La­pu­a­lai­suus on vah­va osa mi­nua ja toi­si­naan he­rä­tän täl­lä vah­val­la sa­mais­tu­mi­sel­la­ni hil­peyt­tä tois­paik­ka­kun­ta­lai­sis­sa. Olen opis­kel­lut ja asu­nut siel­lä tääl­lä pää­ty­en mo­nes­ti poh­ti­maan, mik­si juu­ri la­pu­a­lai­suus on mi­nul­le näin mer­kit­tä­vää? Vaik­ka en asu enää La­pu­al­la, mik­si La­pu­al­le pa­laa­mi­nen ai­na saa pu­hu­maan le­vi­ää, in­nos­taa rul­laa­maan kaik­ki kirp­pik­set läpi ja käy­mään kes­ki­viik­ko­na to­ril­la? Mitä on se la­pu­a­lai­nen hei­mo­kult­tuu­ri?

Meis­tä suu­rin osa sai­ras­taa sitä, tai me kaik­ki tun­nem­me jon­kun sitä po­te­van. Ky­sees­sä on suo­ma­lai­nen, ja var­sin­kin poh­ja­lai­nen, kan­san­tau­ti ni­mel­tään lu­te­ri­lai­nen kra­pu­la. Tä­män, tois­tai­sek­si pa­ran­tu­mat­to­man kan­san­tau­din oi­reet ovat hy­vin­kin sel­viä, mut­ta ää­ret­tö­män vai­ke­as­ti tun­nus­tet­ta­via. Al­ko­ho­lis­mi on las­ten tau­ti tä­hän ver­rat­tu­na. Lu­te­ri­lais­ta jäl­keis­tä po­te­vat ei vält­tä­mät­tä it­se tun­nus­ta sai­raut­taan, vaik­ka tun­nis­ta­vat kyl­lä oi­reet.

On taas se ai­ka kä­sil­lä, kun edus­kun­taan va­li­taan uu­det kan­sa­ne­dus­ta­jat aja­maan mei­dän asi­oi­ta eteen­päin. Eh­dok­kai­ta on pal­jon ja mo­nel­la voi ol­la vai­keuk­sia päät­tää, ketä ää­nes­täi­si. Jos on mah­dol­lis­ta ta­va­ta eh­dok­kai­ta, mene roh­ke­as­ti kes­kus­te­le­maan ja ky­se­le­mään si­nul­le tär­keis­tä asi­ois­ta. Use­al­la eh­dok­kaal­la on myös omat in­ter­net-si­vut, joi­den kaut­ta pää­see hy­vin tu­tus­tu­maan eh­dok­kaa­seen. Jo­kai­sel­le löy­tyy var­mas­ti eh­do­kas, jota ää­nes­tää, jo­ten hy­vät la­pu­a­lai­set, ää­nes­tä­kää ja vai­kut­ta­kaa.

Ihi­mi­nen on muut­tu­nu ulu­koo­ses­ti his­to­ri­an­sa ai­ka­na me­le­koo­ses­ti. Ei­hän se muu­tos ny tä­hän­kää jää. Kos­ka ky­ky­ni nä­hä­rä tu­le­vaa­suu­te­hen on osoot­tau­tu­nu ra­jat­to­mak­si, ker­ron­kin ny mitä tu­loo käy­mä­hän. Aloo­te­ta­han vaik­ka ylä­pääs­tä, tai ei, aloo­te­ta­han ala­pääs­tä, se on he­le­pom­pi hal­li­ta. Täl­lä iäl­lä.

Kos­ka vaa­li­ko­neet ei­vät tuo­neet ää­nes­tys­pää­tök­see­ni rat­kai­sua, suun­ta­si Maa­lais­jär­jen ää­nen ko­di­ton pal­log­ril­laa­ja Tiis­ten­jo­en nuo­ri­so­seu­ran le­gen­daa­ri­seen vaa­li­pa­nee­liin.

Ih­mi­nen on muu­tos­vas­ta­rin­tai­nen luon­nos­taan. Kaik­kea uut­ta tu­lee hyl­kiä, mi­tään ei kos­kaan saa muut­taa ja jos ei tun­ne sitä niin se­hän ei voi ol­la hyvä jut­tu.

