Kysely
Luetuimmat
A-
A+
Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli 320 kuntaa, joista 107 käytti itsestään nimitystä kaupunki. Suurin kaupunki on Helsinki, jossa on yli 600.000 asukasta ja pienin Kaskinen, jossa on 1.382 asukasta. Kaupungit ja kunnat ovat siis hyvinkin erilaisia. Tällaiselta pohjalta kuntakenttää ollaan siis sekoittamassa.
Kunnat ovat tärkeimpiä peruspalvelun tuottajia tällä hetkellä. Tätä osoittaa jo kunnille osoitetut pakolliset tehtävät, joita viime vuonna tehdyssä Suomen Yrittäjien laskelmien mukaan on jo 535. Määrä on kaksin kertaistunut vuodesta 1990. Käytännössä kuntalainen ei voi olla päivittäin törmäämättä kunnalliseen palveluun. Ne ovat joko tietoisemmin käytettyjä kuten päivähoito, terveydenhuolto tai tiedostamattomampia kuten pururadan käyttö tai hiekoitetulla jalkakäytävällä kävely. Yhtä kaikki, kunta toimii tärkeänä osana ihmisten elämää. Kuten jo Kuntalain 1 §:n 3 momentissa todetaan: ”Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.”
Nyt siis valtio on todennut, että nykyiset kunnat ovat liian pieniä ja köyhiä nykyisten palvelujen ylläpitämiseen. Tämä on osittain totta. Mutta ratkeaako ongelma sillä, että köyhät kunnat laitetaan yhteen? Ei
Kuntien suurin tehtäväkenttä ja samalla menot muodostuvat terveydenhuollosta. Tämä käsittää noin 50-60 % kuntien menoista. Samaan aikaan kuntarakenneuudistuksen kanssa tehdään sote-uudistusta, jonka tarkoituksena on muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta siten, että toimijaksi tulisi yksittäisten kuntien ja kuntayhtymien sijaan maakunnallinen toimija, joka hoitaisi sekä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhoidon että sosiaalihuollon. Mikäli tämä saadaan tehtyä järkevästi ja tavoitteena on kustannustehokas toimija, kuntien taakan luulisi pienenevän.
Etelä-Pohjanmaalla on vanhoja, vahvoja kulttuurisesti tunnettuja pitäjiä/kuntia, kuten Lapua. Olen asunut täällä nyt vajaan vuoden ja töissä ollut täällä nyt noin 2,5 vuotta. Lapua on kaikkiaan yhdeksäs kunta/kaupunki jossa asun, joten tältä pohjalta katson, että omaan jonkinlaista kompetenssia katsoa näitä asioita myös laajemmalta perspektiiviltä.
Kuntarakennekeskusteluissa tahtoo unohtua yksi tärkeä seikka, joka menetetään monissa tapauksissa kuntia yhdistettäessä. Kunnat eivät ole ainoastaan hallinnollisia yksiköitä, jotka tuottavat palveluja asukkaille vaan ne ovat myös ihmisten henkistä pääomaa sisältäviä alueita. Kun kunta yhdistetään toiseen, menetetään tärkeä identiteettiin liittyvä seikka eli että kuulumme johonkin tärkeään nimelliseen yksikköön kuten esimerkiksi Lapuan kaupunkiin. Jos tätä ei enää ole, kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen lopahtaa ainakin hetkellisesti. Menetetään tärkeää yhteisöllisyyttä. Ihmiset muuttuvat juurettomiksi, vaikka asuvat edelleen samassa paikassa kuin aikaisemmin. Tämä ei ole toivottavaa.
Edelleenkään ei ole osoitettu, että isompi on parempi. Suomessa on tehokkaasti toimivia pieniä ja keskisuuria kuntia ja toisaalta huonosti toimivia suuria kuntia. Monesti yhdistäminen aiheuttaa sen, että koko lisää tuskaa eli talous ajautuu entistä enemmän kuralle. Reuna-alueet näivettyvät, koska ainoa keino yhdistyneen kunnan talouden tasapainottamiseksi on poistaa siitä päällekkäiset toiminnot. Mihinkä muulle niitä vietäisiin, kuin sinne missä periaatteessa suurin osa ihmisistä on eli pääkeskukseen.
Summa summarum: Tällä hetkellä tarvitsemme kaikkien kuntalaisten talkoohenkeä pitääksemme kulttuuririkkaan, historiallisen, omaleimaisen ja vahvan kaupunkimme itsenäisenä jatkossakin. Taloudelliset ajat ovat kovat. Emme ole mitenkään suojassa muualla vellovista taloudellisista ongelmista vaan ahdinko tältä osin on saavuttanut myös meidät.
Kuten edellä totesin, Lapua on yhdeksäs paikkakunta jolla asun. Teen myös työtä sen eteen, ettei sitä kymmenettä tule.
Toni Leppänen
Powered by anygraaf