Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Väriterapia tekee hyvää näin pimeimpänä vuodenaikana, kun kaikki on joko mustaa ja pimeää tai sitten (jos lunta saa) niin hetken verran valkeaa.
Jokaisella meistä on lempiväri tai -värejä. Toiset ovat ehdottomia värivalinnoissaan niin, että ne näkyvät kaikessa arjessa ja toiset vain suosivat vähän ehkä jotain sinne päin joskus. On inhokkivärejä tai värimaailmoja (ysäripastellit, yök) ja niitä, joissa tuntee itsensä kotoisaksi.
Yksi, mikä vahvasti jakaa kansaa, tai ainakin mainosihmisiä, on niinsanotut poikien ja tyttöjen värit. Vaatteet jaetaan kaupoissa tyttöjen vaatteisiin ja poikien vaatteisiin ja värimaailma toisessa on vaaleanpunertava ja toisessa sininen. Ja tämä on se mikä eniten tuntuu korvien väliä hiertävän. Allekirjoittanutta. Niin että miksi?
Kun ei niillä lapsilla ole vauvana lempiväriä. Ja kun kasvavat isommiksi, niin ei se lempiväri liity välttämättä mitenkään siihen, mitä 1950-luvulla mainosihmiset päättivät (palataan tähän ihan kohta).
Jos pieni lapsonen haluaa mekon, joka on jotain muuta kuin vaaleanpunaista ja glitteriä, niin haaste on suuri. Jos haluaa vaikkapa paidan, jossa on vaaleanpunainen kaivinkone, niin eipä sellaistakaan helpolla löydä. Olen aina ihmetellyt vaatevalmistajien intoa rajata asiakaskuntaa jo nuorelta iältä.
Toisaalta on ihan hyvä, että ompeluharrastus elpyy. Pakko tehdä itse, kun ei valmista löydy.
Sitten siihen historiaan. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vaaleanpunainen oli vahvasti poikien väri. Punainen väri kuului kuninkaille ja kardinaaleille, kokenilli, kun oli hinnakasta. Sinisen taas sanotaan olleen neitsyt Marian väri ja ehkä siitä syystä myös vaaleansininen koettiin feminiiniseksi väriksi, jota puettiin tytöille.
Sitten maailma muuttui. 1900-luvun puolessa välissä mainostajat ryhtyivät kohdentamaan vaaleanpunaista naisille, mutta itseasiassa vasta 1990-luvulla koodattiin lapset vaaleanpunaisiin ja vaaleansinisiin vaatteisiin (muistan vielä 1970-luvun oranssit ja ruskeat sävyt). Nykyinen värikooditus ei siis kovin vanha juttu olekaan. Ei voi perinteeksi sanoa.
Pitäisi olla rohkea ja antaa lasten käyttää haluamiaan värejä sekä pukeutua itsekin juuri sellaisiin väreihin, missä tuntee olonsa kotoisaksi, oli se sitten riemunkirjavaa tai mustien eri sävyjä. Mutta ennen kaikkea pitäisi ymmärtää, että lapsilleen ei kannata omia juurtuneita mielipiteitään väreistä lykätä, niistä voi väitellä vaikkapa kolumnistin kanssa.
Värikästä marraskuuta!
Irena Ulvinen
Vihreä feministi
Lapuan laidalta
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?