Kun liik­kuu Ete­lä-Poh­jan­maan ul­ko­puo­lel­la, tu­lee hel­pos­ti tun­nis­te­tuk­si poh­ja­lai­sek­si. Oman mur­teen huo­maa sel­keim­min sil­loin, kun ym­pä­ril­lä ole­vat pu­hu­vat jo­tain muu­ta mur­ret­ta ja väit­tä­vät lin­ja-au­toa lin­kik­si. Minä en puhu mur­ret­ta, väi­tin ker­ran. Sit­ten me­nin pari ke­sää sit­ten Aho­lan­saa­reen rip­pi­kou­luun ja sain kuul­la ih­met­te­le­viä huo­mi­oi­ta yk­sit­täis­tä sa­nois­ta, joi­ta käy­tin. Ei­kä sa­nois­sa­ni ol­lut mie­les­tä­ni mi­tään kum­mal­lis­ta. Mi­hi­nä, sen­hän pi­täi­si kuu­lua kaik­kien pu­he­kie­leen!

La­pua on pie­ni paik­ka­kun­ta. 15 000 asu­kas­ta ei ta­kaa me­noa ja mei­nin­kiä eten­kään nuo­ril­le. Mi­nä­kin odo­tan sitä, et­tä pää­si­sin opis­ke­le­maan ja asu­maan isom­mal­le paik­ka­kun­nal­la, kos­ka olen asu­nut koko ikä­ni La­pu­al­la. Isos­sa kau­pun­gis­sa asu­mi­nen on jo­tain ai­van uut­ta ja ih­meel­lis­tä.

Moni nuo­ri ha­lu­aa muut­taa pois La­pu­al­ta heti, kun sii­hen saa mah­dol­li­suu­den. Sa­maan ai­kaan moni en­ti­nen nuo­ri haa­vei­lee pa­luus­ta La­pu­al­le. Tääl­lä on tur­val­lis­ta kas­vat­taa lap­sia ja viet­tää rau­hal­lis­ta per­he-elä­mää. Myös su­ku­lai­set ja omat juu­ret saat­ta­vat mer­ki­tä enem­män van­hem­mal­la iäl­lä. Nuo­re­na sitä ha­lu­taan ai­na vain uut­ta: uu­sia paik­ko­ja, ih­mi­siä ja ko­ke­muk­sia. Kai se on ai­van ter­vet­tä?

Ete­lä­poh­ja­lai­suus ja la­pu­a­lai­suus ovat sel­lai­sia asi­oi­ta, joi­ta ei saa ka­ris­tet­tua ja­lois­ta vaik­ka ha­lu­ai­si­kin. Omat juu­ret kul­ke­vat mu­ka­na kaik­ki­al­la, mis­sä sat­tuu kul­ke­maan. Kul­jen ai­ka pal­jon ju­nal­la Hel­sin­gis­sä ja olen saa­nut yl­lät­tyä sii­tä, mi­ten kum­mal­li­sis­sa pai­kois­sa voi ta­va­ta mui­ta ete­lä­poh­ja­lai­sia. Koh­taa­mi­set ovat ai­na yh­tä haus­ko­ja, ja yh­teis­tä pu­hut­ta­vaa löy­tyy hel­pos­ti.

Var­sin­kin, kun olen jos­sain muu­al­la kuin La­pu­al­la, tun­nen ole­va­ni yl­peä la­pu­a­lai­sis­ta juu­ris­ta­ni. Ai­na kun sa­non ole­va­ni la­pu­a­lai­nen, ilah­dun, jos ih­mi­set tie­tä­vät jo­tain La­pu­as­ta. Usein ih­mi­sil­le tu­lee en­sim­mäi­se­nä La­pu­as­ta mie­leen la­pu­an­lii­ke ja me­nes­tys pe­sä­pal­los­sa. Se on har­mi, jos ih­mi­sil­le ei tule La­pu­as­ta mi­tään muu­ta mie­leen kuin et­tä ”se on joku kä­py­ky­lä jos­sa­kin päin Poh­jan­maa­ta”.

Maa­seu­tu ja junt­ti­lei­ma liit­tyy La­pu­aan pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta kat­sot­tu­na. Mi­nus­ta se on kui­ten­kin rik­kaus, et­tä ih­mi­set ovat ko­toi­sin eri puo­lil­ta Suo­mea ei­vät­kä kaik­ki esi­mer­kik­si Hel­sin­gis­tä, joka tun­tuu ole­van lii­an usein kai­ken kes­kus. Ja sitä pait­si jos­sa­kin ne vil­jat­kin pi­tää kas­vat­taa.

Mi­nus­ta La­pu­aa pi­täi­si ke­hit­tää niin, et­tä ih­mi­sil­lä yli­pää­tään tu­li­si sii­tä mie­leen jo­tain po­si­tii­vis­ta. Maan­vil­je­ly on tär­keä elin­kei­no, en­kä vä­hek­sy sitä yh­tään, mut­ta toi­voi­sin, et­tä La­pua tun­net­tai­siin muus­ta­kin kuin pit­kis­tä pel­lois­ta. La­pua on kui­ten­kin yl­lät­tä­vän mo­ni­puo­li­nen kau­pun­ki, ja mi­nus­ta sen kaik­ki puo­let pi­täi­si hyö­dyn­tää, mu­kaan lu­kien kult­tuu­ri- ja kou­lu­tus­tar­jon­ta myös ul­ko­paik­ka­kun­ta­lai­sil­le.

Tu­le­van ke­sän he­rät­tä­jä­juh­lat La­pu­al­la on hyvä ti­lai­suus meil­le la­pu­a­lai­sil­le tuo­da paik­ka­kun­taam­me esiin mo­nin eri ta­voin. La­pua on edel­leen­kin maa­ta­lous- ja kört­ti­pi­tä­jä, mut­ta se on ny­ky­päi­vä­nä myös pal­jon muu­ta­kin. Elä­köön La­pua, per­he­koon kau­pun­ki!

Ai­no Ojut­kan­gas