Minä olen ai­kuis­ten oi­ke­as­ti su­vait­se­vai­nen mies, vaik­ka mi­nut tun­te­vat saat­ta­vat hie­man nau­rah­taa täl­le väit­teel­le. Minä su­vait­sen ja ym­mär­rän mo­ni­a­kin asi­oi­ta, jois­ta en it­se pidä. Ote­taan nyt esi­mer­kik­si vaik­ka par­sa­kaa­li. Voin oi­kein hy­vin ym­mär­tää, et­tä ky­sei­nen elin­tar­vi­ke on joi­den­kin mie­les­tä hy­vää. Sama ym­mär­rys val­lit­see kuk­ka­kaa­lin koh­dal­la.

As­tet­ta ko­vem­mal­le su­vait­se­vai­nen ym­mär­ryk­se­ni jou­tuu ti­lan­tees­sa, jos­sa vail­la hol­hous­ta ole­va ih­mi­nen ha­lu­aa ol­la osa par­vea. En sil­ti pidä si­lak­ka­laa­ti­kos­ta ja uin en­nem­min yk­sin, kos­ka saan it­se päät­tää suun­nas­ta ja sii­tä, kuin­ka lä­hel­lä edel­lä­me­ni­jän ta­ka­puol­ta uin.

Tie­toi­nen ja hy­väk­sy­vä läs­nä­o­lo­ni osaa myös ra­ken­ta­vas­ti jä­sen­nel­lä kaik­ki par­ves­sa ui­mi­sen hy­vät­kin puo­let. Ja vaik­ka kuin­ka his­to­ria osoit­tai­si asi­at ky­see­na­lai­sek­si, tie­toi­suus ja läs­nä­o­lo­tai­dot käs­ke­vät kes­kit­tyä ny­ky­het­keen. Ne ei­vät voi ol­la vää­räs­sä. Kou­lus­sa ei tar­vi­ta sei­niä ei­kä pul­pet­te­ja, ei­vät­kä it­se­kes­keis­ten opet­ta­jien läs­nä­o­lo­tai­dot täy­tä ny­ky­a­jan vaa­ti­muk­sia.

Su­vait­se­vai­suus­ba­ro­met­ri­ni ylä­pääs­sä, jo­ten­ku­ten vie­lä kat­ti­lan kan­nen al­la, py­syy keit­to ni­mel­tä po­li­tiik­ka. Minä olen oi­keis­to­lai­nen, vaik­ka alal­la­ni on­kin muo­tia ol­la va­sem­mal­le kal­lel­laan. Pys­tyn sil­ti naut­ti­maan kaik­kien työn tu­lok­sis­ta. Mei­dät erot­taa ai­no­as­taan se seik­ka, et­tä minä ur­hei­luih­mi­se­nä ym­mär­rän po­li­tii­kan ole­van pe­liä.

Pe­lis­sä pe­la­taan ai­na voi­tos­ta. Ur­hei­lus­sa voit­ta­ja saa mi­ta­lin tai sar­ja­pis­teet. Po­li­tii­kas­sa voit­ta­ja saa val­lan. Po­li­tii­kas­sa jo­kai­nen puo­lue pyr­kii voit­ta­maan ja aja­maan it­sel­leen tär­kei­tä asi­oi­ta. Voi­ton voi saa­vut­taa vain jos on häi­käi­le­mä­tön ja us­kos­saan vah­va. To­si­a­si­oi­den kans­sa voi­tos­ta pe­lat­ta­es­sa ei ole vä­lil­lä mi­tään te­ke­mis­tä. Se on pe­lin hen­ki. Kaik­ki muu sen ym­pä­ril­lä on tur­haa li­tur­gi­aa.

On kui­ten­kin asi­oi­ta, joi­ta hu­ma­nis­ti­nen su­vait­se­vai­suu­te­ni ei pys­ty kä­sit­te­le­mään. Nii­hin kuu­lu­vat edel­leen kaik­ki vi­ras­tot ja nii­den kan­kea pa­pe­ri­by­rok­ra­tia. Nii­den edes­sä hy­väk­sy­vä läs­nä­o­lo­ni ka­to­aa ja olen mil­tei val­mis vä­ki­val­tai­seen toi­min­taan.

Olen mie­les­tä­ni myös­kin kär­si­nyt elä­mä­ni ai­ka­na tur­han pal­jon huo­nos­ta on­nes­ta sekä vää­ri­nym­mär­re­tyk­si tu­le­mi­ses­ta. Olen odot­ta­nut merk­kiä, pe­las­tus­ta, jo­tain sig­naa­lia jos­tain.

Vii­me lau­an­tai­na Vii­ta­saa­ren Nes­teel­lä sain vih­doin mer­kin. Naa­pu­ri­pöy­däs­sä is­tu­nut Teu­vo Hak­ka­rai­nen hy­myi­li hy­väk­sy­väs­ti 10 eu­ron ar­pa­voi­tos­ta joh­tu­vaan kil­jah­duk­see­ni.

Su­vait­se­vai­suu­te­ni al­kaa siis vih­doin tuot­taa he­del­mää.

Paap­pa

Tiis­te­läi­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man