Kos­ka olem­me de­mok­raat­ti­nen ta­sa­val­ta, vaa­lit tar­jo­a­vat meil­le mah­dol­li­suu­den vai­kut­taa. Tänä ke­vää­nä tuo­ta herk­kua on tar­jol­la kak­sien vaa­lien ver­ran, kun en­sin huh­ti­kuus­sa va­li­taan kan­sa­ne­dus­ta­jat ja sen jäl­keen tou­ko­kuus­sa Eu­roo­pan par­la­men­tin jä­se­net. Vaa­leis­sa ää­nes­tä­mäl­lä pys­tym­me vai­kut­ta­maan, mi­ten Suo­mea luot­sa­taan tu­le­vai­suu­teen.

Juha Ta­pio sai vuo­den 2019 Em­ma-gaa­las­sa par­haan is­kel­män pal­kin­non kap­pa­lees­ta ”Kuka nä­kee sut”. Men­nyt juna oli vii­mei­nen, ke­nel­le soi­tat sil­loin? Mu­sii­kil­la, lau­lul­la ja sa­noil­la ko­e­tam­me ym­mär­tää it­se­äm­me ja maa­il­maa sil­loin, kun ka­do­tam­me suun­nan tai luu­lem­me niin. Me Pau­kun kult­tuu­ri­puo­len toi­mi­jat yri­täm­me ta­voit­taa jo­tain ai­nee­ton­ta, mil­lä toi­vom­me ole­van mer­ki­tys­tä sy­vem­mäl­le ja pi­dem­mäl­le. Se ei ole ai­na eu­roil­la­kaan mi­tat­ta­vis­sa.

Olen ko­di­ton. En kir­jai­mel­li­ses­ti. Loi­koi­len mu­ka­vas­ti soh­val­la kar­ta­nos­sa­ni. Se on ta­val­laan oma, mut­ta to­del­li­suu­des­sa loi­koi­len tääl­lä vaan erään ky­lä­pan­kin pit­kän pin­nan an­si­os­ta. Hen­ki­ses­ti olen sei­so­nut Hurs­tin lei­pä­jo­nos­sa jo to­vin.

Kär­si kär­si, kyl­lä kirk­ka­him­man kruu­nun saat. Vai­keuk­sien kaut­ta voit­to­hon, yn­nä muut sen sel­laa­set li­ta­ni­at. Vaik­ka ai­kaa on ku­lu­nut sii­tä, kun ka­ta­jaa­nen kan­sa pet­tu­lei­pää, suan ku­ak­ki­mi­sen lo­mas, sor­ron ike­hen al­la tu­a­hi­vir­suus jne. Niin vai­kia on pääs­tää ir­ti niis­tä luu­loos­ta, not­tei­ko mun­kin oli­si vai­keuk­sien kaut­ta nous­ta­va kirk­ka­hu­te­hen.

Ui­mi­sen li­säk­si hiih­to ni­mit­täin las­ke­taan kan­sal­lis­la­jik­si (Ylen tut­ki­mus vuon­na 2016). Ui­ma­tai­don kyl­lä ym­mär­rän, py­syy­pä hen­gis­sä pi­dem­pään tu­han­sien jär­vien maas­sa, mut­ta se hiih­tä­mi­nen... Äl­kää ym­mär­tä­kö vää­rin, minä pi­dän hiih­tä­mi­ses­tä. Sii­tä, et­tä saa rau­has­sa si­va­koi­da ja naut­tia hy­vis­tä tal­vi­ke­leis­tä. Mut­ta minä en pidä sii­tä pie­nes­tä ää­nes­tä ta­ka­rai­vos­sa, joka sa­noo, et­tä joka tal­vi pi­tää hiih­tää.

Tam­mi­kuun lo­pul­la nuo­ri­so­ta­lol­la pi­det­tiin pe­rin­tei­nen nuor­ten ja ai­kuis­ten kes­kus­te­lu­ti­lai­suus. Il­lan ai­ka­na kä­sit­te­lim­me rank­ko­ja­kin ai­hei­ta ja mie­tim­me yh­des­sä, mi­ten nuo­ria kos­ke­via asi­oi­ta voi­daan ke­hit­tää La­pu­al­la. Sa­mal­la so­vim­me, et­tä ta­paam­me nuo­ria jat­kos­sa kah­des­ti vuo­des­sa, jot­ta kes­kus­te­lua saa­daan li­sät­tyä. Vuo­ro­pu­he­lu nuor­ten kans­sa on var­mas­ti tar­peel­lis­ta kas­vat­taa, sil­lä val­tuus­tom­me nuo­rim­mat edus­ta­jat ovat 35-vuo­ti­ai­ta. Heil­lä­kin on siis jo lä­hes kah­den vuo­si­kym­me­nen ver­ran ai­kaa omaan nuo­ruu­teen.

