Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Joskus joutuu kysymään itseltään, miksi minä teen jonkin asian. Mihin minä sillä pyrin? Tekeekö toimintani minut tai jonkun muun iloiseksi, muuttuuko maailma siitä paremmaksi?
Jos vastaus on ei, ei tee, pitää pohdintaa jatkaa pidemmälle.
Onko tämä pakollista? Ikävä homma mutta pakko tehdä, niin kuin joskus rakkaan pihapuun kaataminen, koska se on kasvanut liian suureksi ja on liian lähellä taloa.
On asioita joita täytyy tehdä – syödä, nukkua ja käydä paskalla (tai kakkalla jos paska haisee liikaa nenään, tai vielä kainommin, henkilökohtaisilla asioilla vessassa). Syöminen voi olla suurikin nautinto, mutta joskus se on vain juoksulounas joka täytyy suorittaa että jaksaa.
Viime aikoina olen nettikeskusteluissa (ah, some, tuo syvimpien syövereiden allas) kirjoittanut kärkevän vastineen, pohtinut hetken mitä ajan takaa tai mitä haluan ja sitten päätynyt poistamaan viestini. Mitä kommentillani halusin? Onko hyötyä siitä, jos toinen pahoittaa vielä enemmän mielensä, tekeekö minut tai toisen iloiseksi että saan osoittaa toisen olevan väärässä, mitä hyötyä siitä on?
Usein huomaan, että ei tämä johda mihinkään. Kaksi väittelijää, joista molemmat ovat oikeassa (totta kai olen oikeassa ja niin myös mielestään on vastapuoli), kumpikaan ei mielipidettään muuta eikä kumpaakaan kyseinen keskustelu tee iloiseksi.
Väittely voi olla myös hauskaa. Sitä se oli edesmenneen isäni kanssa. Isälläni oli tapana sanoa ”lue enemmän, luulet vähemmän” ja hänen kanssaan väittelyt olivat kehittäviä – joutui pohtimaan asioita usealta eri kantilta. Isä ei ollut pohjalainen syntyjään – moon oikias, soot vääräs – hänen mielipiteensä eivät olleet kallioon hakattuja totuuksia. Että terveisiä vain sinne sukulaisille Mäntsälään, se on mielessäni.
On asioita joita pitäisi tehdä, jotka tekisivät hyvää meille ja muille. Tiedämme tämän, mutta emme kuitenkaan tee. Ja on asioita, joita ei missään nimessä pitäisi tehdä, mutta teemme silti.
Sitten tärkeimpään. Miksi minä kirjoitin juuri tämän kolumnin juuri tästä asiasta?
Halusin pohtia omia motiivejani ja haluaisin, että jokainen kohdallaan tekisi samoin.
Kun lapsesi tulee häiritsemään uutisten katsomista, miksi pitäisi olla kiukkuinen ja tiuskia? Kun voi olla iloinen siitä, että lapsi tulee ja kysyy ja on vielä kiinnostunut. Kun joku ajelee tiellä hitaammalla ajoneuvolla, mitä hyötyä on siitä että kiroilet ääneen? Onko siitä hyötyä? Nopeuttaako se edellä menevää, parantaako se omaa mielialaasi? Aamulla, kun kiroilin ruuhkassa (kolme autoa ja traktori), pohdin, mitä tämä hyödyttää. Sitten hengitin rauhallisesti, ohitin vuorollani ja totesin, että paremmin sujuu ilman turhaa verenpaineennostatusta.
Pohdiskelevaa lokakuuta!
Irena Ulvinen
Vihreä feministi
Lapuan laidalta
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?