Van­han Pau­kun oh­jel­mis­tos­sa on joka vuo­si myös ta­so­kas­ta draa­maa. Tänä vuon­na lu­vas­sa on rau­tai­san­nos Suo­mi-roc­kin kaik­kein vah­vin­ta ydin­tä.

Kun Han­na Kelt­to-Kos­ki ko­koon­tuu las­ten­sa kans­sa yh­teen on yk­si asia var­ma. Jol­la­kin ta­val­la ja jos­sain vai­hees­sa jut­tu me­nee ai­na luo­vuu­den po­luil­le. Maa­laa­mi­seen tai muu­hun tai­teen te­ke­mi­seen. Per­heen­jä­sen­ten on help­po ym­mär­tää toi­si­aan ja löy­tää ai­na jut­tu­kump­pa­nia. Jo­kai­nen ja­kaa sa­man in­to­hi­mon eli luo­vuu­den. Se mi­ten se il­me­nee, vaih­te­lee. Äi­ti Han­na Kelt­to-Kos­ki ja lap­set ovat kaik­ki lah­jak­kai­ta te­ki­jöi­tä ja sen voi huo­ma­ta uu­des­sa näyt­te­lys­sä Pat­ruu­na­gal­le­ri­as­sa.

La­pu­an kau­pun­gin kult­tuu­ri­pääl­lik­kö Su­san­na Overs­teyns usut­taa la­pu­a­lai­sia ja tu­ris­te­ja ke­säl­lä kau­pun­gin mo­niin mu­se­oi­hin ja näyt­te­lyi­hin.