Se on pe­rin­tei­nen tun­nin aloi­tus, jon­ka ky­syn jo­kai­sel­ta op­pi­laal­ta­ni noin 35 ker­taa lu­ku­vuo­den ai­ka­na. Usein ky­sy­mys kui­ta­taan pa­ril­la sa­nal­la, toi­si­naan se kir­voit­taa run­saan pu­he­tul­van. Pie­ni het­ki riit­tää tun­nis­ta­maan päi­vän fii­lik­sen. Nuo­tit te­li­neel­le ja soi­tin sy­liin, täs­tä tämä läh­tee!

Mat­ti Ny­kä­nen sekä Ol­li Lind­holm ovat pois­sa. Din­go vie­rai­li vii­me vii­kol­la La­to­saa­res­sa. Kol­me nuo­ruu­te­ni san­ka­ria lä­hes­tyi­vät mi­nua kaik­ki omal­la tyy­lil­lään lä­hes yh­tä ai­kaa. Olen ta­van­nut Ma­tin kak­si ker­taa, Nie­mi­sen eli Neu­ma­nin Per­tin ker­ran. Ol­lin kans­sa olin jopa sa­mal­la la­val­la La­pu­an Ri­ta­fes­teis­sä. Kai­kil­la ker­roil­la kaik­ki osa­puo­let, pait­si Ol­li, oli­vat lii­kut­tu­nees­sa ti­las­sa. Ei sii­tä sen enem­pää.

Jar­go­nia on lai­na­sa­na rans­kas­ta, tar­koot­ta­en mon­ger­rus­ta tai si­an­sak­saa. Jar­go­nia elää var­mas­ti kaut­ta ai­ko­jen suu­rin­ta ku­koos­tus­kaut­tan­sa. Asia tup­sah­ti mi­ä­le­hen, kun ny taas va­li­ta­han maan joh­ta­vat, kuka pu­huu eni­ten sa­no­mat­ta mi­tään, jul­ki­mot.

Tie­dät­te­kö, mikä on se van­ha kli­see, joka pi­tää edel­leen paik­kan­sa? No se, et­tä nai­se­na ei saa au­to­kau­pas­sa pal­ve­lua. Edel­leen vuon­na 2019 osa au­to­kaup­pi­ais­ta luu­lee, et­tä ki­vek­siä tar­vi­taan au­to­jen os­ta­mi­seen.

La­pu­an Vir­ki­än su­per­pe­sis-nais­ten har­joi­tus­kau­si al­koi tut­tuun ta­paan syk­syl­lä. Pie­nen hen­gäh­dys­tau­on jäl­jil­tä jouk­kue uh­kui uut­ta ener­gi­aa. Palo pääs­tä te­ke­mään töi­tä yh­teis­ten ta­voit­tei­den eteen oli ais­tit­ta­vis­sa malt­ta­mat­to­mien nais­ten ko­koon­tu­es­sa pa­la­ve­riin pi­me­ä­nä mar­ras­kui­se­na per­jan­tai-il­ta­na La­pu­a­ho­vin ylä­ker­ras­sa.

Kun­nil­la on pe­rus­tus­lail­la tur­vat­tu it­se­hal­lin­to, jota tu­kee Eu­roo­pan pai­kal­li­sen it­se­hal­lin­non pe­rus­kir­ja. It­se­hal­lin­to on tär­keä asia, sil­lä sen avul­la to­teu­te­taan de­mok­ra­ti­aa pai­kal­lis­ta­sol­la. Kau­pun­gin stra­te­gi­an mu­kai­ses­ti ta­voit­tee­na on teh­dä in­nos­ta­vaa yh­teis­työ­tä on­nis­tu­en. Kau­pun­gil­la mie­tim­me jat­ku­vas­ti uu­sia kei­no­ja, mi­ten kun­ta­lai­set voi­si­vat vai­kut­taa laa­jem­min it­se­ään kos­ke­viin pää­tök­siin.

