Kään­nyyn lau­an­tai­na ajel­les­sa­ni oi­keen kat­to­ma­han taak­se­päin, kun ajat­te­lin not­ta nyt var­ma­han nä­kyy mun hii­li­ja­laan­jä­lä­ki ko­mi­as­ti, vas­ta­sa­ta­ne­hel­la han­gel­la. Ei nä­ky­ny.

Se­kään ei nyt tar­koo­ta not­ta mo­li­sin so­ki­ak­si asi­al­le tul­lu. Sel­laas­ta on­nia ei oo su­a­tu. Moon­ki nii­tä ai­na ihaal­lu, joil­le moi­nen la­ha­ja on su­a­tu. Vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­ren su­a­pia la­ha­ja. Se on mi­ä­len­ter­veyt­tä yl­lä­pi­tä­vä elä­mä­na­sen­ne.

Sat­tu­ne­his­ta syis­tä sa­tun asu­ma­han alu­eel­la, mi­hin­kä ei ja­e­ta kau­ko­läm­pyä tai aa­mu­pos­tia, ai­nu­as­taan eri­tyy­sa­lu­ee­ren tu­kia. Kak­kan­sa saa kyl­lä vi­ä­tä­tet­tyä pois, mui­ren har­teel­le. Me em­mä oo kyl­lä ko­ke­nu sitä uh­kak­si. Kak­kaa mei­naan. Kaik­ki lä­hi­ve­sis­töt kun sat­tuu­vat nu­a­ruu­res ole­ma­han sa­vi­run­nia.

Siis­pä siir­ty­mi­nen yk­si­tyi­sau­too­lus­ta pol­ku­py­ä­rää­ly­hyn saa vi­ä­lä orot­taa. Lon­gi­noi­koo­sel­la tuu­loo ai­na vas­ta­han, näin mi­noon kuul­lu ja nä­hä­ny. Tuu­li­pu­vun­hup­pu pä­rä­jää tuu­les niin not­tei kuu­le omaa ään­tän­sä. Tai vin­ku­vaa hen­gi­tys­tän­sä. Li­säk­si ty­ä­pa­nok­se­ni ylee­sen si­vis­tyk­sen eris­tä­mi­sek­si vois kär­siä me­le­koo­seen inf­laa­ti­on, jos aa­mul­la yrit­tääs ta­ka­pu­a­lel­la hi­a­ro­mal­la tai­kua py­ä­rän­sa­tu­las­ta lam­pun­hen­kiä esil­le. Eh­kä sit­ten va­na­hem­pa­na muu­tun span­dek­si-ra­ke­tik­si.

Mi­noon kom­pen­soo­nu run­sas­ta yk­si­nau­too­lua jät­tä­mäl­lä kai­ken muun mat­kus­te­lun tyys­tin. En oo käy­ny ulu­ko­mail­la. En len­tä­en, lai­val­la en­kä kal­ja­tö­lö­kiis­tä te­he­ryl­lä am­meel­la. Lä­him­pä­nä se oli sil­loon, kun ar­mei­ja-ai­ka­na ti­lan­ne poh­joos­ka­lo­tin alu­eel­la ala­koo uh­kaa­vas­ti ki­ris­tyä. Eli mä­hän oon ol­lut ti­a­too­nen täs­tä on­gel­mas­ta en­nen kuin sitä eres oli. Jos­kus luu­lin not­ta se joh­tuu ru­a­ka­ra­joit­tei­suu­res­ta­ni ja va­rat­to­muu­res­ta, mut­ta ei so­li­kin vaan tää py­hi­mys­ke­hä­ni.

Tä­män ju­tun tii­mool­ta olis pa­ras­ta asua lä­pi­ve­tä­vän rin­ta­ma­mi­äs­ta­loon si­jas­ta um­pi­kup­las. Jo­hon­ka ai­nut rai­ti­si­li­ma tu­loo put­kia pit­kin suo­rat­ti­men läpi. Ja läm­pö nos­te­ta­han maan kes­ki­pis­tees­tä. Sii­nä vai­hees kun sii­hen ra­ken­nus­pis­tee­seen olis pääs­ty, olis tu­hu­rat­tu kyl­lä koko lop­pu­e­lä­män mul­le ja muu­ta­mal­le muul­le­kin va­ra­tut pääs­töt.

Asi­as­ta in­nos­tu­ne­he­na kä­vin te­ke­mäs ja­laan­jäl­ki­tes­tin. Ja ku­ten ai­na joka asi­as, kes­ki­ta­son ala­pu­a­lel­la. Täl­lä ker­taa soli pe­le­käs­tään po­si­tii­vi­nen asia. Täs it­te­pe­tok­ses on muu­toon tär­ki­ää et­tei mee lii­al­li­suuk­siin, kos­ka sil­loin voi it­te­kin ala­kaa epääl­lä pe­tos­ta.

Kar­mo Pat­re­ti