Jos puus­ta ha­lu­taan sään­kes­tä­vä, se kyl­läs­te­tään. On ole­mas­sa eri­lai­sia ko­ti­kons­te­ja­kin, mut­ta pai­ne­kyl­läs­tä­mi­nen lie­nee te­hok­kain. Suo­mes­sa pai­ne­kyl­läs­te­tään ai­no­as­taan män­tyä. Kuu­sen kyl­läs­tä­mi­nen ei sen so­lu­ra­ken­tees­ta joh­tu­en on­nis­tu.

Jos­kus jou­tuu ky­sy­mään it­sel­tään, mik­si minä teen jon­kin asi­an. Mi­hin minä sil­lä py­rin? Te­kee­kö toi­min­ta­ni mi­nut tai jon­kun muun iloi­sek­si, muut­tuu­ko maa­il­ma sii­tä pa­rem­mak­si?

Oon syn­ty­nyt sil­loon kun Kek­ko­nen oli jo reip­pa­has­ti elä­kei­än saa­vut­ta­nut. En ti­ä­rä mis­tä se ker­too, et­tä miäs jat­koo vi­ä­lä vaik­ka viim­mee­nen niit­to­mi­äs jo ko­lis­te­li por­ta­hil­la. Ei mil­lään olis an­ta­nut val­taa nu­a­rem­mil­le.

Tyk­käät­kö työs­ken­nel­lä yk­sin, vai on­ko kaik­kein pa­ras­ta toi­mia yh­des­sä? Kum­mal­la ta­val­la saat enem­män ai­kaan tai asi­at rul­laa­vat pa­rem­min?

Maa­il­mas­sa on pal­jon ta­ri­noi­ta jot­ka jää­vät kuu­le­mat­ta, nii­tä ei ker­ro­ta, nii­tä ei pyy­de­tä tai nii­tä ei kuun­nel­la sil­loin kun nii­tä ker­ro­taan.

Val­ta­kun­nal­li­nen ai­ka­kau­si­leh­ti jul­kai­si ke­vääl­lä ar­tik­ke­lin suo­ma­lais­ten in­hok­ki­sa­nois­ta. Lis­tal­le mah­tui­vat mm. pa­las­tel­la, ja­xu­ha­li ja ma­su­a­suk­ki. Omal­le in­hok­ki­sa­no­jen lis­tal­le­ni kuu­luu myös di­gi­loik­ka.

Minä tar­vit­sen sih­tee­rin. Vai on­ko ter­mi ny­ky­ään hen­ki­lö­koh­tai­nen as­sis­tent­ti? Ny­ky­ään pi­tää ol­la tark­ka­na kaik­kien ter­mien ja ni­mik­kei­den kans­sa, et­tei tule vir­hei­tä.

Ke­sä­lo­mal­la ke­rääl­les­nä­ni ty­hy­jiä pul­lo­ja voi­rak­se­ni os­taa Kes­ki-Suo­mes­ta ku­pa­ri­pan­nun, jo­hon­ka on rää­vit­ty tus­sil­la, muu­ta­mal­la sa­ral­la eu­rol­la, tuli tä­män kir­joo­tuk­sen irea mi­ä­le­he­ni. Moon ai­na ti­än­ny ole­va­ni mai­nos­ta­jil­le han­ka­la ta­paus tai niin mä vi­ä­lä­kin ku­vit­te­len.

Eh­kä kals­kah­taa kli­sei­sel­tä, mut­ta meil­lä Kult­tuu­ri­kes­kus Van­has­sa Pau­kus­sa jo­kai­nen työ­päi­vä on eri­lai­nen. Oma työ­ni myyn­ti­sih­tee­ri­nä on kir­ja­vaa ja mo­ni­puo­lis­ta; kult­tuu­ri­pal­ve­lui­den pe­rus­työ it­ses­sään si­säl­tää säh­kö­pos­tei­hin ja pu­he­li­meen vas­taa­mis­ta, so­si­aa­li­sen me­di­an suun­nit­te­lua ja mark­ki­noin­ti­teh­tä­viä.

