JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hakuohjeet

Hae sivustolta-kenttään voi syöttää vapaasti hakusanoja.
Vapaassa tekstihaussa toimivat hakusanojen välissä seuraavat operaattorit (kirjoita operaattori aina ISOILLA kirjaimilla):

AND = kaikki sanat pitää esiintyä tekstissä
OR = joku sanoista pitää esiintyä tekstissä (jos hakusanojen välissä ei ole mitään operaattoria on oletusoperaattori OR)
NOT = Ensimmäinen sana esiintyy mutta jälkimmäiset eivät saa esiintyä tekstissä
? = kirjaimen tilalla merkitsee mitä tahansa merkkiä, esim. n?ki löytää noki, näki jne.
* = sanan lopussa merkitsee useampaa merkkiä, esim. auto* löytää sanat automaatti, autorata jne.
” = virkkeen tai sanaparin alussa ja lopussa hakee tarkalleen kirjoitetussa muodossa, esimerkiksi ”Matti Meikäläinen”

Haun tuloksena saat ruudulle osumien määrän sekä otsikkolistan jutuista, joissa hakusanat esiintyvät.
Napsauttamalla otsikkoa juttu ladataan sivulle. Mikäli hakutulos sisältää runsaasti juttuja, kannattaa tarkentaa hakumäärittelyä, jotta tulos saadaan suppeammaksi.
Avattuasi haluamasi jutun, pääset takaisin hakuun napsauttamalla selaimen Siirry sivu taaksepäin -painiketta.

Viikko

Kuukausi

6kk

? Viikon kysymys ?

Kolumnit
14.11.2019 9.00

Kaadetaanpa terävämpää: Vauvoilla ei ole lempiväriä, vai onko muka

Vä­ri­te­ra­pia te­kee hy­vää näin pi­meim­pä­nä vuo­de­nai­ka­na, kun kaik­ki on joko mus­taa ja pi­me­ää tai sit­ten (jos lun­ta saa) niin het­ken ver­ran val­ke­aa.

Jo­kai­sel­la meis­tä on lem­pi­vä­ri tai -vä­re­jä. Toi­set ovat eh­dot­to­mia vä­ri­va­lin­nois­saan niin, et­tä ne nä­ky­vät kai­kes­sa ar­jes­sa ja toi­set vain suo­si­vat vä­hän eh­kä jo­tain sin­ne päin jos­kus. On in­hok­ki­vä­re­jä tai vä­ri­maa­il­mo­ja (ysä­ri­pas­tel­lit, yök) ja nii­tä, jois­sa tun­tee it­sen­sä ko­toi­sak­si.

Yk­si, mikä vah­vas­ti ja­kaa kan­saa, tai ai­na­kin mai­no­sih­mi­siä, on niin­sa­no­tut poi­kien ja tyt­tö­jen vä­rit. Vaat­teet ja­e­taan kau­pois­sa tyt­tö­jen vaat­tei­siin ja poi­kien vaat­tei­siin ja vä­ri­maa­il­ma toi­ses­sa on vaa­le­an­pu­ner­ta­va ja toi­ses­sa si­ni­nen. Ja tämä on se mikä eni­ten tun­tuu kor­vien vä­liä hier­tä­vän. Al­le­kir­joit­ta­nut­ta. Niin et­tä mik­si?

Kun ei niil­lä lap­sil­la ole vau­va­na lem­pi­vä­riä. Ja kun kas­va­vat isom­mik­si, niin ei se lem­pi­vä­ri lii­ty vält­tä­mät­tä mi­ten­kään sii­hen, mitä 1950-lu­vul­la mai­no­sih­mi­set päät­ti­vät (pa­la­taan tä­hän ihan koh­ta).

Jos pie­ni lap­so­nen ha­lu­aa me­kon, joka on jo­tain muu­ta kuin vaa­le­an­pu­nais­ta ja glit­te­riä, niin haas­te on suu­ri. Jos ha­lu­aa vaik­ka­pa pai­dan, jos­sa on vaa­le­an­pu­nai­nen kai­vin­ko­ne, niin ei­pä sel­lais­ta­kaan hel­pol­la löy­dä. Olen ai­na ih­me­tel­lyt vaa­te­val­mis­ta­jien in­toa ra­ja­ta asi­a­kas­kun­taa jo nuo­rel­ta iäl­tä.

Toi­saal­ta on ihan hyvä, et­tä om­pe­lu­har­ras­tus el­pyy. Pak­ko teh­dä it­se, kun ei val­mis­ta löy­dy.

Sit­ten sii­hen his­to­ri­aan. 1800-lu­vun lo­pul­la ja 1900-lu­vun alus­sa vaa­le­an­pu­nai­nen oli vah­vas­ti poi­kien väri. Pu­nai­nen väri kuu­lui ku­nin­kail­le ja kar­di­naa­leil­le, ko­ke­nil­li, kun oli hin­na­kas­ta. Si­ni­sen taas sa­no­taan ol­leen neit­syt Ma­ri­an väri ja eh­kä sii­tä syys­tä myös vaa­le­an­si­ni­nen ko­et­tiin fe­mi­nii­ni­sek­si vä­rik­si, jota pu­et­tiin ty­töil­le.

Sit­ten maa­il­ma muut­tui. 1900-lu­vun puo­les­sa vä­lis­sä mai­nos­ta­jat ryh­tyi­vät koh­den­ta­maan vaa­le­an­pu­nais­ta nai­sil­le, mut­ta it­se­a­si­as­sa vas­ta 1990-lu­vul­la koo­dat­tiin lap­set vaa­le­an­pu­nai­siin ja vaa­le­an­si­ni­siin vaat­tei­siin (muis­tan vie­lä 1970-lu­vun orans­sit ja rus­ke­at sä­vyt). Ny­kyi­nen vä­ri­koo­di­tus ei siis ko­vin van­ha jut­tu ole­kaan. Ei voi pe­rin­teek­si sa­noa.

Pi­täi­si ol­la roh­kea ja an­taa las­ten käyt­tää ha­lu­a­mi­aan vä­re­jä sekä pu­keu­tua it­se­kin juu­ri sel­lai­siin vä­rei­hin, mis­sä tun­tee olon­sa ko­toi­sak­si, oli se sit­ten rie­mun­kir­ja­vaa tai mus­tien eri sä­vy­jä. Mut­ta en­nen kaik­kea pi­täi­si ym­mär­tää, et­tä lap­sil­leen ei kan­na­ta omia juur­tu­nei­ta mie­li­pi­tei­tään vä­reis­tä ly­kä­tä, niis­tä voi väi­tel­lä vaik­ka­pa ko­lum­nis­tin kans­sa.

Vä­ri­käs­tä mar­ras­kuu­ta!

Ire­na Ul­vi­nen
Vih­reä fe­mi­nis­ti
La­pu­an lai­dal­ta

? Viikon kysymys ?

? Viikon kysymys ?