Nyt kun kaik­ki kes­kit­ty­vät ko­ro­na­vi­ruk­seen, ves­sa­pa­pe­riin ja kä­si­de­siin, niin mitä jos pu­hut­tai­siin ihan jos­tain muus­ta? Ihan vain vaih­te­lun vuok­si. Vii­me ai­koi­na olen pal­jon aja­tel­lut luo­pu­mis­ta, olen ni­mit­täin tyh­jän­nyt yh­tä huo­net­ta, jo­hon olem­me va­ras­toi­neet ta­va­roi­ta joi­ta ei juu­ri sii­nä het­kes­sä ole tar­vin­nut. Vas­taan on tul­lut pal­jon asi­oi­ta, joi­hin si­säl­tyy muis­to­ja ja jois­ta piti päät­tää sääs­te­tään­kö vai­ko ei­kö.

En­sim­mäi­se­nä luon­nol­li­ses­ti va­lo­ku­via. Kun lap­set oli­vat pie­niä, hei­tä tuli ku­vat­tua pal­jon enem­män, eten­kin esi­kois­ta. Kuo­pus­rau­kas­ta ei tai­da ol­la edes mi­tään pe­rin­teis­tä “en­sim­mäi­sen ker­ran mus­tik­ka­so­set­ta” -otos­ta. Va­lo­ku­vat sääs­tin, luon­nol­li­ses­ti. Nii­tä voi taas kat­soa, kun sii­vo­aa ja siir­tää al­bu­mei­ta seu­raa­vaan paik­kaan.

Pal­jon oli myös las­ten pie­nek­si jää­nei­tä vaat­tei­ta. En kyl­lä tie­dä mik­si nii­tä on pi­tä­nyt säi­löä. Tun­ne­syis­tä? Ai­koi­naan, kun olin it­se lap­si ja sain lah­jak­si hie­no­ja vaat­tei­ta, lait­toi äi­ti­ni nämä hie­not vaat­teet säi­löön, aja­tuk­sel­la, et­tä ne lai­te­taan yl­le sit­ten, kun on so­pi­va hie­no ti­lai­suus tu­lee. Sii­nä vai­hees­sa, kun oli so­pi­van hie­no ti­lai­suus, oli­vat nämä vaat­teet jo pie­niä. Uu­sia vaat­tei­ta en säi­lös­tä löy­tä­nyt, jo­ten to­den­nä­köi­ses­ti meil­lä on kaik­ki vaat­teet pääs­seet ajal­laan käyt­töön. Vaat­teet läh­ti­vät kier­toon, ys­tä­vil­le ja su­ku­lai­sil­le, sekä La­pu­an Ros­ka­la­van kaut­ta tar­vit­se­vil­le. Se on hyvä paik­ka et­siä uu­si koti ta­va­roil­le mitä ei enää tar­vit­se, sil­lä toi­sen ros­ka on toi­sen aar­re.

Sit­ten tuli vas­taan mie­len­kiin­toi­sen pal­jon la­tu­rei­ta, joh­to­ja, liit­ti­miä, kai­ken­lais­ta mitä eh­kä jos­kus tar­vit­see, vaik­ka lai­tet­ta, min­kä la­taa­mi­seen ky­sei­siä ver­mei­tä on tar­vin­nut, ei enää ole ol­lut vuo­siin ole­mas­sa. Tar­kas­tuk­sen (eli kat­so­taan on­ko niil­le tar­vet­ta) jäl­keen nämä läh­te­vät SER-pis­teel­le. Sei­nä­jo­en Ka­per­nau­mis­ta löy­tyy kier­rä­ty­sa­se­ma, jon­ne voi mak­sut­ta vie­dä. Jos joku tie­tää La­pu­al­ta vas­taa­van, niin pis­tä­kää hui­ka­ten.

Jon­kin ver­ran tuli vas­taan muis­to­ja opis­ke­lu­a­joil­ta, kir­jai­mel­li­ses­ti vii­me vuo­si­tu­han­nel­ta, esi­mer­kik­si vie­ras­kir­ja. Se oli täyn­nä mer­kin­tö­jä ja ter­vei­siä ih­mi­sil­tä, joi­ta en enää muis­ta. Il­mei­ses­ti he kui­ten­kin vie­rai­li­vat meil­lä usein ja haus­kaa­kin oli. Niin, et­tä jos olit sinä, ter­ve vaan! Löy­sin myös kaup­pik­se­nai­kai­set vuo­si­kir­jat, tai eh­kä pa­rem­min­kin, leh­det. Muis­to­ja ja vit­se­jä täyn­nä. Nämä muis­tot säi­ly­tin. Ne ei­vät pal­jon ti­laa vie, ja nii­den se­lai­lu oli kyl­lä haus­kaa (nuo­ri­soa no­lot­ti).

Kai­ken­lais­ta sitä pi­tää tal­lel­le lait­taa, van­ho­ja ai­ka­kau­si­leh­tiä, joi­ta ei ole lu­ke­nut nii­den saa­pu­mi­sen jäl­keen (pa­pe­rin­ke­räyk­seen), pos­ti­tus­laa­ti­koi­ta, joi­ta ajat­te­li jos­kus käyt­tää uu­del­leen (kar­ton­gin­kier­rä­tys), van­ho­ja vi­de­oi­ta, joi­ta ei ny­kyi­si­nä äly­te­le­vi­sio/suo­ra­tois­to­ai­koi­na kat­so, vaik­ka on meil­lä kyl­lä vi­de­o­nau­hu­ri­kin tal­les­sa (se­ka­jät­tee­seen).

Mitä täs­tä opim­me? Kan­nat­tai­si teh­dä täl­lais­ta sy­vä­sii­vous­ta hie­man ti­he­äm­min. Ja osaan kyl­lä sa­mais­tua ves­sa­pa­pe­rin hamst­rauk­seen.

Muis­ta­kaa pes­tä ne kä­det saip­pu­al­la! Jo­kai­nen voi va­li­ta lau­lun, jota hy­räi­lee pes­tes­sään.

Ire­na Ul­vi­nen
Vih­reä fe­mi­nis­ti
La­pu­an lai­dal­ta