Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Minä olen kyyninen, uudistuksiin, massahysteriaan sekä kaiken maailman vouhutuksiin suurella varauksella suhtautuva mies.
Kyynisyyteni on kaikkivoipaa. Se ei tunne puoluerajoja, eikä siltä välty rakkaus, uskon eikä arjen asiatkaan. Tämä ei tarkoita suinkaan sitä, ettenkö kulkisi avoimin silmin ja mielin.
Aloin pohtimaan, mistä tämä alkukantainen, välillä jopa koomisia piirteitä saava, nuivuuteni johtuu? Aloitin itseanalyysini lapsuudesta, josta en löytänyt mitään sellaista, mikä selittäisi asiaa. Puberteetti aikanakaan ei tapahtunut mitään, mistä diagnoosin voisi varmistaa.
Entä olisko syy geeneissä? Sieltä kieltämättä löytyy samoja piirteitä, mutta huomattavasti lievemässä muodossa, sen sijaan omissa lapsissani on selvät oireet. Onnea vaan heille.
Kun vielä tutkin ympäristön sekä ystävien mahdolliset vaikutuskertoimet, löytämättä sieltäkään mitään, tulin seuraavanlaiseen lopputulemaan, että vika ei ehkä ole sittenkään niin suuri, vaikka se päässä onkin. Mitä sitten, jos mielestäni television kaukosäädin, mikroaaltouuni, e-pilleri ja auton lämmitettävä tuulilasi ovat viimeiset oikeasti elämää helpottavat uudistukset.
Onko silläkään suurta merkitystä, että vihaan yli kaiken byrokratiaa, atk-järjestelmiä sekä valmiskeittojen suojakalvoratkaisua. Niin tekee moni muukin, mutta eivät he kirjoita siitä lehteen ja ano ymmärrystä. Missä siis ongelma?
Ongelma tulee siitä, että kaikesta epäilyistä huolimatta, en usko kuitenkaan kyynisyyden kaikkivoipaan voimaan, vaan teen kaikenlaisia tyhmiä tunteisiin ja intuitiiviseen ajatteluun perustuvia ratkaisuja. Eli, en elä, niin kuin saarnaan. Kuinka monelta pettymykseltä ja kärsimykseltä olisinkaan välttynyt, jos olisin kuunnellut sisälläni asuvaa kyynisyyden asiamiestä. Aliarvion jatkuvasti itseäni ja epäilyn voimaa. Täytyisi rohkeasti olla nuiva, kyyninen ankeuttaja, koska se on minulle luonnollista.
Viime viikolla sentään kyynisyysfiltterini toimi, enkä ruvennut kantamaan porealtaseen tiiliskiviä, vuosisadan myrskyä odotellessa. Pyyhkäisin myös linnunpaskan, ihan paljaalla kädellä auton lasista, vaikka kohta kuulemma kuollaan taas kaikki.
Pessimisti ei pety -sanontakaan, ei pidä kohdallani paikkansa, sillä yli kaksikymmentä vuotta olen aina ohi ajaessani ostanut Viitasaaren Nesteeltä ässäarvan. Joka ainoa kerta olen aidosti pettynyt, kun en voita sataatonnia, vaikka jo kaartaessani pihaan tiedän, etten tule voittamaan neljää euroa enempää, koskaan. Toisaalta, olis kiva olla edes kerran elämässä väärässä.
Paappa
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?