Kesä on kään­ty­mäs­sä hil­jal­leen koh­ti syk­syä, kou­lut ovat al­ka­neet ja työn­te­ki­jät pa­lan­neet ta­kai­sin työ­pis­teil­leen.

Ai­kai­nen lin­tu ma­don nap­paa, sa­no­taan. Eli mitä ai­em­min he­rää, sitä enem­män pi­täi­si saa­da päi­väs­tä ir­ti. Näin kun on muu­ta­man päi­vän he­rän­nyt puo­li kuu­del­ta (et­tä eh­tii ajois­sa työ­har­joit­te­luun), niin ei nii­tä ma­to­ja nyt niin kum­mas­ti liik­keel­lä ole. Vas­ta­vuo­roi­ses­ti on al­le­kir­joit­ta­neen kui­ten­kin men­tä­vä riit­tä­vän ai­kai­sin il­lal­la nuk­ku­maan, et­tä aa­mul­la saa it­sen­sä ylös il­man suu­rem­pia on­gel­mia. Et­tä ei sii­nä lop­pu­jen lo­puk­si yh­tään enem­pää ir­ti saa kuin hie­man myö­häi­sem­mäl­lä ryt­mil­lä.

Ran­nek­keet han­kim­me Lie­lah­den K-ci­ty­mar­ke­tis­ta, kos­ka jos­tain syys­tä ne ovat siel­lä hal­vem­pia kuin por­til­la. Sitä en­nen kä­vim­me jo kui­ten­kin sa­mai­ses­sa mar­ke­tis­sa Ylö­jär­ven Elo­vai­ni­ol­la, jos­ta ne kui­ten­kin oli­vat pääs­seet lop­pu­maan. On­nek­si pi­hal­la sei­soi kak­si hy­vän­nä­köis­tä her­ne­kaup­pi­as­ta. Ei men­nyt huk­kaan ihan huk­kaan se­kään kouk­ku, ja nai­sil­le tie­dok­si. Kyl­lä. Mie­het kat­se­le­vat mui­ta­kin nai­sia vaik­ka te oli­sit­te las­ten kans­sa vie­res­sä. Se ikään kuin pi­tää mei­dät muka elos­sa, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa tie­däm­me ju­nan men­neen jo.

Tuu­les­sa pyö­ri­vät en­sim­mäi­set kel­las­tu­neet koi­vun leh­det aa­vis­te­le­vat ke­sän läm­mön hii­pu­mis­ta. Ke­sän ja syk­syn tai­te­koh­ta on osin hai­kea, osin hel­pot­ta­va ja tur­val­lis­ta ar­jen ru­tii­nei­hin pa­laa­mi­sen het­ki. Ai­ka on otol­li­nen myös muu­tok­sil­le ja uu­sil­le aluil­le.

Luu­lin jo not­ta EU:n ihi­mi­soi­keus­tu­a­mi­ois­tuun olis ki­äl­tä­ny avo­hoi­to­po­ti­laa­ren pi­tä­mi­sen ym­pä­ri vu­a­ro­kau­ren lu­ki­tuus ti­loos sekä ky­see­sen sai­rau­ren lää­kit­te­mi­sen al­ko­ho­lil­la.

Teh­tä­vien asi­oi­den vält­te­le­mi­nen on tai­teen­la­ji ja jo­kai­nen meis­tä on tai­tei­li­ja sa­ral­laan. It­se eri­tyi­ses­ti muis­tan, kun opis­ke­lu­ai­ka­na piti lu­kea tent­tiin niin koko huus­hol­li kiil­si puh­taut­taan. Voi et­tä kun imu­roin­ti oli ki­vaa ja ham­mas­har­jal­la jyns­sä­sin nurk­kia. Vas­ta­vuo­roi­ses­ti kun nyt pi­täi­si sii­vo­ta, niin on ihan pak­ko kir­joit­taa tätä ko­lum­nia, tai lu­kea sa­la­po­lii­si­ro­maa­nia.

