Ihi­mi­nen on muut­tu­nu ulu­koo­ses­ti his­to­ri­an­sa ai­ka­na me­le­koo­ses­ti. Ei­hän se muu­tos ny tä­hän­kää jää. Kos­ka ky­ky­ni nä­hä­rä tu­le­vaa­suu­te­hen on osoot­tau­tu­nu ra­jat­to­mak­si, ker­ron­kin ny mitä tu­loo käy­mä­hän. Aloo­te­ta­han vaik­ka ylä­pääs­tä, tai ei, aloo­te­ta­han ala­pääs­tä, se on he­le­pom­pi hal­li­ta. Täl­lä iäl­lä.

Ala­raa­jo­jen sur­kas­tu­mi­nen jat­kuu. Ai­nua ta­voo­te on not­ta ne saa tu­a­lil­la is­tu­es mu­ka­va­han asen­toon. Eh­kä­pä ja­la­ko­jen ta­ka­pu­a­les­ta tu­loo sel­laa­nen ko­vet­tu­nu mas­sa, mi­hi­nä ei ve­ri­kään kier­rä. Niin ei­hän ne sit­te puu­ruk­kaan, is­tu­es. Pers­ja­la­kaa­set ei vält­tä­mät­tä ka­tua, vaik­kei enää le­he­män al­la tart­te kyyk­ki­äk­kään.

Kes­ki­var­ta­lon eli­met kun siir­tyy yhä enem­män vaan viih­re­käyt­tö­hön, jo­ten nii­ren ke­hi­tys on ti­ä­tys­ti sii­hen suun­ta­han. Ei niis­tä ny täs sen enem­pää. Lan­tio tu­loo le­vi­ä­mä­hän, myös mi­ä­hil­lä. Tai sa­no­ta­han not­ta se ala­kaa le­vi­ä­mä­hän jo kai­na­loos­ta, kos­ka se­le­kä­ran­ka ru­pi­aa jat­ku­van is­tu­mi­sen ta­kia pai­nu­ma­han ka­sa­han. Ai­na sii­tä läh­tien kun e-sport­ti tuli van­han lii­kun­nan va­lin­naa­sek­si, ihi­mi­soi­keuk­sien ta­kia. Sitä ko­vee ty­ä­mies, mitä le­viee ty­ä­tu­a­li.

Kä­ret py­syy var­ma­han, mut­ta sor­mis tu­loo sel­laa­nen muu­tos not­ta peu­ka­lot pi­te­nöö. Ja nii­ren kes­ki­ni­vel ru­pi­aa kään­ty­le­mä­hän joka suun­ta­han. Kal­lon mu­a­to­hon tus­kin tu­loo suu­ria muu­tok­sia, ku­han lip­pis py­syy pääs­sä. Pää­o­si­os kar­voo­tus­ta tai­taa ol­la tu­le­vaa­suu­res vaan ne­näs. Si­tä­kin tuu­hi­am­pi jot­ta enim­mät ili­man­saas­teet sii­vi­löö­tyys. Eh­kä­pä sir­kuk­sen par­ra­kas ihi­mi­nen te­köö vie­lä jos­kus pa­luun.

Kor­van­leh­ti­ä­kään ei var­ma­han tart­te kun lip­pik­sen stop­pa­rii­na ja ko­ris­tei­ren ri­pus­tuk­se­hen.

Si­li­mät tu­loo liik­ku­ma­han toi­sis­tan­sa riip­pu­mat­ta, heti kun ai­vot pys­tyy kä­sit­te­le­mä­hän sel­laa­sen mää­rän in­for­maa­ti­o­ta. Si­li­mä­rip­set pi­tää ol­la, omat tai kau­pas­ta os­te­tut.

Se on sit­te ihan eri asia kuin­ka täl­laa­set es­teet­ti­set piir­te­het tu­loo vai­kut­ta­ma­han su­vun­jat­ka­mis-ma­ha­rol­li­suuk­si­hin. Älyk­kyys nyt kum­min­kin py­syy täl­lä ta­sol­la, kos­ka kor­ke­a­kou­lu­te­tut ihi­mi­set ei enää ha­lua li­sään­tyä. Ge­ne­tii­kas­ta ka­tu­aa sel­laa­set omi­naa­suu­ret kuin ju­ak­se­ma­han sän­tää­mi­nen kun met­täs ra­sah­taa. Eh­kä myös sel­laa­nen omi­naa­suus not­ta nu­kut­taa kun tu­loo pi­miä, hä­vi­ää.

Vai tu­loo­ko se rut­to ja tap­paa pu­a­let kan­sa­kun­nas­ta. Kek­kä­hän sit­te jää hen­ki­hin, si­ten mi­nä­kään ti­ä­rä…

Kar­mo Pat­re­ti