Olen ko­di­ton. En kir­jai­mel­li­ses­ti. Loi­koi­len mu­ka­vas­ti soh­val­la kar­ta­nos­sa­ni. Se on ta­val­laan oma, mut­ta to­del­li­suu­des­sa loi­koi­len tääl­lä vaan erään ky­lä­pan­kin pit­kän pin­nan an­si­os­ta. Hen­ki­ses­ti olen sei­so­nut Hurs­tin lei­pä­jo­nos­sa jo to­vin.

Sote ja Si­pi­län hal­li­tus on juu­ri kaa­tu­nut. So­si­aa­li­nen me­dia pur­su­aa muka haus­ko­ja ku­via ja slo­ga­nei­ta. Ol­laan puo­les­ta tai vas­taan ja kaik­ki tun­tu­vat tie­tä­vän­sä muka jo­tain. Minä väi­tän, et­tä 75 pro­sent­tia kan­sas­ta ei tie­dä so­tes­ta tai po­li­tii­kas­ta yh­tään mi­tään muu­ta kuin ide­o­lo­gi­an ja ka­ve­rei­den mie­li­pi­teet.

Vaa­li­ko­neet ovat au­en­neet ja tu­tus­tuin lä­hes kaik­kiin mitä löy­sin. Vas­tauk­sia tut­kies­sa­ni mi­nul­le var­mis­tui se, min­kä jo tie­sin. Olen po­liit­ti­ses­ti ko­di­ton. Yk­si­kään vaa­li­ko­ne ei löy­tä­nyt mi­nul­le eh­do­kas­ta, jon­ka kans­sa oli­sin edes 75-pro­sent­ti­ses­ti sa­maa miel­tä asi­ois­ta. Oi­keis­ton mie­les­tä olen lii­an li­be­raa­li. Va­sem­mis­to­lai­sek­si olen lii­an vä­hän ka­teel­li­nen. Kes­ki­tien kul­ki­jak­si­kaan en sovi.

Ko­dit­to­muu­tee­ni vai­kut­ta­vat tie­ten­kin myös mie­li­pi­tee­ni, jot­ka ei­vät is­tu ny­ky­ai­kai­seen po­liit­ti­sen il­ma­pii­riin, joka on löy­sä ja me­di­aa myö­täi­le­vä.

Eh­do­kas­ta, joka suh­tau­tuu ta­lou­teen riis­to­por­va­rin ot­teel­la, ajat­te­lee maa­han­muu­tos­ta ter­veen kriit­ti­ses­ti, on skep­ti­nen il­mas­ton­muu­tos hys­te­ri­aan, li­put­taa Na­ton puo­les­ta, ha­lu­aa os­taa kaik­ki al­ko­ho­li­tuot­teet lä­hi­kau­pas­ta ja pys­tyy me­ne­mään Ti­mon ja Jus­sin häi­hin il­man ok­sen­nus­pus­sia, ei vaan ole.

La­pu­al­la po­liit­ti­nen kan­ta pe­ri­tään. Sitä ei muo­dos­te­ta. Tääl­lä ää­nes­te­tään edel­leen sen mu­kaan, pai­ni­ko isoi­sä tai isä LTU:ssa (nyk. Pon­nis­tus) vai Vir­ki­äs­sä. Sii­nä ei pal­joa vaa­li­ko­nei­den pro­sen­tit pai­na.

Lap­se­ni jou­tu­vat vai­ke­an va­lin­nan eteen, sil­lä ai­nut jouk­kue, mis­sä olen it­se pe­lan­nut, on TNSU eli Tiis­ten­jo­en Nuo­ri­so­seu­ran Ur­hei­li­jat.

Pe­rus­ta oma puo­lue, sa­noi eräs. Aja­tus on hou­kut­te­le­va ja ni­mi­kin oli­si val­mii­na.

Ku­vi­tel­laan kui­ten­kin vas­tak­kai­na­set­te­lun nyrk­kei­ly­ke­hä pai­kal­li­sen mar­ke­tin pi­haan. Pie­nem­mäs­sä kul­mas­sa pa­le­lee vä­li­mal­lin nä­köi­nen per­se­jal­ka pal­log­ril­lin ää­res­sä. Pi­pos­sa lu­kee Maa­lais­jär­jen ää­ni.

Isos­sa kul­mas­sa, loi­mu­lo­hen ja luo­mu­mak­ka­ran ää­res­sä, sei­soo Ki­vi­saa­ren Pasi, tuk­ka ta­ka­na ja 190 sent­tiä pelk­kää unel­ma­vä­vyn nä­köis­tä luot­ta­mus­ta. Kol­mas ot­te­li­jam­me on He­le­na Lah­ti­nen, jon­ka rin­nal­la Äi­ti Te­re­sa­kin vai­kut­taa epäi­lyt­tä­väl­tä.

En­nus­tan, et­tä 75 pro­sent­tia kan­sas­ta ohit­taa pal­log­ril­lin.

Paap­pa

Tiis­te­läi­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man.