Os­tin ei­len Äh­tä­rin Nes­teel­tä va­nil­ja Es­ki­mo jää­te­lö­pui­kon. Pa­la­tes­sa­ni au­toon, ta­ka­pen­kil­lä is­tu­vat kol­me las­ta, jois­ta kak­si on väi­te­tys­ti ku­peit­te­ni he­del­miä ja yk­si oli mu­ka­na muu­ten vaan, ky­see­na­lais­ti­vat va­lin­ta­ni. ”Kuka os­taa vie­lä ny­ky­ään va­nil­ja Es­ki­mon?” kuu­lui ky­sy­mys ival­li­sen nau­run sä­es­tyk­sel­lä.

Nyt­hän on käy­ny niin not­ta lo­ma­kau­te­ni ala­kaa vas­ta sil­loon, kun päi­vä on ly­hen­ty­nyt jo pu­a­li­tois­ta kuu­kaut­ta. Siis ti­lan­ne ei oo mil­lään lail­la akuut­ti. Pait­si so­si­aa­li­sen me­ri­an uu­tis­vir­taa kat­to­es, kun kaik­ki yrit­tä­vät va­kuut­taa lo­maa­le­van­sa kaik­kien ste­re­o­ty­pi­oo­ren mu­kaa­ses­ti. Hy­vien ja hu­a­no­jen.

Taas on kesä kau­neim­mil­laan, au­rin­ko läm­mit­tää ja ran­nat hou­kut­te­le­vat. Ja sil­ti moni jät­tää me­ne­mät­tä ran­nal­le, kos­ka ei ole jos­sain mys­ti­ses­sä ran­ta­kun­nos­sa. Tie­dät­te­kö kuin­ka tyh­mää on jät­tää jo­tain te­ke­mät­tä jos­ta tyk­käi­si kos­ka miet­tii mitä muut ajat­te­le­vat?

Mitä van­hem­mak­si tu­lee, sitä no­pe­am­min ai­ka ku­luu. Aloi­tin työt La­pu­an kau­pun­gil­la ai­ka ta­san vuo­si sit­ten, mut­ta tun­tuu sil­tä kuin se oli­si ol­lut vas­ta ei­len.

Olen saa­vut­ta­nut uu­den kyy­ni­syy­den ti­lan. Lii­kun sa­mas­sa mie­len­ti­las­sa kuin Tun­te­mat­to­man So­ti­laan Lah­ti­nen, joka kis­ko­es­saan pulk­kaa ni­vu­sia myö­den lu­mi­han­ges­sa tius­kai­see ”tu­lis kuu­la ja tap­paas”. Jot­ta nuo­rem­mat lu­ki­jat­kin ym­mär­täi­si­vät hen­ki­sen kii­ras­tu­le­ni, il­mai­sen asi­an myös toi­sin. #kuu­la #ev­vk #ma­ta­la­len­to #ha­panf­low.

Nyt kun oon jo ko­vaa vauh­tia lä­hes­ty­mäs sitä ikää, jol­loon aa­mu­nou­su tar­koot­taa vain yh­tä asi­aa, ti­ä­tää ole­van­sa riit­tä­vän ko­ke­nut ja­ka­ma­han neu­vo­ja muil­le. Ku­ten ot­si­kos­ta­kin käy ili­mi, kyse on ke­sä­hei­lan tar­tut­ta­mi­ses­ta. Ke­vät ja kesä kum­min­kin on sii­nä mi­ä­les tä­hän otol­lis­ta ai­kaa, kun do­pa­mii­ni jylt­tää ai­voos niin­ku son­ni kar­si­nas.