Mu­seo on paik­ka, jos­sa voi hil­jen­tyä tai­teen, kult­tuu­rin tai his­to­ri­an sy­lei­lys­sä, mut­ta se voi ol­la myös mie­li­ku­vi­tus­maa­il­ma, jos­sa saa pääs­tää ais­tit ja aja­tuk­set val­loil­leen. Jot­kut mu­se­o­vie­rais­ta kai­paa­vat apua tai­de­näyt­te­lyi­den si­säl­tö­jen tul­kit­se­mi­seen, toi­sil­le taas mu­se­o­vie­rai­lu on hil­jais­ta sy­ven­ty­mis­tä tai­tee­seen il­man, et­tä ku­kaan oh­jaa ko­ke­mus­ta.

Uu­si vuo­si ja uu­det mur­heet. Aloi­tin ku­lu­van vuo­den rä­vä­käs­ti os­ta­mal­la uu­den pu­he­li­men. Vir­he. Vuon­na Rak­kau­den kesä syn­ty­neen pi­täi­si vält­tää ky­seis­tä toi­men­pi­det­tä vii­mei­seen as­ti. Suu­res­sa vii­sau­des­saan da­ta­mie­het kui­ten­kin päät­ti­vät lo­pet­taa us­kol­li­sen Lu­mi­a­ni jär­jes­tel­mä­päi­vi­tyk­set. Ei­hän ole mi­ten­kään so­ve­li­as­ta, et­tä on teh­ty pu­he­lin, joka toi­mii yli vii­si vuot­ta. Luu­riin ei saa­nut enää Fa­ce­boo­kia ei­kä mui­ta­kaan so­si­aa­li­sen me­di­an pal­ve­lui­ta. Yri­tin tais­tel­la vuo­den ver­ran, mut­ta va­jo­sin yhä alem­mak­si läs­nä­o­le­mi­sen hie­rar­ki­as­sa. Kun Mes­sen­ger ei toi­mi, olet di­gi­taa­li­ses­ti kuol­lut.

Omas­sa mus­ta­val­koi­ses­sa kup­las­sa­ni olen ja­ka­nut ih­mi­set kah­teen ka­te­go­ri­aan. On suur­piir­tei­siä in­nos­tu­jia sekä tun­nol­li­sia puur­ta­jia. Suur­piir­tei­set me­ne­vät usein ai­dan yli ma­ta­lim­mas­ta koh­das­ta jat­ka­en seu­raa­val­le ai­dal­le, kom­pu­roi­den joka ai­taan. Hei­tä kiin­nos­taa ai­na it­se peli enem­män, kuin sään­nöt, mil­lä pe­liä pe­la­taan.

Vii­me­ai­koi­na on ol­lut pu­het­ta myös oi­ke­as­ta ka­ran­tee­nis­ta, ei siis vain täl­lai­ses­ta, jos­sa ei pää­se huu­te­le­maan mie­li­pi­tei­tään jul­ki­ses­ti.

Pi­tää vis­si­hin kes­keyt­tää rus­ki­an ra­su­an teko het­kek­si näi­ren ve­le­voot­tee­ren ta­kia. Kyl­lä­hän te­kin oot­ta var­ma­han sen tu­a­re­hen tut­ki­muk­sen kuul­lu not­ta rus­kia ra­sua pi­tää ter­ve­he­nä. Nyt kun tuli nua pak­kaas­ke­lit, on ol­lu hyvä va­la­mis­taa sitä ra­su­aa. Ve­rel­lä jat­ket­tu­hun voi­su­la­han moon se­koot­ta­nu kaa­ka­o­jau­hua. Sit­ten vaan pi­hal­le not­ta vä­hän jä­mä­köö­tyy pak­kaa­ses. En oo vi­ä­lä myyn­ti­hin as­ti te­he­ny, kun en oi­keen ti­ä­rä kau­an­ko pi­tää it­ti­än­sä sil­lä voi­rel­la, not­ta nä­köö tu­lok­sia.

Olen asi­a­kas­pal­ve­lus­sa, tis­ki­vuo­ros­sa, ku­ten me sa­no­taan. Pie­ni poi­ka ka­pu­aa etee­ni, kat­soo suo­raan sil­miin ja sa­noo ”Si­nul­la on niin kau­nis koti, ja kat­to­kin on hie­no”.

