Lau­an­tai­na 13.12. La­pu­an tuo­mi­o­kir­kos­sa kon­ser­toi­va Sa­mu­li Edel­mann naut­tii ny­ky­ään elä­män­sä jou­luis­ta, mut­ta muis­taa omas­ta elä­mäs­tään myös ajan, jol­loin juh­la­kau­si ai­heut­ti yk­si­näi­sen ja ul­ko­puo­li­sen olon.

– Jou­luis­ta huo­maa oman elä­män­sä vai­heet. Lap­se­na jou­lui­hin liit­tyi jän­ni­tys ja lu­mous. Iän myö­tä jou­lut omien las­ten kans­sa ovat ol­leet ai­na eri ta­val­la eri­tyi­siä. Sii­hen vä­liin mah­tui it­sel­lä­ni vai­he, joka muis­tut­taa, et­tä mo­nil­le meis­tä jou­lut ovat yk­si­näi­syy­den ja krii­sien ai­kaa, Edel­mann poh­tii.

Hän myön­tää, et­tä vaik­ka omas­sa elä­mäs­sä asi­at ovat hy­vin, aja­tus py­säh­tyy usein hei­hin, joil­la asi­at ei­vät ole hy­vin.

– Vaik­ka jou­luun liit­tyy ny­ky­ään niin pal­jon bling-blin­giä ja mark­ki­noin­tia, jou­lu on myös elä­män to­del­li­suut­ta, joka ei ole kai­kil­le meis­tä kau­nis, Edel­mann muis­tut­taa.

Ku­lu­van vuo­den ad­vent­ti­a­jan Edel­mann kier­tää Suo­mea yh­des­sä tyt­tä­ren­sä Ven­lan kans­sa. Isä ja ty­tär lau­la­vat yh­des­sä myös La­pu­al­la.

– Kun sitä ryh­tyy ajat­te­le­maan, niin on­han se kos­ket­ta­vaa ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Olen it­se saa­nut sekä lau­laa et­tä näy­tel­lä ai­ka­na­ni myös omien van­hem­pie­ni kans­sa. Poh­ja­vi­re on hen­ki­lö­koh­tai­nen, mut­ta it­se esiin­ty­mis­ti­lan­tees­sa kyse on kah­den am­mat­ti­lai­sen vä­li­ses­tä suh­tees­ta.

Edel­mann mai­nit­see it­sel­leen tär­ke­äk­si jou­lu­lau­luik­si Mau­no Iso­lan 1930-lu­vul­la sa­noit­ta­man ja Mart­ti Tu­ru­sen sä­vel­tä­män kap­pa­leen ”Me käym­me jou­lun viet­to­hon”. Toi­nen suu­ri suo­sik­ki on Ot­to Ko­ti­lai­sen sä­vel­tä­mä ja kir­jai­li­ja Al­po No­po­sen sa­noit­ta­ma ”Kun jou­lu on” vuo­del­ta 1901. Mo­lem­mat ovat suo­ma­lai­sia klas­si­koi­ta ja kuu­lu­vat kau­neim­piin jou­lu­lau­lui­hin.

– Ne ovat mi­nul­le tär­kei­tä ja eh­kä juu­ri sik­si ne on tul­lut myös le­vy­tet­tyä juu­ri yh­des­sä Ven­lan kans­sa, Edel­mann ker­too.

La­pu­an tuo­mi­o­kirk­ko on Edel­man­nil­le en­nal­ta tut­tu paik­ka ja esiin­ty­mis­paik­ka­na mie­lui­nen.

– Kir­kot ovat sak­raa­le­ja py­hiä ja ne muis­tut­ta­vat mei­tä elä­män py­hyy­des­tä. Kir­kos­sa esiin­ty­mi­nen on ai­na kau­nis ja pu­hut­te­le­va het­ki.

Jus­si Läh­de