Teh­tä­vien asi­oi­den vält­te­le­mi­nen on tai­teen­la­ji ja jo­kai­nen meis­tä on tai­tei­li­ja sa­ral­laan. It­se eri­tyi­ses­ti muis­tan, kun opis­ke­lu­ai­ka­na piti lu­kea tent­tiin niin koko huus­hol­li kiil­si puh­taut­taan. Voi et­tä kun imu­roin­ti oli ki­vaa ja ham­mas­har­jal­la jyns­sä­sin nurk­kia. Vas­ta­vuo­roi­ses­ti kun nyt pi­täi­si sii­vo­ta, niin on ihan pak­ko kir­joit­taa tätä ko­lum­nia, tai lu­kea sa­la­po­lii­si­ro­maa­nia.

Kun pi­täi­si os­taa uu­det ken­gät, kun siis oli­si ai­van pak­ko - esi­mer­kik­si ku­ten nyt al­le­kir­joit­ta­neen ku­mi­saa­pas vuo­taa - niin ei hu­vi­ta, ei sit­ten yh­tään. Mut­ta kun ei ole pak­ko, niin sitä käy vaik­ka­pa hu­vik­seen ko­kei­le­mas­sa uu­sia ken­kiä, se kun on ihan mu­ka­vaa puu­haa.

Ve­roil­moi­tuk­sen täyt­tö on ny­kyi­sin ver­ra­ten help­poa (ver­rat­tu­na sii­hen mitä jos­kus en­nen esi­täy­tet­ty­jä - ei en­nen ole kaik­ki ol­lut pa­rem­min), mut­ta aloit­ta­mi­nen ai­na yh­tä han­ka­laa. Sitä seu­raa vaik­ka maa­lin kui­va­mis­ta en­nen­kuin ryh­tyy hom­miin. Vaik­ka hom­ma on help­po ja suh­teel­li­sen no­pea, en­nen aloi­tus­ta mo­net asi­at tun­tu­vat ylit­se­pää­se­mät­tö­mil­tä.

Jos­kus tämä ylit­se­pää­se­mä­tön on­gel­ma on toi­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­nen, vaik­ka­pa kah­vil­le kut­su­mi­nen. Kuin­ka­han mon­ta pa­ri­suh­det­ta on jää­nyt syn­ty­mät­tä kun mo­lem­mil­la pel­ko pyy­tää tois­ta ulos tref­feil­le. En­nen­van­haan tämä ei ol­lut niin suu­ri on­gel­ma, pu­he­mie­het kun hoi­ti­vat ko­si­ma­puo­len ja sul­ha­nen ei vält­tä­mät­tä ol­lut edes mu­ka­na kun asia mor­si­am­mel­le esi­tet­tiin. En tie­dä tu­li­ko pa­rem­pia pa­re­ja, mut­ta ai­na­kaan ujous tai ky­sy­mi­sen vai­keus ei ol­lut es­tee­nä.

Kun­toi­lu­puo­lel­la on asi­aan tul­lut pa­ran­nus, PT eli per­so­nal trai­ner eli suo­ma­lai­sit­tan hen­ki­lö­koh­tai­nen per­seel­le­potk… ei­kun val­men­ta­ja pis­tää kun­toi­lua väl­tel­leet kun­toi­le­maan. Kun toi­nen käs­kee läh­te­mään len­kil­le niin sin­ne tu­lee hel­pom­min läh­det­tyä, kuin et­tä asia oli­si omas­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta in­nos­ta ja mo­ti­vaa­ti­os­ta kiin­ni.

Oma hen­ki­lö­koh­tai­nen sih­tee­ri oli­si kiva, ker­toi­si ai­na kun pi­täi­si men­nä, teh­dä tai toi­mia. Hen­ki­lö­koh­tai­nen sih­tee­ri voi­si rat­kais­ta myös ai­ka­tau­lu­tu­son­gel­man, hän pi­täi­si ka­len­te­rin ojen­nuk­ses­sa ei­kä täyt­täi­si yl­ti­ö­po­si­tii­vi­ses­ti ku­ten ka­len­te­rin tä­män het­ki­nen täyt­tä­jä. Hen­ki­lö­koh­tai­nen sih­tee­ri voi­si myös käy­dä ku­mi­saa­pa­sos­tok­sil­la, sil­lä vä­lil­lä kun minä kes­ki­tyn Agat­ha Chris­tien tuo­tan­toon.

Tsemp­piä ylit­se­pää­se­mät­tö­miin teh­tä­viin!

Ire­na Ul­vi­nen
Vih­reä fe­mi­nis­ti
La­pu­an lai­dal­ta