Ter­veh­rys taas tääl­tä ve­ro­ka­len­te­rin li­sä­leh­ti 22G:ltä. Oli­han taas me­le­koo­nen hom­ma yrit­tää löy­tää jo­ta­kin mikä eres mi­ni­maa­li­ses­ti täyt­tääs jul­kaa­sul­le aset­ta­ma­ni kri­tee­rit. Käyn­nis­tel­les­nä­ni ve­le­vol­li­suu­ren täyt­tä­mis­tä var­ten aja­tus­hau­to­moa, hu­a­mi­sin not­ta kyl­lä taas lyää isoo rem­mi ty­hy­jää. Se ei vaan niin ook­kaa not­ta ly­ä­rä­hän hau­to­mon pan­nun­pe­sä­hän kui­vaa kla­pia ja sit­te vaan an­taa sor­mien ju­as­ta näp­pik­sel­lä.

Tus­kin­pa ti­ä­sin sil­loon käy­res­sä­ni La­pu­an sö­kö­pai­not­teis­ta lu­ki­o­ta, mi­ten muu­ta­ma vu­a­si­kym­men my­ä­hem­min pai­nin lu­a­vuu­ren tus­kien pe­he­mit­tä­mäl­lä ke­to­kol­la. Tus­kin ker­ki­ää ke­to­ve­he­ri­ää­nen haa­lis­tua kun taas on ly­ä­tä­vä it­ten­sä li­ko­hon. Voi­mal­la runt­taa­mal­la ei saa mi­tään enää ai­ka­han, vi­ak­kau­rel­la on mi­ä­les­tä yri­tet­tä­vä ra­vis­taa ha­tul­li­nen aja­tuk­sen­si­ä­me­niä.

Pal­jon on ai­hee­ta mis­tä ei hu­vi­ta kir­joot­taa. Yleen­sä ne on nii­tä, mis­tä on jo huu­ret­tu si­li­mät ja suut täy­tö­hön so­mes ja il­ta­päi­vä­le­he­ris. Sii­hen kun ei hir­vi­äs­ti vaa­ri­ta ja sii­hen on pä­te­vöi­ryt­ty avaa­mal­la in­ter­web­bi. Oman ty­ä­nan­ta­jan ere­sot­ta­muk­sis­ta en oo kos­kaan kir­joot­ta­nu. Sii­nä pää­tyy no­pi­aa ti­lan­tee­se­hen, jos­sa an­ne­ta­han ym­mär­tää not­ta on he­le­pos­ti kor­vat­ta­vis… 3-4 hen­ki­löl­lä, mut­ta kum­min­kin.

Vaik­ka mi­ä­li­ku­vi­tus olis vi­li­kas kuin in­ti­a­laa­nen tori ruuh­ka-ai­ka­na, saat­taa se kum­min­kin py­ä­riä ly­hyt­tä­kin ki­ar­to­ra­taa. Mus­tan­har­maa­ta sa­met­ti­puu­rua tu­loo ai­van it­tes­tän­sä, pi­tääs saa­ra vi­ä­lä nii­tä kirk­ka­hia per­si­kan­vä­ri­siä sat­tu­mia jos­ta­kin se­ka­han. Joku vois lu­a­ki­tel­la sen mi­äs­ten omi­naas­piir­teek­si. Sii­nä tu­loo ai­heet ko­lut­tua äk­kiä lop­pu­hun, niin­ku syr­jä­ky­län la­va­tans­sien po­ten­ti­aa­li­set emän­tä­e­he­rok­kaat.

Vi­rit­täy­ty­mi­nen otol­li­seen olo­ti­laan on oma lu­kun­sa. No rau­hal­li­nen, hil­jaa­nen paik­ka on ti­ä­tys­ti it­te kir­joot­ta­mi­sel­le oleel­lis­ta. Mut­ta sitä täy­tyy erel­tää ai­ka, jol­loon aja­tuk­sia py­ä­ri­te­tään hul­lu­na sirk­ke­lin lail­la. Koo­ta­han haa­vi­hin kaik­ki il­mas­sa lei­ju­vat aja­tuk­sen aa­vis­tuk­sek­kin kor­vee­hin. Siel­tä sit­te nii­tä nos­tel­la­han ja pais­ki­ta­han jat­ko­hon tai hy­ly­ky­hyn.

Kai­ken tä­män jä­lä­ke­hen on tur­ha sil­ti ha­vi­tel­la kär­si­myk­sen kirk­ka­hin­ta kruu­nua, mut­ta kun­han sais eres va­na­han Jär­vi­sen pi­pon.

Kar­mo Pat­re­ti