Taas on kesä kau­neim­mil­laan, au­rin­ko läm­mit­tää ja ran­nat hou­kut­te­le­vat. Ja sil­ti moni jät­tää me­ne­mät­tä ran­nal­le, kos­ka ei ole jos­sain mys­ti­ses­sä ran­ta­kun­nos­sa. Tie­dät­te­kö kuin­ka tyh­mää on jät­tää jo­tain te­ke­mät­tä jos­ta tyk­käi­si kos­ka miet­tii mitä muut ajat­te­le­vat?

Ny­kyi­sin pu­hu­taan pal­jon ke­ho­po­si­tii­vi­suu­des­ta, mut­ta sil­loin täl­löin ryöp­säh­tä­väs­tä kes­kus­te­lus­ta voi huo­ma­ta, et­tä ter­miä ei täy­sin tun­ne­ta. Yk­sin­ker­tai­sim­mil­laan ke­ho­po­si­tii­vi­suus tar­koit­taa sitä, et­tä kun kat­sot pei­liin, et tun­ne in­hoa vaan rak­kaut­ta.

It­sen­sä ra­kas­ta­mi­nen on vai­ke­aa, var­sin­kin kun it­se­rak­kau­des­ta ve­de­tään usein yh­tä­läi­syys­mer­kit tur­ha­mai­suu­teen ja it­sek­kyy­teen. Mut­ta on eri asia ol­la it­se­käs kuin ra­kas­taa sitä ai­no­aa hen­ki­löä jon­ka kans­sa viet­tää koko elä­män­sä.

Ke­ho­po­si­tii­vi­suus ei tar­koi­ta sitä, et­tä et ha­lu­ai­si har­ras­taa lii­kun­taa ja pa­ran­taa kun­to­a­si tai suo­ri­tus­ta­si, ke­ho­po­si­tii­vi­suus ei tar­koi­ta sitä, et­tet­kö ha­lu­ai­si tar­jo­ta ke­hol­le­si ter­veel­lis­tä ruo­kaa. Ke­ho­po­si­tii­vi­suus tar­koit­taa sitä, et­tä ar­vos­tat it­se­ä­si, ke­ho­si ei mää­rit­te­le kuka sinä olet, ke­ho­po­si­tii­vi­suus tar­koit­taa, et­tä ih­mi­siä on eri­lai­sia, eri ko­koi­sia ja jo­kai­nen yh­tä tär­keä. Lap­sil­le­ni ai­na ko­ros­tan tär­kein­tä ole­van, et­tä jak­saa liik­kua ja leik­kiä - ih­mi­siä on eri­lai­sia.

It­sen­sä ra­kas­ta­mi­nen ei tule kai­kil­le luon­nos­taan, var­sin­kin jos lap­suu­des­ta as­ti on mal­li ol­lut enem­män it­sen­sä moit­ti­mis­ta (muis­ta­kaa ai­kui­set, lap­set ihan­noi­vat tei­tä, äi­dit, isät, kum­mi­tä­dit ja -se­dät, mum­mut ja vaa­rit - ja lap­set ko­pi­oi­vat juu­ri tei­dän käy­tös­tän­ne). Mut­ta kaik­keen on on­nek­si mah­dol­lis­ta op­pia ai­kui­se­na­kin.

En­sim­mäi­nen as­kel on, et­tä lo­pet­taa it­sen­sä sät­ti­mi­sen, hauk­ku­mi­sen ja moit­ti­mi­sen. Älä puhu it­sel­le­si pa­haa. As­kel nu­me­ro kak­si, kehu it­se­ä­si. Kat­so it­se­ä­si pei­lis­tä ja sano et­tä olet iha­na. Pue vaa­te pääl­le­si ja sano et­tä tämä näyt­tää hy­väl­tä. Lei­vo lei­pä ja sano et­tä minä osaan, pol­je pyö­räl­lä ja ker­ro it­sel­le­si et­tä on hie­noa et­tä jak­sat tä­nään näin. Ole lem­peä, ole kan­nus­ta­va, kos­ka mik­si oli­sit it­se­ä­si koh­taan kriit­ti­sem­pi kuin mui­ta?

Jo­ten mi­ten oli­si, jos tänä ke­sä­nä me­net ran­nal­le, nau­tit läm­mös­tä ja ui­mi­ses­ta, ja kes­ki­tyt sii­hen kuin­ka haus­kaa si­nul­la on. Syö jää­te­lö jos mie­le­si te­kee, syö se hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la, ui, nau­ra, nau­ti. Ra­kas­ta it­se­ä­si.

Nau­tin­nol­lis­ta ja lem­pe­ää ju­han­nus­ta kai­kil­le!

Ire­na Ul­vi­nen
Vih­reä fe­mi­nis­ti
La­pu­an lai­dal­ta