Joi­den­kin mie­les­tä Moo­sek­sel­le sat­tui vir­he Sii­nain vuo­rel­la, kun hän an­toi de­ka­lo­gin eli kym­me­nen käs­kyä. Käs­kyis­tä ei ni­mit­täin löy­dy koh­taa ”älä va­leh­te­le”. Yh­dek­säs käs­ky, ”älä an­na vää­rä to­dis­tus­ta lä­him­mäi­ses­tä­si”, on jo vä­hän sin­ne­päin, mut­ta se­kin so­pii lä­hin­nä ame­rik­ka­lais­ten elo­ku­vien oi­keus­sa­li­koh­tauk­sien täy­te­nu­me­rok­si.

Tä­män Raa­ma­tun mu­kaan 120-vuo­ti­aak­si elä­neen her­ran pik­ku lip­sah­duk­sen ta­kia syn­tyi aja­tus­mal­li, jota il­man ei voi elää. Toki Moo­sek­sen puo­lus­tuk­se­si voi­daan las­kea se raa­ma­tul­li­nen fak­ta, et­tä nel­jän­kym­men­vuo­den va­el­luk­sen jäl­keen oh­jeis­sa ole­vat vir­heet ovat ikään kuin suun­taa an­ta­via.

Voi­sin lu­e­tel­la nyt tä­hän pit­kän lis­tan po­li­tii­kois­ta, jot­ka ovat jää­neet kiin­ni va­leh­te­lus­ta, mut­ta mi­kään ai­ka ei rii­tä sii­hen. Jos et­te ole tä­hän men­nes­sä ta­jun­neet sitä to­si­seik­kaa et­tä po­li­tiik­kaa ei voi teh­dä va­leh­te­le­mat­ta kan­sal­le, ei tämä ko­lum­ni­kaan sitä voi teil­le opet­taa.

Sen si­jaan pe­reh­dyn va­leh­te­lun yti­meen. Ih­mis­lap­si­han op­pii käy­tän­nös­sä kai­ken mat­ki­mal­la van­hem­pi­aan. Näin va­leh­te­lu­kin opi­taan. Se al­kaa jou­lu­pu­kis­ta ja ei­kä pää­ty kos­kaan. Kun lap­si vart­tuu hän al­kaa luo­da omia val­hei­taan, jot­ka hän sit­ten siir­tää seu­raa­val­le su­ku­pol­vel­le. Mi­kä­li ko­ro­na­vi­ruk­ses­ta tut­tu nol­la­hen­ki­lö pi­täi­si ni­me­tä, hän on Aa­ta­mi. Siis jos us­koo tä­hän te­o­ri­aan.

Lap­se­na sain kuul­la sitä sa­maa lii­rum­laa­ru­mia, mitä it­se nyt hoen omil­le lap­sil­le­ni. Opis­ke­le ah­ke­ras­ti niin me­nes­tyt ai­kui­se­na. Ei pidä paik­kan­sa. Mark Twain on sa­no­nut: ”Ai­no­at asi­at, joi­ta elä­mäs­sä tar­vi­taan, ovat tie­tä­mät­tö­myys ja it­se­luot­ta­mus. Sil­loin me­nes­tys on taat­tu.” Al­le­kir­joi­tan en­nem­min tä­män. Opis­ke­lu ei ole tur­haa, mut­ta se te­kee meis­tä vää­räl­lä ta­val­la vii­sai­ta. Minä oli­sin tar­vin­nut elä­mäs­sä­ni huo­mat­ta­vas­ti enem­män Ju­ha­ni Tam­mi­sen it­se­luot­ta­mus­ta, kuin tie­toa sii­tä, et­tä Ka­la­ha­rin au­ti­o­maa peit­tää noin 70 pro­sent­tia Bots­wa­nas­ta.

Täs­tä pää­sem­me­kin lem­pi­ai­hee­see­ni eli by­rok­ra­ti­aan. Me kaik­ki vi­haam­me sitä. Mis­tä se joh­tuu?

Hei­tän tä­hän roh­ke­an väit­teen. By­rok­ra­ti­an juu­ret joh­ta­vat kou­lu­tuk­seen. Kou­lu­tuk­sen pe­ri­aa­te­han on to­tuus. 1+1 on 2. Kos­ka by­rok­ra­ti­aan ei kuu­lu va­leh­te­lu ei­kä asi­oi­den oi­ko­mi­nen, ku­ten nor­maa­lie­lä­mäs­sä, asi­at ei­vät suju.

Erään­lai­sek­si ko­keek­si voi­tai­siin va­li­ta joka ky­län huol­to­a­se­man baa­ris­ta ns. maa­lais­jär­jen par­la­ment­ti, joka uu­si­si koko sys­tee­min. Hei­dän pe­rään­kat­so­jak­si muu­ta­ma Ex­cel-vir­kai­li­ja tar­kis­ta­maan la­ki­py­kä­lät sil­leen suun­taa-an­ta­vas­ti. Lop­pu­tu­los oli­si tus­kin ai­na­kaan huo­nom­pi. Mark Twai­nia vie­lä lai­na­tak­se­ni: ”Val­he on jo pa­ti­koi­nut maa­il­man ym­pä­ri, kun to­tuus vas­ta ve­tää ken­kiä jal­kaan.”

Oli­ko Moo­ses sit­ten­kin oi­ke­as­sa?

Paap­pa

Tiis­te­läi­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man.