Uu­si vuo­si ja uu­det mur­heet. Aloi­tin ku­lu­van vuo­den rä­vä­käs­ti os­ta­mal­la uu­den pu­he­li­men. Vir­he. Vuon­na Rak­kau­den kesä syn­ty­neen pi­täi­si vält­tää ky­seis­tä toi­men­pi­det­tä vii­mei­seen as­ti. Suu­res­sa vii­sau­des­saan da­ta­mie­het kui­ten­kin päät­ti­vät lo­pet­taa us­kol­li­sen Lu­mi­a­ni jär­jes­tel­mä­päi­vi­tyk­set. Ei­hän ole mi­ten­kään so­ve­li­as­ta, et­tä on teh­ty pu­he­lin, joka toi­mii yli vii­si vuot­ta. Luu­riin ei saa­nut enää Fa­ce­boo­kia ei­kä mui­ta­kaan so­si­aa­li­sen me­di­an pal­ve­lui­ta. Yri­tin tais­tel­la vuo­den ver­ran, mut­ta va­jo­sin yhä alem­mak­si läs­nä­o­le­mi­sen hie­rar­ki­as­sa. Kun Mes­sen­ger ei toi­mi, olet di­gi­taa­li­ses­ti kuol­lut.

Kah­den vii­kon sin­nik­kään har­joit­te­lun tu­lok­se­na olen jäl­leen elä­vien kir­jois­sa. Puo­let uu­den lait­teen hie­nok­sis­ta on edel­leen yh­tä vie­rai­ta kuin Sep­po Rä­dyl­le oop­pe­ra ei­kä se mah­du mi­hin­kään tas­kuun, mut­ta olen taas läs­nä. Vai olen­ko? Kos­ka uu­den vuo­den ti­nat on kiel­let­ty, leik­ka­sin var­paan­kyn­net ja aset­te­lin ne sa­tun­nai­ses­sa jär­jes­tyk­ses­sä kul­hoon, se­koi­tin ja hei­tin pöy­däl­le.

Kyn­net ker­toi­vat sen, min­kä jo tie­sin. Olen har­vi­nai­sen kyy­ni­nen ja vä­lin­pi­tä­mä­tön yk­si­lö mitä tu­lee yh­teis­kun­nal­li­siin vou­ho­tuk­siin. Py­rin avaa­maan van­huk­sil­le oven ja aut­ta­maan lä­him­mäi­si­ä­ni par­haa­ni mu­kaan, mut­ta en an­na ra­haa SPR:n ke­räyk­siin kos­kaan. Il­mas­ton­muu­tos­hys­te­ria ei lii­ku­ta mi­nua it­se asi­as­sa mi­ten­kään, kos­ka en ole eh­dol­la mis­sään vaa­leis­sa, ei­kä säh­kö­au­to pe­las­ta tätä maa­il­maa. Maa­han­muut­to-on­gel­maan kuu­lin rat­kai­sun jo 10 vuot­ta sit­ten erään ky­lä­baa­rin pöy­tä­kes­kus­te­lus­sa: ”Tul­li­mie­hel­lä on laik­ka, jos­sa lu­kee stop. Pi­tää vaan muis­taa kään­tää se oi­kein päin ti­lan­teen mu­kaan.”

Kai­ken maa­il­man ää­ri­liik­keet saa­vat ai­na voi­man­sa asi­oi­den huo­nos­ta hoi­dos­ta. Jos päät­tä­jät lu­ki­si­vat his­to­ri­aa yh­tä in­nok­kaas­ti kuin aja­vat pääs­tö­tön­tä lii­ken­net­tä, jos­sa lii­ku­taan Chi­les­tä ja Kon­gon De­mok­raat­ti­ses­ta ta­sa­val­las­ta lou­hi­tun al­ku­ai­neen voi­mal­la 300 ki­lo­met­riä ker­ral­la, oli­si on­gel­mia vä­hem­män.

Kyn­net ker­toi­vat myös tu­le­vien edus­kun­ta­vaa­lien jäl­kei­siä nä­ky­miä. Pe­rus­suo­ma­lai­set saa­vat mi­ni­jyt­kyn, jon­ka jäl­keen he ja­kaan­tu­vat Pe­rus- ja Suo­ma­lais­puo­lu­ee­seen. Ko­koo­mus, De­ma­rit ja Kes­kus­ta ja­ka­vat taas jäl­leen ker­ran pöy­dän. Paa­vo Väy­ry­nen pe­rus­taa uu­den puo­lu­een.

Vuon­na 2029 il­ta­päi­vä­leh­det uu­ti­soi­vat pie­nel­lä pai­ne­tut­tu­na erääs­tä bi­le­bän­dis­tä, joka löy­tyi kuo­li­aak­si jää­ty­nee­nä ko­keel­li­sen säh­kö­kuor­ma-au­ton jat­ko-oh­jaa­mos­ta vä­lil­tä Kyy­jär­vi-Vii­ta­saa­ri. Or­kes­te­rin so­lis­tin tas­kus­ta löy­tyi har­vi­nai­nen pu­he­lin.

Paap­pa

Tiis­te­läi­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man.