Vii­me alu­e­vaa­leis­sa mo­net puo­lu­eet ja eh­dok­kaat lu­pai­li­vat kai­ken­lais­ta ki­vaa kai­kil­le. Sil­loin kuu­li pu­heen­vuo­ro­ja, ku­ten: "Mi­nua ää­nes­tä­mäl­lä pal­ve­lut ei­vät ka­toa kun­nas­tam­me" ja "Täs­sä lis­ta niis­tä asi­ois­ta, joi­hin lu­paan oh­ja­ta hy­vin­voin­ti­a­lu­een va­ro­ja, jos tu­len va­li­tuk­si". Nämä pu­heet ovat ai­na­kin jos­sain mää­rin nyt vä­hen­ty­neet, kun to­tuus ra­ho­jen riit­tä­vyy­des­tä on val­jen­nut. Val­tio an­taa, mitä val­tio an­taa, ja sil­lä on tul­ta­va toi­meen, ei­kä kaik­keen to­si­aan­kaan ole va­raa. Odo­tin it­se jo vii­me alu­e­vaa­leis­sa eh­dok­kail­ta vä­hän enem­män pu­het­ta ta­lous­ku­ris­ta, mut­ta il­mei­ses­ti se ei ole ko­vin mu­ka­va tai mie­len­kiin­toi­nen pu­hee­nai­he.

Pals­ta­ti­laa ja jopa val­tuus­to­jen ko­kouk­sia käy­te­tään val­ta­vas­ti Pet­te­ri Or­pon (kok.) ja San­na Ma­ri­nin (sd.) hal­li­tus­ten eli käy­tän­nös­sä mel­kein kaik­kien edus­kun­ta­puo­lu­ei­den syyt­te­lyyn ti­lan­tees­ta – jos­kus ai­hees­ta, jos­kus ai­heet­ta. Uu­dis­tuk­sen va­lu­vi­ois­ta ja hin­ta­la­pus­ta yri­tet­tiin vii­me hal­li­tus­kau­del­la kyl­lä va­roi­tel­la, mut­ta ei näi­tä pu­hei­ta suos­tut­tu kuun­te­le­maan. Nyt ti­lan­ne on se, et­tä uu­den sote-mal­lin kans­sa on vain yri­tet­tä­vä tul­la toi­meen ja kor­jat­ta­va sil­tä osin, kun se yli­pää­tään on mah­dol­lis­ta.

So­te­kus­tan­nus­ten rä­jäh­tä­mi­sen taus­tal­la on kui­ten­kin muu­ta­kin kuin epä­on­nis­tu­nut so­teu­u­dis­tus. Nii­den on­gel­mien edes­sä olem­me kaik­ki puo­lu­ee­seen, hal­lin­to­ra­ken­tei­siin ja hal­li­tus­vas­tui­siin eri ai­koi­na kat­so­mat­ta. Osa­rat­kai­suk­si näil­le on­gel­mil­le kek­sin kak­si äl­lää, jot­ka toi­si­naan kä­ve­le­vät ihan käsi kä­des­sä: lii­kun­ta ja li­sään­ty­mi­nen. Tar­vit­sem­me li­sää ter­vei­tä ja työ­i­käi­siä suo­ma­lai­sia. Sii­nä on­kin sit­ten päh­käi­le­mis­tä, mi­ten po­lii­ti­kot voi­vat tätä asi­aa edis­tää muu­toin kuin omal­ta osal­taan. Ikä­vä to­si­a­sia tai­taa ol­la, et­tä kei­not ovat ai­ka ra­jal­li­set.

Jos­tain syys­tä myös suo­ma­lai­ses­sa jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa esiin­tyy ker­ta toi­sen­sa jäl­keen val­ta­vas­ti pilk­kaa sel­lai­sia po­lii­tik­ko­ja koh­taan, jot­ka edes yrit­tä­vät esit­tää suo­ma­lais­ten syn­ty­vyy­del­le kan­nus­tei­ta tai muu­ten vaan pu­hua sen tär­key­des­tä. Sa­man­kal­tai­nen re­ak­tio oli vuon­na 2017, kun de­ma­rei­den sil­loi­nen pu­heen­joh­ta­ja Ant­ti Rin­ne pu­hui syn­ny­tys­tal­kois­ta, ja nyt vuon­na 2024, kun pe­rus­suo­ma­lai­set kan­sa­ne­dus­ta­jat On­ni Ros­ti­la ja Tee­mu Kes­ki­sar­ja te­ki­vät toi­men­pi­de­a­loit­teen syn­ty­vyy­den li­sää­mi­sek­si. Al­koi tul­la ko­hua, maut­to­mia pi­la­piir­rok­sia ja vä­sy­nei­tä nat­si­ver­tauk­sia pit­kin leh­tien pals­to­ja ja so­si­aa­lis­ta me­di­aa. Kuka pian us­kal­taa enää pu­hua täs­tä yh­teis­kun­tam­me ke­hi­tyk­sen avain­ky­sy­myk­ses­tä, jos vas­taa­not­to on täl­lai­nen?

Mil­loin ja mik­si jul­ki­ses­ta kes­kus­te­lus­ta tuli näin lap­si­vi­ha­mie­lis­tä? Esiin nos­te­taan pal­jon sel­lai­sia pu­heen­vuo­ro­ja, jois­sa heh­ku­te­taan lä­hin­nä lap­set­to­muu­den vai­vat­to­muu­den hie­nout­ta ja las­ke­taan, mi­ten kal­liik­si lap­set tu­le­vat, kun kus­tan­nuk­sia tu­lee ja työ­u­rat kat­kei­le­vat. Ikään kuin lap­ses­ta oli­si pelk­kää har­mia. Se on mi­nus­ta to­del­la su­rul­lis­ta. Yh­teis­kun­nas­sam­me pi­täi­si ol­la ai­van toi­sen­lai­nen kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri ja asen­ne koko ai­hee­seen.

Mar­cus Top­pa­ri

Kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu (ps.)

Edus­kun­ta-avus­ta­ja

La­pua/Hel­sin­ki