Ke­vät on hy­vää ai­kaa. Sil­loin vir­taa, ve­det jo­es­sa yhä kii­vaam­min ja iloi­sem­min, il­ma yhä ke­sän läm­pöä en­tei­le­väm­min. Ke­vääs­sä on kas­vun al­kua, ko­his­ten kas­va­via pui­den leh­tiä, tai­mien sin­ni­käs­tä nou­sua kuk­ka­pen­kis­tä.

Ai­na jos­kus sitä ajau­tuu kul­jes­ke­le­maan muis­to­jen tie­tä, ku­ten nyt ylä­as­teen van­hem­pai­nil­las­sa. Vaik­ka mie­les­tä­ni pää­sin pe­rus­kou­lus­ta ihan hil­jan, niin on­han sitä tun­nus­tet­ta­va, et­tä ky­sei­ses­tä ta­pah­tu­mas­ta on pi­ka­puo­liin kol­me­kym­men­tä vuot­ta.

Meil­lä tääl­lä pak­ka­sen ja pi­mey­den kyl­läs­tä­mäs­sä maas­sa on vaa­li­sa­lai­suus. Tätä de­mok­ra­ti­an pe­rus­pi­la­ria ei kui­ten­kaan käy­tän­nös­sä enää ole. Naa­ma­kir­jan ja mui­den so­me­ka­na­vien kaut­ta tu­lee hy­vin­kin sel­väk­si, kuka on ke­tä­kin ää­nes­tä­nyt. Kos­ka sa­lai­suus on pois­tu­nut, seu­raa­va as­kel on koh­den­net­tu ve­ron­mak­su. Eli suo­mek­si. Jo­kai­sen kan­sa­lai­sen ve­ro­eu­rot oh­ja­taan sen mu­kaan, mitä puo­lu­et­ta hän on ää­nes­tä­nyt ja hän it­se mää­rit­te­lee koh­teet. Kos­ka käy­tös­sä­ni on vain 2000 merk­kiä, il­mai­sen asi­an kar­ri­koi­den.

Olen eh­ti­nyt työs­ken­nel­lä La­pu­an kau­pun­gin mu­se­oi­den in­ten­dent­ti­nä yh­dek­sän kuu­kaut­ta. Tänä ai­ka­na olen saa­nut työ­ni kaut­ta pi­ka­kurs­si­tuk­sen la­pu­a­lai­seen ja ete­lä­poh­ja­lai­seen mie­len­laa­tuun ja his­to­ri­aan. La­pu­al­la­han sitä his­to­ri­aa riit­tää ja sii­tä ker­ro­taan ha­na­kas­ti myös uu­del­le la­pu­a­lai­sel­le.

Kään­nyyn lau­an­tai­na ajel­les­sa­ni oi­keen kat­to­ma­han taak­se­päin, kun ajat­te­lin not­ta nyt var­ma­han nä­kyy mun hii­li­ja­laan­jä­lä­ki ko­mi­as­ti, vas­ta­sa­ta­ne­hel­la han­gel­la. Ei nä­ky­ny.

Ke­vät on ka­len­te­rin täyt­tä­mi­sen ai­kaa. Ih­mi­set he­räi­le­vät tal­viu­nil­taan, lin­nut ryh­ty­vät aa­mui­sin kar­ju­maan ma­kuu­huo­neen avoi­men ik­ku­nan ta­ka­na, on val­mis­tu­jai­sia, häi­tä, syn­ty­mä­päi­viä, kas­ta­jai­sia, har­ja­kai­sia, pi­ha­kök­kää ja ri­su­sa­vot­taa. On ta­pah­tu­mia ja ta­pah­tu­mien suun­nit­te­lu­ja, on pää­si­äi­nen, vap­pu, äi­tien­päi­vä ja ju­han­nuk­sen al­ku­höl­kät. On sitä sun tätä. Lop­puu kuul­kaas van­hal­ta ka­len­te­ris­ta päi­vät.