Jo­kai­nen meis­tä on näh­nyt elo­ku­van, jos­sa raha vaih­taa omis­ta­jaa tis­kin al­ta pal­ve­luk­sia vas­taan. Il­mi­ö­tä kut­su­taan kor­rup­ti­ok­si. Suo­mes­sa on vuon­na 2018 Trans­pa­ren­cy In­ter­na­ti­o­na­lin kor­rup­ti­oin­dek­sin mu­kaan maa­il­man kol­man­nek­si vä­hi­ten kor­rup­ti­o­ta. Suo­men pis­teet tip­pui­vat kui­ten­kin edel­li­ses­tä vuo­des­ta ja vaik­ka meil­lä ei ai­na­kaan suu­res­sa mit­ta­kaa­vas­sa esiin­ny ka­tu­ta­son kor­rup­ti­o­ta, on Suo­mel­la­kin omat mur­heen­sa.

Tyt­tä­re­ni täyt­ti pari päi­vää sit­ten kol­me­tois­ta vuot­ta ja minä tein vii­me kuus­sa elä­mä­ni en­sim­mäi­sen työ­paik­ka­ha­ke­muk­sen. Ja vie­lä säh­köi­ses­ti. Niin se maa­il­ma muut­tuu. Seu­raa­vak­si var­maan alan asi­oi­da net­ti­pan­kis­sa ja lai­tan so­meen ku­via lu­mi­han­ges­ta ot­si­kol­la #vih­doin­kin. En­nen kuin kui­ten­kaan va­jo­an niin alas, täy­tyy miet­tiä muu­ta­mia asi­oi­ta.

EU:n bud­jet­ti­suun­nit­te­lua teh­dään seit­se­män vuo­den pät­kis­sä. Tämä joh­tuu sii­tä, et­tä suu­ri osa EU:n ra­hoi­tuk­ses­ta koh­dis­te­taan eri­lai­siin hank­kei­siin. Han­ke­toi­min­ta ja ke­hit­tä­mi­nen vaa­ti­vat pit­kä­jän­tei­sem­pää nä­kö­kul­maa.

En eh­di usein te­le­vi­si­on ää­reen. Syy­sil­lat hou­kut­ta­vat mie­luum­min ko­kous­ten jäl­keen kä­ve­ly­len­kil­le. Jäin kui­ten­kin kat­se­le­maan oh­jel­maa, jos­sa lau­la­jat esit­tä­vät tois­ten­sa kap­pa­lei­ta. Nuo­ren ar­tis­tin esit­tä­mä ker­to­säe up­po­si kuin su­laan voi­hin. ”Eloon, eloon, eloon…!” Esi­tys oli täyn­nä us­koa tu­le­vaan ja toi­voa hy­väs­tä huo­mi­ses­ta.

Ter­veh­rys taas tääl­tä ve­ro­ka­len­te­rin li­sä­leh­ti 22G:ltä. Oli­han taas me­le­koo­nen hom­ma yrit­tää löy­tää jo­ta­kin mikä eres mi­ni­maa­li­ses­ti täyt­tääs jul­kaa­sul­le aset­ta­ma­ni kri­tee­rit. Käyn­nis­tel­les­nä­ni ve­le­vol­li­suu­ren täyt­tä­mis­tä var­ten aja­tus­hau­to­moa, hu­a­mi­sin not­ta kyl­lä taas lyää isoo rem­mi ty­hy­jää. Se ei vaan niin ook­kaa not­ta ly­ä­rä­hän hau­to­mon pan­nun­pe­sä­hän kui­vaa kla­pia ja sit­te vaan an­taa sor­mien ju­as­ta näp­pik­sel­lä.

Suo­ma­lai­set ovat nyt ää­nes­tä­neet. Niuk­ka enem­mis­tö on sitä miel­tä, et­tä py­sy­vä tal­vi­ai­ka on pa­rem­pi kuin ke­sä­ai­ka. En ole yl­lät­ty­nyt, en­kä ym­mär­rä. Täs­sä maas­sa on suh­teel­li­sen sama mitä kel­lo on mar­ras­kuun ja maa­lis­kuun vä­li­se­nä ai­ka­na. Pi­meä ja kyl­mä on joka ta­pauk­ses­sa. Jos nyt jo­hon­kin ai­kaan pi­tää vält­tä­mät­tä siir­tyä, eh­do­tan py­sy­vää 80 -lu­kua.

La­pu­al­la on vie­tet­ty jo mon­ta vuot­ta nais­ten ja mies­ten aa­mu­ja. Olen lu­ke­nut il­moi­tuk­sia La­pu­an Sa­no­mis­ta ja aja­tel­lut joka ker­ta, et­tä tuon­ne ha­lu­an men­nä. Ai­ka­tau­lut ei­vät vain ole an­ta­neet pe­rik­si.