sen­lap­si. Se tu­loo ole­ma­han var­maan joku öky­ri­kas nar­sis­ti, jon­ka mie­les­tä juu­ri hä­nen pit­kä­ai­kai­nen elä­män­sä olis kai­kil­le suun­na­toon on­ni. Vaik­ka lä­hes kaik­kien mui­ren mi­ä­les­tä hä­nen nor­mi­ai­kaa­nen siir­ty­mi­nen ala­ker­ran hii­li­va­ras­toon olis ol­lu vä­hin­tään­kin koh­tuul­lis­ta.

Suo­men val­ti­ol­ta ja kun­nil­ta puut­tu­vat sääs­te­tyt va­ra­kas­sat. En­nen pi­det­tiin tär­ke­ä­nä va­rau­tu­mis­ta pa­han päi­vän va­ral­le. Nyt yri­te­tään sel­viy­tyä ve­lal­la, val­tio ot­taa vel­kaa, kun­nat sa­moin. Vel­kaa van­ho­jen vel­ko­jen pääl­le.

Fa­ni­tan mon­taa asi­aa kult­tuu­ri­kes­kus Van­has­sa Pau­kus­sa. Yk­si asia jota fa­ni­tan isos­ti on La­pu­an tai­de­kou­lu, joka täyt­tää tänä vuon­na pyö­re­ät 20 vuot­ta. Olen yl­peä ra­tas mah­dol­lis­ta­mas­sa tai­de­kou­lun toi­min­taa työ­ni kaut­ta, mut­ta sen li­säk­si olen vuo­sia seu­ran­nut ”taik­ka­rin” toi­min­taa li­kie­tui­sas­ti van­hem­man nä­kö­vink­ke­lis­tä.

Voi kuul­kaas, nos­tan hen­kis­tä hat­tua jo­kai­sel­le opet­ta­jal­le. Täs­sä on nyt kuu­kau­si puur­ret­tu etä­kou­lus­sa (oman sekä jäl­ki­kas­vun) ja ko­vil­le ot­taa. On pi­tä­nyt ope­tel­la as­kar­te­le­maan es­ka­ri­lai­sen kans­sa, pää­si­äi­sas­kar­te­lu­ja oli­vat pupu ja tipu ja ai­na ei ai­kui­sen tai­dot rii­tä. Ylä­as­te­lai­sen kans­sa on jou­tu­nut poh­ti­maan, mitä on kon­junk­tio ja mitä te­kee sent­ri­fu­gi, asi­an­tun­ti­jak­si täy­tyy tul­la het­kes­sä, et­tei ar­vo­val­ta ka­ri­se. Sil­lä kyl­lä­hän äi­ti tie­tää kai­ken.

Olen hel­pot­ta­nut ka­ran­tee­ni­ah­dis­tus­ta­ni lä­hin­nä ole­mal­la mulk­ku so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vil­la. Et­si­mäl­lä et­sien olen löy­tä­nyt me­huk­kai­ta kes­kus­te­lu­ja lent­sun rii­vaa­man kan­san käy­des­sä tais­toon toi­si­aan vas­taan sii­tä, kuka on oi­ke­as­sa tai saa­ko lap­set hei­tel­lä pal­loa pi­hal­la. Olen heit­tä­nyt löy­lyä kiu­kaa­seen epä­mää­räi­sil­lä kom­men­teil­la, vä­lil­lä il­man mi­tään lo­giik­ka, vä­lil­lä kat­son­ta­kan­taa vaih­ta­en sekä vih­jei­tä mulk­kuu­des­ta­ni an­ta­en, il­man et­tä juu­ri ku­kaan on huo­man­nut mi­tään.

Ko­ro­na­vi­ruk­sen ai­heut­ta­ma krii­si kos­ket­taa mei­tä kaik­kia ja jo­kais­ta paik­ka­kun­taa. Ih­mis­ten ter­veys on ai­na etu­si­jal­la ja tär­kein­tä.

