Ke­vät on hy­vää ai­kaa. Sil­loin vir­taa, ve­det jo­es­sa yhä kii­vaam­min ja iloi­sem­min, il­ma yhä ke­sän läm­pöä en­tei­le­väm­min. Ke­vääs­sä on kas­vun al­kua, ko­his­ten kas­va­via pui­den leh­tiä, tai­mien sin­ni­käs­tä nou­sua kuk­ka­pen­kis­tä.

Ke­vääl­lä myös ihas­tel­laan ja pal­ki­taan kas­vun he­del­miä kou­luis­sa ja op­pi­lai­tok­sis­sa. Näin myös meil­lä mu­siik­ki­o­pis­tos­sa, kun pää­tös­kon­ser­tis­sa saim­me ja­kaa päät­tö­to­dis­tuk­sia, pai­kal­lis­ten pank­kien ja Li­ons-klu­bien ja op­pi­las­tu­kiyh­dis­tyk­sem­me lah­joit­ta­mia sti­pen­de­jä. Ah­ke­ra työ pal­kit­tiin, pal­jon on saa­tu taas ai­kaan, opit­tu ja ke­hi­tyt­ty. Edis­ty­mi­nen on op­pi­laan, opet­ta­jan ja mu­ka­na kan­nus­ta­van per­heen yh­teis­työ­tä, yh­tei­nen saa­vu­tus.

Kat­son kii­tol­li­sin mie­lin ku­lu­nut­ta lu­ku­vuot­ta. Sain taas ai­ti­o­pai­kal­ta seu­ra­ta las­ten ja nuor­ten soit­to- ja lau­lu­har­ras­tuk­sen edis­ty­mis­tä, sen pie­niä as­ke­lia ja ai­mo harp­pauk­sia, van­hem­pien tu­kea ja iloa mu­ka­na elä­es­sä.

Olen tänä ke­vää­nä ha­vah­tu­nut kii­tol­li­suu­teen työ­e­lä­mäs­sä­ni mo­nin ta­voin. Ihas­tel­lut hen­ki­lö­kun­tam­me te­ke­mää työ­tä, hie­no­ja kon­sert­te­jam­me, ja sitä, et­tä pe­rus­työn ohel­la jak­sam­me yh­des­sä ke­hit­tää mu­siik­ki­o­pis­toa yhä ti­man­tim­mak­si.

Olen ol­lut kii­tol­li­nen tii­vis­ty­nees­tä ja hy­väs­tä yh­teis­työn il­ma­pii­ris­tä niin Van­han Pau­kun yk­si­köi­den kuin si­vis­tys­kes­kuk­sen joh­to­tii­meis­sä. Koen esi­mie­he­ni ar­vos­ta­van ja tu­ke­van työ­tä­ni. Kai­kis­sa työ­hö­ni kuu­lu­vis­sa osa-alu­eis­sa on ol­lut vir­taa­vuut­ta, ai­lah­dus­ta tuu­len ja ve­den eteen­päin vie­väs­tä liik­kees­tä.

Me Van­han Pau­kun toi­mi­jat olem­me ku­lu­nee­na lu­ku­vuon­na suun­ni­tel­leet tu­le­vil­le nel­jäl­le vuo­del­le Ele­men­tit-tee­ma­lu­ku­vuo­det. Oman vuo­ten­sa saa­vat vesi, tuli, maa ja il­ma näi­den ele­ment­tien nä­ky­es­sä kir­jas­ton, kan­sa­lai­so­pis­ton, mu­siik­ki­o­pis­ton ja kult­tuu­ri­toi­men toi­min­nas­sa. Lu­ku­vuo­si 2019–20 on omis­tet­tu ve­del­le hui­pen­tu­en Van­has­sa Pau­kus­sa jär­jes­tet­tä­vään ta­pah­tu­ma­viik­koon ja -päi­vään huh­ti­kuun 2020 lo­pul­la.

Työ­e­lä­män hyvä vir­taus on saa­nut mi­nut ajat­te­le­maan ele­ment­te­jä tar­kem­min. "Kyl­lä on ele­men­tis­sään", äi­ti­ni ta­pa­si hy­myil­len sa­noa näh­des­sään hen­ki­lön pu­hu­van ja toi­mi­van asi­as­taan in­nos­tu­nee­na. Mis­tä syn­tyy hyvä yh­teis­työ ih­mis­ten vä­lil­lä, se, jos­ta kum­pu­aa? Mi­ten saam­me op­pi­laat, opet­ta­jat, työ­yh­tei­söt, ky­lät ja kau­pun­git ole­maan ele­men­tis­sään?

On­ko täs­sä vas­taus: jos ih­mis­ten vä­lil­lä on ve­den vir­taus­ta help­pou­te­na pu­hua ja kuun­nel­la, tu­len liek­kiä in­to­hi­moi­sen suh­tau­tu­mi­sen ja in­nos­tu­mi­sen muo­dos­sa sekä il­man tuo­maa ti­laa ol­la ja aja­tel­la, ereh­tyä ja on­nis­tua, voi­si­ko sii­tä syn­tyä se, mitä in­nos­ta­vak­si yh­teis­työk­si ko­e­taan. Ja vie­lä, jos tä­män kai­ken al­la on riit­tä­vän va­kaa maa kas­vu­a­lus­ta­na, ide­oi­den jal­kau­tu­mi­nen toi­min­nak­si, al­kaa mie­les­tä­ni ol­la kä­sil­lä jo­tain to­del­la hie­noa.

Yk­si kau­pun­kim­me On­nen re­sep­ti -stra­te­gi­an lu­pauk­sis­ta on ”in­nos­ta­vaa yh­teis­työ­tä on­nis­tu­en”. Jos ih­mis­ten vä­li­ses­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa löy­tyy ve­den lii­ket­tä, tu­len pa­loa, il­man ti­laa ja maan kas­vu­a­lus­taa, muut­tuu lu­paus to­del­li­suu­dek­si, hy­väk­si, ilok­si niin yk­si­löil­le kuin yh­tei­söil­le. Kun ih­mis­ten koh­da­tes­sa py­rim­me näi­hin, sil­loin vir­taa, leis­kuu, hen­git­tää, kas­vaa. Ol­laan ele­men­teis­säm­me!

Kat­ja Tuu­la­ri
Mu­siik­ki­o­pis­ton reh­to­ri
La­pua

Kult­tuu­ri­kes­kus Van­han Pau­kun toi­mi­jat kir­joit­ta­vat täl­lä pals­tal­la kuu­lu­mi­sia omal­ta alal­taan