Jos puus­ta ha­lu­taan sään­kes­tä­vä, se kyl­läs­te­tään. On ole­mas­sa eri­lai­sia ko­ti­kons­te­ja­kin, mut­ta pai­ne­kyl­läs­tä­mi­nen lie­nee te­hok­kain. Suo­mes­sa pai­ne­kyl­läs­te­tään ai­no­as­taan män­tyä. Kuu­sen kyl­läs­tä­mi­nen ei sen so­lu­ra­ken­tees­ta joh­tu­en on­nis­tu.

Ih­mis­tä­kin yri­te­tään kyl­läs­tää. Kyl­lä. Täs­sä ta­pauk­ses­sa tar­koi­tan asi­oil­la kyl­läs­tä­mis­tä. Pro­ses­sis­sa ih­mi­nen ase­te­taan omal­ta ajat­te­lul­ta suo­jat­tuun kup­laan, jon­ka jäl­keen luo­daan ai­vo­pe­sua var­ten tar­vit­ta­va ali- ja yli­pai­neen vaih­te­lu. Kun olo­suh­teet ovat otol­li­set, syö­te­tään kor­va­nap­pei­hin vuo­ro­tel­len Mau­ri Pel­to­kan­kaan ja Timo Ha­ra­kan pu­hei­ta.

Vä­li­vai­hees­sa näy­te­tään ku­via jää­kar­huis­ta ja af­rik­ka­lai­ses­ta lap­ses­ta, jon­ka kä­des­sä ole­va AK-47-ryn­näk­kö­ki­vää­ri pho­tos­ho­pa­taan ko­leh­ti­haa­vik­si, jota lap­si ojen­taa koh­ti val­kois­ta lä­he­ty­sa­pu­työn­te­ki­jää. Lo­puk­si täy­del­lä te­hol­la Tri­va­gon mai­nok­sia sekä Greta Thun­ber­gin uu­sin al­bu­mi. Kyl­lä. Thun­berg tu­lee vie­lä te­ke­mään le­vyn. En­sim­mäi­sen sing­len vie­rai­le­va so­lis­ti on Bono ja vi­de­ol­la jää­kar­hut ja Syy­ri­an pa­ko­lais­lap­set tans­si­vat Olof Pal­men hei­jas­tuk­sen ym­pä­ril­lä.

Minä olen il­mei­ses­ti kuu­si­puus­ta teh­ty. Ei vaan imey­dy. Kyl­läs­ty­sai­ne pin­taan, ja lop­pu­tu­los on sama kuin Rin­teen hal­li­tuk­sen ta­lous­po­li­tii­kan us­ko­muk­set. Eh­kä kes­tää, eh­kä ei.

Olen kyl­läs­ty­mi­seen as­ti kyl­läs­tet­ty esi­mer­kik­si tä­hän ny­ky­ai­kai­seen it­se­pal­ve­lu­yh­teis­kun­taan. Kaik­ki pi­tää teh­dä it­se, vaik­ka vi­ras­to­ja ja kont­to­rei­ta on joka paik­ka pul­lol­laan. Ai­na pi­tää kir­jau­tua jol­la­kin jo­hon­kin, vain pääs­täk­seen asi­oi­maan cha­tis­sa jon­kun Mir­jan kans­sa, joka ky­syy kuin­ka voin aut­taa. Minä ker­ron. Vas­taa Mir­ja pu­he­li­meen, il­man yk­kös­tä tai ruu­tua.

Avat­kaa kont­to­ri, jos­sa saa kah­via ja pul­laa. Pal­vel­kaa asi­a­kas­ta.

Ai­noa ke­ho­ni koh­ta, joka tä­hän men­nes­sä on ol­lut hy­väs­sä kun­nos­sa, al­kaa se­kin pet­tää. Pin­ta­ni la­ho­aa ja ok­san­koh­ta­ni ovat al­ka­neet hil­sei­le­mään kai­kes­ta sa­la­sa­no­jen ja var­men­tei­den ar­mei­jas­ta jot­ka ovat val­lan­neet elä­mä­ni. Ai­nut paik­ka, jo­hon pää­see var­mas­ti il­man sa­la­sa­naa, lie­nee enää hau­taus­maa.

Kos­ka mi­nuun ei kyl­läs­tys te­hoa, la­ho­an ja maa­dun mui­ta la­ji­to­ve­rei­ta­ni no­pe­am­min. Siis kyl­läs­tyn. Kyl­läs­tyk­sen puut­tu­es­sa kyl­läs­ty­mi­nen ta­pah­tuu huo­mat­ta­vas­ti no­pe­am­min. Run­ko­ra­ken­ne ei kes­tä ja ta­va­ra muut­tuu käyt­tö­kel­vot­to­mak­si. Ja vaik­ka sy­dän­puu­ni on­kin var­sin sit­ke­ää ma­te­ri­aa­lia, niin ra­jan­sa kai­kel­la.

Paap­pa

Tiis­te­läi­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man.