Ko­ro­na­vi­ru­se­pi­de­mi­an joh­dos­ta on tie­don­ku­lun mer­ki­tys ko­ros­tu­nut. Juu­ri nyt on tär­ke­ää, et­tä oi­ke­aa tie­toa ja­e­taan oi­ke­aan ai­kaan. Se ei kui­ten­kaan yk­sin rii­tä, vaan jo­kai­nen meis­tä on vas­tuus­sa sii­tä, mitä ja mi­ten jaam­me tie­toa eteen­päin.

Olen tä­hän as­ti­kin ol­lut yl­peä hen­ki­lö­kun­nas­tam­me, ja vii­me päi­vi­nä en­tis­tä kii­tol­li­sem­pi ja yl­pe­äm­pi. Mil­lä toi­min­ta­val­miu­del­la ja -tar­mol­la hen­ki­lö­kun­tam­me on­kaan tart­tu­nut uu­teen nyt, kun myös mu­siik­ki­o­pis­tos­sa on lä­hi­o­pe­tus kes­key­tet­ty ko­ro­na-vi­ruk­sen vuok­si.

La­pu­an ter­veys­kes­kuk­sen joh­ta­van yli­lää­kä­rin Is­mo Ant­ti­lan aja­tuk­sia ko­lum­nin muo­dos­sa voi­vat La­pu­an Sa­no­mien ti­laa­jat lu­kea en­si vii­kon tors­tain leh­des­tä. Yli­lää­kä­ri on tu­tus­tu­nut La­pu­an kun­nan­sai­raa­lan ar­keen ke­vääl­lä 1951 ja pei­laa ai­kaa tä­hän päi­vään.

Hie­noa on, et­tä kau­pun­gin joh­to­por­ras on kek­si­nyt käy­dä ky­lil­lä ky­läi­le­mäs­sä. Luin juu­ri täs­tä pai­kal­lis­leh­des­täm­me Pre­pu­lan kylä-
vie­rai­lus­ta.

Nyt kun kaik­ki kes­kit­ty­vät ko­ro­na­vi­ruk­seen, ves­sa­pa­pe­riin ja kä­si­de­siin, niin mitä jos pu­hut­tai­siin ihan jos­tain muus­ta? Ihan vain vaih­te­lun vuok­si. Vii­me ai­koi­na olen pal­jon aja­tel­lut luo­pu­mis­ta, olen ni­mit­täin tyh­jän­nyt yh­tä huo­net­ta, jo­hon olem­me va­ras­toi­neet ta­va­roi­ta joi­ta ei juu­ri sii­nä het­kes­sä ole tar­vin­nut. Vas­taan on tul­lut pal­jon asi­oi­ta, joi­hin si­säl­tyy muis­to­ja ja jois­ta piti päät­tää sääs­te­tään­kö vai­ko ei­kö.

Maa­il­ma tar­vit­see esi­ku­via. Meil­lä kai­kil­la on esi­ku­via, joi­ta mat­ki­taan. Va­li­tet­ta­vas­ti esi­ku­vat ovat yleen­sä yli­voi­mai­sia olen­to­ja nii­den seu­raa­jiin ver­rat­tu­na. Seu­raa­jat ei­vät pys­ty tai ei­vät viit­si teh­dä sa­mo­ja uh­rauk­sia kuin esi­ku­van­sa. Täs­tä syys­tä maa­il­man kan­sa­lai­sai­nek­sen ma­te­ri­aa­lin taso pu­to­aa.

Oon an­ta­nu it­tel­le­ni ker­tua (pyy­tä­mät­tä), not­ta ny­ky­ään lap­su­kaas­ten on ma­ha­rol­li­suus te­he­rä elä­mään­sä liit­ty­viä va­lin­to­ja jo va­ra­haa­ses vai­hees.

Suo­mi on EU:n jä­sen, mak­sam­me sin­ne jä­sen­mak­sua ja saam­me siel­tä by­rok­raat­ti­sen myl­lyn läpi tar­kas­ti mää­ri­tel­lyin kom­mer­ven­kein ra­ha­e­riä ta­kai­sin. Suo­ma­lai­set ei­vät ole in­nok­kai­ta ker­jää­mään ra­ho­jaan ta­kai­sin ja nii­tä jää­kin suu­ri mää­rä käyt­tä­mät­tä ko­ko­naan. Kun­ta­ta­lous on vel­kaan­tu­maan päin, näil­lä EU-hank­keil­la sai­si vä­hän hyö­tyä kun­nal­le­kin.

