Pi­tää vis­si­hin kes­keyt­tää rus­ki­an ra­su­an teko het­kek­si näi­ren ve­le­voot­tee­ren ta­kia. Kyl­lä­hän te­kin oot­ta var­ma­han sen tu­a­re­hen tut­ki­muk­sen kuul­lu not­ta rus­kia ra­sua pi­tää ter­ve­he­nä. Nyt kun tuli nua pak­kaas­ke­lit, on ol­lu hyvä va­la­mis­taa sitä ra­su­aa. Ve­rel­lä jat­ket­tu­hun voi­su­la­han moon se­koot­ta­nu kaa­ka­o­jau­hua. Sit­ten vaan pi­hal­le not­ta vä­hän jä­mä­köö­tyy pak­kaa­ses. En oo vi­ä­lä myyn­ti­hin as­ti te­he­ny, kun en oi­keen ti­ä­rä kau­an­ko pi­tää it­ti­än­sä sil­lä voi­rel­la, not­ta nä­köö tu­lok­sia.

Sii­tä tu­li­kin mi­ä­le­hen tämä aja­tus, it­te­a­pu-kir­jal­li­suus, lon­took­si self-help. Sil­lä­hän on ti­a­nat­tu viim­me vu­a­si­na mi­li­oo­nia. Pe­le­käs­tään ko­me­ron­jär­jes­te­ly­kir­jo­ja on myy­ty mil­joo­nia kap­pa­le­hia. Sii­tä seu­raa ti­ä­tys­ti se on­gel­ma not­ta pe­rä­va­loos on käy­ty läpi kaik­ki ma­ha­rol­li­set ja ma­ha­rot­to­mat elä­män osa-alu­eet. Ja teh­ty nii­hin vas­taa­vat ka­te­kis­muk­set.

Tai suu­rin prob­lee­ma on se not­ta, kuin­ka sais ihi­mi­set us­ko­ma­han, not­ta jus­ti­hin tämä on­gel­ma sul­la on­kin, mikä ha­rit­taa sun elä­mäs­näs. Pi­tääs ol­la jon­ku­laa­nen vi­an­tun­nis­tus-pis­to­ke. Niin­kun au­toos, ly­kät­tääs vaan joh­to kiin­ni ja si­äl­tä tu­lis vi­ka­koo­ria. Sit­ten pi­tääs vi­ä­lä on­nis­tua se­le­vit­tä­mä­hän, on­ko pi­rem­pi­ai­kaa­nen vika, vai saa­ko jat­kaa ko­vaa ajua. Jos sun­nun­tai­na 01.30 on tu­ki­var­ret vä­hän ha­rit­ta­nu, ei vält­tä­mät­tä kan­na­ta ha­kia vi­kaa tuki- ja lii­kun­ta­e­lin­sai­rauk­sis­ta. Vika saat­taa­kin löy­tyä vä­hän ylem­pää.

Maat­te­lin not­ta se kir­ja vois ol­la sel­laa­nen syyl­lis­tä­vä, nuan niin­ku po­ho­ja­sä­vyl­tän­sä. En­si hau­ku­ta­han lyt­ty­hyn ja sit­te ei an­ne­ta enää mi­tään toi­vua. Sit­ten viim­mee­se­nä olien­kor­te­na tar­jo­ta­han tätä kir­jaa. Sen mu­ka­na tu­loo tai­tel­ta­va kul­taa­nen pa­ha­vi­laa­tik­ko, jon­ka pää­hän lait­ta­mal­la saa qi-ener­gi­at oi­ki­al­le ra­ral­le. Kal­li­him­mas ver­si­os on fo­li­o­si­sus­ta. Sii­hen vi­ä­lä mu­ka­han ih­mis­ru­pin kart­ta, jo­hon­ka on piir­ret­ty nu­a­lia ja pis­tee­tä. Ja la­ti­nan­ki­ä­lis­tä ki­ri­oo­tus­ta.

No mi­hin­kä tätä kir­jaa nyt sit­ten su­a­si­tel­la­han. Ai­van ehe­ro­toon jut­tu olis ti­ä­tys­ti it­ten­sä tu­at­tees­ta­mi­nen pa­ri­su­hu­re­mark­ki­nool­le. Ka­su­aa omak­si yk­si­lök­si ja eroot­tua mas­sas­ta. Ja ti­ä­tys­ti mo­der­nin lää­ke­ti­ä­teen si­jas­ta su­a­sit­tel­la­han käyt­tä­mä­hän. Ja vau­ras­tu­mi­se­hen. Sitä kaut­ta sit­te tu­loo au­to­maat­ti­ses­ti nua pa­ri­su­hu­re­ju­tut. Ja muut on­gel­mat.

Mä jat­kan täs­tä ny omien unel­ma­kart­to­jen piir­te­lyä. Ei ta­ha­ro enää ulu­ko­huus­sin sei­nät pii­sa­ta. Jou­lu­ja ja sen sel­laa­sia…

Kar­mo Pat­re­ti