Vii­me­ai­koi­na on ol­lut pu­het­ta myös oi­ke­as­ta ka­ran­tee­nis­ta, ei siis vain täl­lai­ses­ta, jos­sa ei pää­se huu­te­le­maan mie­li­pi­tei­tään jul­ki­ses­ti.

Mie­tin sii­nä, et­tä ny­kyi­sin oli­si kyl­lä help­poa ol­la ka­ran­tee­nis­sa pi­dem­pään­kin. En­nen, kun is­ki ok­sen­nus­tau­ti, piti pyy­tää ys­tä­vää tai ym­mär­tä­väis­tä naa­pu­ria ha­ke­maan kau­pas­ta hel­pom­min ok­sen­net­ta­via ruo­kia (mus­tik­ka­keit­toa ja sen sel­lais­ta), nyt voi ti­la­ta vaik­ka toi­mi­tuk­sen ko­ti­o­vel­leen. Mel­kein kaik­ki ovat ne­tis­sä ja kom­mu­ni­koin­ti si­ten en­tis­tä hel­pom­paa, ei niin yk­si­näi­syys is­ke.

Vai­kein­ta ka­ran­tee­nis­sa lie­nee, kun puut­tuu toi­sen ih­mi­sen fyy­si­nen lä­hei­syys, jota var­mas­ti kai­paa. Toki lä­hei­syyt­tä voi kai­va­ta il­man ka­ran­tee­ni­a­kin. Joka vii­des suo­ma­lai­nen ko­kee yk­si­näi­syyt­tä jos­kus. Kos­ke­tus vah­vis­taa rak­kaut­ta ja ys­tä­vyyt­tä ja ih­mi­nen kai­paa fyy­sis­tä kos­ke­tus­ta. Ys­tä­vän ha­laus ta­va­tes­sa, tut­ta­van kät­te­ly, puo­li­son kä­des­tä pi­tä­mi­nen. Kaik­ki näis­tä tuot­ta­vat ih­mi­sel­le mie­li­hy­vää.

Jos­kus kui­ten­kin nau­tin sii­tä, kun saan ol­la ai­van yk­sin. Teh­dä omia asi­oi­ta­ni (usein va­lit­sen kir­jan tai kä­si­työn, tai pa­ras­ta – mo­lem­mat), käy­dä syö­mäs­sä omas­sa rau­has­sa, il­man, et­tä on pak­ko kes­kus­tel­la ruu­an lo­mas­sa. Eh­kä jos­kus vie­lä eh­din elo­ku­viin­kin.

Ai­kui­se­na on hel­pom­paa ol­la yk­sin. Nuo­re­na sitä miet­ti, mitä muut mi­nus­ta ajat­te­le­vat, jos olen tääl­lä yk­sin. Mut­ta huo­li pois nuo­ri­so, ku­kaan ei eh­di kiin­nit­tä­mään huo­mi­o­ta sii­hen, ke­nen kans­sa olet tai et ole. Jo­kai­nen kun eh­tii ajat­te­le­maan vain omaa na­paan­sa. Jo­ten naut­ti­kaa elo­ku­vis­ta myös yk­sin – saa­pa it­se syö­dä kaik­ki pop­cor­nit ja ir­to­kar­kit.

Sit­ten ta­kai­sin ka­ran­tee­niin. Eh­kä näin jou­lua odo­tel­les­sa te­ki­si ka­ran­tee­ni ihan hy­vää, eh­ti­si sii­vo­ta ja lei­poa. Pait­si jos oi­ke­as­ti oli­si sai­raa­na, niin voi­si kyl­lä jää­dä sii­vo­a­mat­ta. Mut­ta jos oli­si sel­lai­nen, ”olet al­tis­tu­nut ja jou­dut nyt kol­mek­si vii­kok­si eris­tyk­seen var­muu­den vuok­si” -ka­ran­tee­ni. Niin, et­tä kii­tos, ot­tai­sin sel­lai­sen!

Jäi­si jou­lu­ruuh­kat ja los­ka­sään ma­sen­ta­va vai­ku­tus kär­si­mät­tä. Voi­si va­li­ta ha­lu­a­man­sa jou­lu­lau­lut ei­kä sa­mo­ja ren­ku­tuk­sia joka kau­pas­sa. Unoh­tui­si työ­pai­kan tai kou­lun vuo­den­vaih­teen kii­re ja pa­niik­ki.

Ja vie­lä se mie­li­pi­de; ro­kot­ta­kaa lap­sen­ne! Lau­ma­suo­jaan tar­vi­taan tuh­ka­ro­kos­sa 95% ro­ko­tus­kat­ta­vuus ja kaik­ki ei­vät voi ter­vey­del­li­sis­tä syis­tä ro­ko­tus­ta ot­taa.

Jou­lua odo­tel­les­sa!

Ire­na Ul­vi­nen
Vih­reä fe­mi­nis­ti
La­pu­an lai­dal­ta