En eh­di usein te­le­vi­si­on ää­reen. Syy­sil­lat hou­kut­ta­vat mie­luum­min ko­kous­ten jäl­keen kä­ve­ly­len­kil­le. Jäin kui­ten­kin kat­se­le­maan oh­jel­maa, jos­sa lau­la­jat esit­tä­vät tois­ten­sa kap­pa­lei­ta. Nuo­ren ar­tis­tin esit­tä­mä ker­to­säe up­po­si kuin su­laan voi­hin. ”Eloon, eloon, eloon…!” Esi­tys oli täyn­nä us­koa tu­le­vaan ja toi­voa hy­väs­tä huo­mi­ses­ta.

Val­tuus­tos­sa ei juu­ri ta­pu­tuk­sia tule. Se ei ole ta­pa­na. Mut­ta vii­me val­tuus­tos­sa nui­jan ko­pau­tuk­sen jäl­keen ap­lo­dit ka­jah­ti­vat ra­hoi­tus­pää­tök­sen joh­dos­ta spon­taa­nis­ti. Vuo­den­vaih­tees­sa al­kaa kou­lu­ra­ken­ta­mi­nen. Ho­ri­son­tis­sa nä­kyy jo ”haus­kuuk­sia”. Kaa­voi­tus­puo­lel­la teh­dään lu­jas­ti töi­tä. Tont­te­ja on, tar­vit­sem­me myös uu­sia tei­tä. Nii­tä­kin tu­lee.

Kun Ri­ta­vuo­ren ja Liuh­ta­rin kou­lut val­mis­tu­vat, pää­se­vät myös Hau­ta­sen kou­lun op­pi­laat tar­koi­tuk­sen­mu­kai­siin ti­loi­hin. Sitä päi­vää odo­tam­me, kuin kuu­ta nou­se­vaa. Ja nou­se­vat ne – nämä kou­lut ja kuu.

Kun yh­des­sä viem­me eteen­päin kun­ta­lai­vaa, suun­ta on sel­keä. Ais­tim­me her­käs­ti, jos il­ma­pii­ris­sä on vi­kaa. Nyt voin sa­noa, et­tä ko­kouk­sis­sa osa­taan kes­kus­tel­la ja kuun­nel­la, pää­tök­set syn­ty­vät koh­tuul­li­ses­sa ajas­sa. Nau­tin täs­tä hen­ges­tä, jon­ka koen eri luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä.

La­pu­al­la on eri­tyi­nen roo­li Ete­lä-Poh­jan­maan kun­ta­ken­täs­sä. His­to­ri­as­ta mei­dät tun­ne­taan. Nyt ko­ros­tan ky­ky­äm­me näh­dä tu­le­vai­suu­teen. Val­tuu­tet­tu on roh­kea lä­het­ti, joka vie asi­oi­ta eteen­päin. Hom­mat nyt­käh­tä­vät, kun ol­laan yh­tei­sel­lä asi­al­la. La­pua-lai­van kap­tee­ni kuun­te­lee ja tart­tuu töi­hin. Kyky jal­kau­tua ih­mis­ten kes­kel­le on kor­vaa­ma­ton tai­to. Sel­keä stra­te­gia pu­hut­taa ja luo toi­min­nan lin­jat.

Ys­tä­vä­ni to­te­si La­pu­al­la käy­des­sään, et­tä tämä on sit­ten per­soo­nal­li­nen paik­ka­kun­ta, tääl­lä voi­si viih­tyä. Kä­vim­me Tai­de­mu­se­ol­la. Poi­ket­kaa kat­so­mas­sa! Pian myös jou­lu­mark­ki­nat tuo­vat vils­ket­tä Van­haan Pauk­kuun.

Val­tuus­to­työ täh­tää asuk­kai­den hy­vin­voin­nin tur­vaa­mi­seen. Tar­kas­ti pun­ta­roi­daan, mikä on asuk­kail­le pa­ras­ta. Jo­kai­nen pää­tös vai­kut­taa lo­pul­ta hy­vin­voin­tiin ja ter­vey­teen. Oli­pa kyse puh­taas­ta ve­des­tä, kaa­voi­tuk­ses­ta, vir­ko­jen täyt­tä­mi­ses­tä tai tien au­rauk­ses­ta.

Nyt, kun val­tuus­ton ko­kouk­sia voi seu­ra­ta ne­tis­sä ”strii­mauk­sen” myö­tä, saat­taa joi­den­kin kä­si­tys po­li­tii­kas­ta muut­tua. Eh­kä joku nuo­ris­tam­me saa ki­pi­nän ryh­tyä kan­ta­maan vas­tuu­ta yh­tei­sis­tä asi­ois­ta. Luot­ta­mus­teh­tä­vä te­kee nöy­räk­si. Isä­ni to­te­si, et­tä luot­ta­mus­teh­tä­vään ei py­ri­tä kyy­när­pää­tak­tii­kal­la. Luot­ta­mus syn­tyy, jos syn­tyy. Se an­ne­taan, sitä ei ote­ta. Työ­tä teh­dään yh­teis­tä hy­vää et­sien, it­sen­sä unoh­ta­en.

Lop­pu­ke­ven­nys las­ten suus­ta. Jos pak­ka­set pian tu­le­vat, lie neu­vo pai­kal­laan: ”Van­ha­na kan­nat­taa va­roa, et­tei kaa­tui­le ko­vin usein”, tuu­mi Os­ka­ri 6 v. Olen sa­maa miel­tä.

Kai­kil­le lu­ki­joil­le roh­kai­se­via va­lon­pil­kah­duk­sia syk­syi­sen pi­me­än kes­kel­le.

Ta­paa­mi­siin!

Ma­ri­an­ne Hie­ta­la
Kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu
kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen
jä­sen, kes­kus­ta

Täl­lä pals­tal­la La­pu­an kau­pun­gin­val­tuu­te­tut kir­joit­ta­vat val­tuus­ton kuu­lu­mi­sia. Vuo­ro on ja­et­tu kaik­kien val­tuus­to­ryh­mien kes­ken.