Mie­li­ku­vi­tus vaa­tii hie­man tyl­syyt­tä. Jos on jat­ku­vas­ti kii­rei­nen, ei jää ti­laa aja­tuk­sil­le joi­ta jou­ti­lai­suus syn­nyt­tää. Hyvä ja he­del­mäl­li­nen te­ke­mät­tö­myys ei kyl­lä syn­ny hel­pos­ti. Jos sitä nyt vain nos­tai­sin jal­ka­ni ylös, jäi­sin miet­ti­mään vain, mitä kaik­kea sitä pi­ti­kään teh­dä.

Jul­ki­sel­la sek­to­ril­la, ku­ten kun­nas­sa, hen­ki­lös­tö on joko vir­ka­suh­tees­sa tai työ­suh­tees­sa. Jos työ­teh­tä­viin kuu­luu vi­ral­lis­ta pää­tök­sen­te­koa, on hen­ki­lö vi­ran­hal­ti­ja ja muis­sa ta­pauk­sis­sa toi­men­hal­ti­ja

Kau­pun­gin toi­min­not on so­peu­tet­ta­va uu­teen ti­lan­tee­seen, kun vel­ko­ja ale­taan ly­hen­tää. La­pu­a­lai­seen ajat­te­luun ei sovi, et­tä ve­lat jä­te­tään hoi­ta­mat­ta, sen ver­ran meil­lä pi­tää ol­la van­haa hen­keä jäl­jel­lä. Jos saam­me vuo­tui­set in­ves­toin­nit pi­det­tyä al­le nel­jäs­sä mil­joo­nas­sa, em­me vel­kaan­nu enää li­sää tä­män­het­ki­sek­si ar­vi­oi­dun 75 mil­joo­nan eu­ron ve­lan pääl­le. Em­me voi in­ves­toi­da edes tuo­ta nel­jää mil­joo­naa, em­me­hän sai­si sii­nä ta­pauk­ses­sa lain­kaan vel­ko­ja ly­hen­net­tyä.

Minä olen ai­kuis­ten oi­ke­as­ti su­vait­se­vai­nen mies, vaik­ka mi­nut tun­te­vat saat­ta­vat hie­man nau­rah­taa täl­le väit­teel­le. Minä su­vait­sen ja ym­mär­rän mo­ni­a­kin asi­oi­ta, jois­ta en it­se pidä. Ote­taan nyt esi­mer­kik­si vaik­ka par­sa­kaa­li. Voin oi­kein hy­vin ym­mär­tää, et­tä ky­sei­nen elin­tar­vi­ke on joi­den­kin mie­les­tä hy­vää. Sama ym­mär­rys val­lit­see kuk­ka­kaa­lin koh­dal­la.

Tar­koi­tan kes­kus­tal­la paik­ka­kun­tam­me kes­kus­taa­ja­maa. Alan­gon kau­pal­li­nen ase­ma­kaa­va, joka on ra­ken­tu­nut kol­men vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na, on ai­heut­ta­nut La­pu­an van­hal­le ci­tyl­le niin tain­nut­ta­van is­kun, et­tä sii­tä on vai­keuk­sia sel­vi­tä.

En­sik­si kaa­rut­tiin tais­te­luus. Kar­mi­val­le koh­ta­lol­le va­ki­oi­ti­hin hiu­kan eri ter­mi kuin muil­le me­neh­ty­mi­sil­le. Ja jo­ho­na­kin ai­na iloot­ti­hin asi­as­ta, ai­na­kin vi­hol­li­sen nu­a­ti­o­pii­ris. Täs­tä ala­koo, kaa­tua ja nous­ta ylä­hä-heh­ku­tus. Se kaik­ki ku­lu­mi­noo­tui 1972 ohut­par­taa­sen mi­ä­hen ju­ak­su­ki­li­paa­luus esit­tä­män len­to­ku­per­kei­kan jä­lä­kee­seen voit­to­kamp­paa­lu­hun. Asi­an kan­sal­lis­ta­lou­rel­li­nen vai­ku­tus lie­nee ol­lut to­rel­la mer­kit­tä­vä.

