Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Kä­vin vii­me vii­kol­la pai­kal­lis­leh­tien pää­toi­mit­ta­ja­yh­dis­tyk­sen opin­to­mat­kal­la Ber­lii­nis­sä. Op­paa­nam­me oli toi­mit­ta­ja Pert­ti Rönk­kö, jon­ka eri­no­mai­nen opas­tus ava­si mo­nen­lai­sia ku­via tä­män päi­vän Sak­saan.

Yh­te­nä hät­käh­dyt­tä­vim­mis­tä asi­ois­ta kävi il­mi, mis­sä mit­ta­kaa­vas­sa toi­sen maa­il­man­so­dan ai­kai­set nat­sien hir­mu­te­ot, Adolf Hit­le­rin val­taan­nou­su ja juu­ta­lais­ten jouk­ko­tu­ho ovat sak­sa­lai­sil­le edel­leen täy­sin avoin haa­va, kan­sal­li­nen trau­ma. Trau­mas­ta syn­ty­nyt hä­peä on poh­ja­ton, ja sitä Sak­sas­sa kä­si­tel­lään tänä päi­vä­nä mo­nil­la ää­rim­mäi­sil­lä­kin kei­noil­la.

Maas­sa on kiel­let­tyä käyt­tää nu­me­roi­ta 8, 18 tai 88. Ran­gais­ta­vaa on tie­ten­kin tois­taa piir­tä­mäl­lä nat­si­sym­bo­lei­ta. Li­säk­si Sak­sas­sa toi­mii po­liit­ti­sen kas­va­tuk­sen kes­kus­vi­ras­to, joka toi­mii jopa jon­kin­lai­se­na aja­tus­po­lii­si­na. Po­liit­ti­ses­ti epä­kor­rek­tit aja­tuk­set joh­ta­vat pal­jas­tu­es­saan ran­gais­tuk­seen ja pot­kui­hin. Nat­si­val­lan ai­ka­na rin­ta­mal­la ol­lei­ta so­ta­ve­te­raa­ne­ja ei ole ole­mas­sa. Hei­tä py­ri­tään jopa pal­jas­ta­maan ja aset­ta­maan jul­ki­sen hal­vek­sun­nan koh­teek­si. Val­ti­on­bud­je­tis­sa po­liit­ti­sen kas­va­tuk­sen vi­ras­ton osuus on usei­ta kym­me­niä mil­joo­nia.

Nu­me­rot 18 ja 88 ovat kiel­let­ty­jä sik­si, et­tä yk­kö­nen on aak­kos­ten en­sim­mäi­nen kir­jain A ja kah­dek­san on H. AH tar­koit­taa sak­sa­lai­sil­le Adolf Hit­le­riä. Kak­si kah­dek­sik­koa taas viit­taa kir­jai­miin HH eli Heil Hit­ler. Po­liit­ti­sen kas­va­tuk­sen vi­ras­to oh­jeis­taa van­hem­pia tark­kai­le­maan las­ten­sa aja­tuk­sia muun mu­as­sa tut­ki­mal­la lap­sen huo­neen si­sus­tus­ta.

Mi­ten hoi­taa pa­huu­den seu­rauk­sia? Ku­ten yl­lä­o­le­vis­ta Pert­ti Rön­kön ker­to­mis­ta asi­ois­ta käy il­mi, Sak­sas­sa asi­an eteen teh­dään kaik­ki mah­dol­li­nen ja vie­lä enem­män.

Ih­mis­kun­taa vas­taan teh­ty­jen ri­kos­ten kä­sit­te­le­mi­nen, pa­han koh­taa­mi­nen omas­sa kan­sas­sa ja maas­sa, on ää­rim­mäi­sen vai­kea, mo­ni­mut­kai­nen asia. Kun­nes pa­huus pois­te­taan maa­il­mas­ta – mikä on tie­ten­ki uto­pia – jou­du­taan sen seu­rauk­sia hoi­ta­maan jopa osin us­ko­mat­to­mil­ta näyt­tä­vin kei­noin.

Suo­mes­sa ky­tee tänä päi­vä­nä mo­nin pai­koin vä­ki­val­tai­suuk­sia liet­so­vaa ää­ri­a­jat­te­lua. Kaik­kia maas­sam­me aat­tei­den ni­mis­sä teh­ty­jä hir­mu­te­ko­ja ei ole vie­lä edes tun­nis­tet­tu, saa­ti kä­si­tel­ty mi­ten­kään.

On vai­kea sa­noa, mit­kä kons­tit ovat riit­tä­vät kit­ke­mään uut­ta vi­haa ja mi­ten van­ho­ja asi­oi­ta pi­täi­si kä­si­tel­lä. Pa­huu­den jäl­jet ovat joka ta­pauk­ses­sa ai­na pit­kät, lop­pu­mat­to­mat.