Vuo­den 2013 lo­pus­sa Suo­mes­sa oli 320 kun­taa, jois­ta 107 käyt­ti it­ses­tään ni­mi­tys­tä kau­pun­ki. Suu­rin kau­pun­ki on Hel­sin­ki, jos­sa on yli 600.000 asu­kas­ta ja pie­nin Kas­ki­nen, jos­sa on 1.382 asu­kas­ta. Kau­pun­git ja kun­nat ovat siis hy­vin­kin eri­lai­sia. Täl­lai­sel­ta poh­jal­ta kun­ta­kent­tää ol­laan siis se­koit­ta­mas­sa.

Kun­nat ovat tär­keim­piä pe­rus­pal­ve­lun tuot­ta­jia täl­lä het­kel­lä. Tätä osoit­taa jo kun­nil­le osoi­te­tut pa­kol­li­set teh­tä­vät, joi­ta vii­me vuon­na teh­dys­sä Suo­men Yrit­tä­jien las­kel­mien mu­kaan on jo 535. Mää­rä on kak­sin ker­tais­tu­nut vuo­des­ta 1990. Käy­tän­nös­sä kun­ta­lai­nen ei voi ol­la päi­vit­täin tör­mää­mät­tä kun­nal­li­seen pal­ve­luun. Ne ovat joko tie­toi­sem­min käy­tet­ty­jä ku­ten päi­vä­hoi­to, ter­vey­den­huol­to tai tie­dos­ta­mat­to­mam­pia ku­ten pu­ru­ra­dan käyt­tö tai hie­koi­te­tul­la jal­ka­käy­tä­väl­lä kä­ve­ly. Yh­tä kaik­ki, kun­ta toi­mii tär­ke­ä­nä osa­na ih­mis­ten elä­mää. Ku­ten jo Kun­ta­lain 1 §:n 3 mo­men­tis­sa to­de­taan: ”Kun­ta pyr­kii edis­tä­mään asuk­kai­den­sa hy­vin­voin­tia ja kes­tä­vää ke­hi­tys­tä alu­eel­laan.”

Nyt siis val­tio on to­den­nut, et­tä ny­kyi­set kun­nat ovat lii­an pie­niä ja köy­hiä ny­kyis­ten pal­ve­lu­jen yl­lä­pi­tä­mi­seen. Tämä on osit­tain tot­ta. Mut­ta rat­ke­aa­ko on­gel­ma sil­lä, et­tä köy­hät kun­nat lai­te­taan yh­teen? Ei

Kun­tien suu­rin teh­tä­vä­kent­tä ja sa­mal­la me­not muo­dos­tu­vat ter­vey­den­huol­los­ta. Tämä kä­sit­tää noin 50-60 % kun­tien me­nois­ta. Sa­maan ai­kaan kun­ta­ra­ken­neu­u­dis­tuk­sen kans­sa teh­dään sote-uu­dis­tus­ta, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on muut­taa so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­ra­ken­net­ta si­ten, et­tä toi­mi­jak­si tu­li­si yk­sit­täis­ten kun­tien ja kun­ta­yh­ty­mien si­jaan maa­kun­nal­li­nen toi­mi­ja, joka hoi­tai­si sekä eri­kois­sai­raan­hoi­don, pe­rus­ter­vey­den­hoi­don et­tä so­si­aa­li­huol­lon. Mi­kä­li tämä saa­daan teh­tyä jär­ke­väs­ti ja ta­voit­tee­na on kus­tan­nus­te­ho­kas toi­mi­ja, kun­tien taa­kan luu­li­si pie­ne­ne­vän.

Ete­lä-Poh­jan­maal­la on van­ho­ja, vah­vo­ja kult­tuu­ri­ses­ti tun­net­tu­ja pi­tä­jiä/kun­tia, ku­ten La­pua. Olen asu­nut tääl­lä nyt va­jaan vuo­den ja töis­sä ol­lut tääl­lä nyt noin 2,5 vuot­ta. La­pua on kaik­ki­aan yh­dek­säs kun­ta/kau­pun­ki jos­sa asun, jo­ten täl­tä poh­jal­ta kat­son, et­tä omaan jon­kin­lais­ta kom­pe­tens­sia kat­soa näi­tä asi­oi­ta myös laa­jem­mal­ta pers­pek­tii­vil­tä.

Kun­ta­ra­ken­ne­kes­kus­te­luis­sa tah­too unoh­tua yk­si tär­keä seik­ka, joka me­ne­te­tään mo­nis­sa ta­pauk­sis­sa kun­tia yh­dis­tet­tä­es­sä. Kun­nat ei­vät ole ai­no­as­taan hal­lin­nol­li­sia yk­si­köi­tä, jot­ka tuot­ta­vat pal­ve­lu­ja asuk­kail­le vaan ne ovat myös ih­mis­ten hen­kis­tä pää­o­maa si­säl­tä­viä alu­ei­ta. Kun kun­ta yh­dis­te­tään toi­seen, me­ne­te­tään tär­keä iden­ti­teet­tiin liit­ty­vä seik­ka eli et­tä kuu­lum­me jo­hon­kin tär­ke­ään ni­mel­li­seen yk­sik­köön ku­ten esi­mer­kik­si La­pu­an kau­pun­kiin. Jos tätä ei enää ole, kiin­nos­tus yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­seen lo­pah­taa ai­na­kin het­kel­li­ses­ti. Me­ne­te­tään tär­ke­ää yh­tei­söl­li­syyt­tä. Ih­mi­set muut­tu­vat juu­ret­to­mik­si, vaik­ka asu­vat edel­leen sa­mas­sa pai­kas­sa kuin ai­kai­sem­min. Tämä ei ole toi­vot­ta­vaa.

Edel­leen­kään ei ole osoi­tet­tu, et­tä isom­pi on pa­rem­pi. Suo­mes­sa on te­hok­kaas­ti toi­mi­via pie­niä ja kes­ki­suu­ria kun­tia ja toi­saal­ta huo­nos­ti toi­mi­via suu­ria kun­tia. Mo­nes­ti yh­dis­tä­mi­nen ai­heut­taa sen, et­tä koko li­sää tus­kaa eli ta­lous ajau­tuu en­tis­tä enem­män ku­ral­le. Reu­na-alu­eet näi­vet­ty­vät, kos­ka ai­noa kei­no yh­dis­ty­neen kun­nan ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­sek­si on pois­taa sii­tä pääl­lek­käi­set toi­min­not. Mi­hin­kä muul­le nii­tä vie­täi­siin, kuin sin­ne mis­sä pe­ri­aat­tees­sa suu­rin osa ih­mi­sis­tä on eli pää­kes­kuk­seen.

Sum­ma sum­ma­rum: Täl­lä het­kel­lä tar­vit­sem­me kaik­kien kun­ta­lais­ten tal­koo­hen­keä pi­tääk­sem­me kult­tuu­ri­rik­kaan, his­to­ri­al­li­sen, oma­lei­mai­sen ja vah­van kau­pun­kim­me it­se­näi­se­nä jat­kos­sa­kin. Ta­lou­del­li­set ajat ovat ko­vat. Em­me ole mi­ten­kään suo­jas­sa muu­al­la vel­lo­vis­ta ta­lou­del­li­sis­ta on­gel­mis­ta vaan ah­din­ko täl­tä osin on saa­vut­ta­nut myös mei­dät.

Ku­ten edel­lä to­te­sin, La­pua on yh­dek­säs paik­ka­kun­ta jol­la asun. Teen myös työ­tä sen eteen, et­tei sitä kym­me­net­tä tule.

Toni Lep­pä­nen