Pa­ras se­son­ki kun­to­sa­leil­la on tam­mi­kuul­la, ih­mi­set te­ke­vät uu­den­vuo­den­lu­pauk­sia ja jou­lu­herk­ku­jen jäl­keen tun­tuu jär­ke­väl­tä ke­ven­tää eloa ja li­sä­tä lii­kun­taa. Ak­ti­voi­tua. Ja hel­mi-maa­lis­kuul­la sit­ten jo kyl­läs­tyt­tää se spin­ning - joka on käy­tän­nös­sä pyö­räi­lyä pää­se­mät­tä mi­hin­kään - ei­kä jak­sa kun­to­sa­lil­le­kaan läh­teä nii­tä sa­mo­ja liik­kei­tä tois­ta­maan.

Tie­to­suo­ja-ase­tus, tie­don­hal­lin­ta­la­ki ja saa­vu­tet­ta­vuus­di­rek­tii­vi. Täs­sä on kol­me esi­merk­kiä uu­des­ta lain­sää­dän­nös­tä, joka on ai­heut­ta­nut vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na kun­nal­lis­hal­lin­toon li­sä­työ­tä ja li­sä­kus­tan­nuk­sia.

En­pä oli­si us­ko­nut vuo­si­tu­han­nen al­ku­puo­lel­la var­ti­oi­des­sa­ni Puo­lus­tus­voi­mien rä­jäh­de­va­ras­to­ja, et­tä työs­ken­te­len jos­kus vah­ti­mes­ta­ri­na ete­lä­poh­ja­lai­ses­sa kult­tuu­ri­kes­kuk­ses­sa, saa­ti sit­ten asi­a­kas­pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä Ke­lan asi­oin­ti­pis­tees­sä, Kult­tuu­ri­kes­kus Van­has­sa Pau­kus­sa. Nämä mo­lem­mat ovat to­teu­tu­neet, kun Ke­lan toi­min­not muut­ti­vat tän­ne syys­kuun alus­sa.

Kaik­ki meis­tä Tuo­mas En­bus­kea lu­kuun ot­ta­mat­ta haa­vei­le­vat sii­tä. Sen va­ral­le teh­dään etu­kä­teis­las­kel­mia ja suu­ria suun­ni­tel­mia. Joku ha­lu­aa mat­kus­taa, toi­set si­joit­taa ja kol­mas ha­lu­aa lah­joit­taa kaik­ki il­mas­ton­suo­je­luun tai Am­nes­tyl­le, ai­na­kin en­nen sen to­teu­tu­mis­ta.

Lop­pu­vu­a­res­ta ajau­ruun pa­rin­kin eri­laa­sen kriit­ti­sen tar­kas­te­lun koh­te­hek­si. Toi­nen oli oro­tet­ta­vis, toi­nen var­ma­han jon­kun ili­mi­an­non pe­rus­teel­la.

Olen vii­tan­nut muu­ta­mas­sa ai­em­mas­sa kir­joi­tuk­ses­sa­ni kau­pun­gin hal­lin­to­sään­töön. Mut­ta mikä se sel­lai­nen hal­lin­to­sään­tö oi­kein on?

Jou­lu on taas, jou­lu on taas, voi kuin­ka meil on kaik­ki pai­kat sot­kus­sa ja ko­ris­teet hu­kas­sa. Niin, se jou­lu taas jol­kot­te­lee yh­täk­kiä yl­lät­tä­en nur­kan ta­kaa ja sitä al­kaa taas tui­jot­te­le­maan keit­ti­ön kaap­pe­ja sil­lä sil­mäl­lä, et­tä nuo­kin pi­täi­si taas jär­jes­tää. Jou­luun ja ju­han­nuk­seen kun kuu­luu pe­rin­tei­ses­ti suur­sii­vous, ar­ke­na ei viit­si eh­di ei­kä jak­sa kuin vä­hän kes­ki­lat­ti­aa imu­roi­da.