Lee­na Hjelt

lee­na.hjelt@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Taas se on ko­vaa vauh­tia ku­lu­mas­sa – suo­ma­lais­ten fes­ta­ri­ke­sä. Tun­tuu, et­tä ke­säl­lä joka ai­noa paik­ka­kun­ta soi. Fes­ti­vaa­le­ja py­kä­tään pys­tyyn jo lä­hes jo­kai­seen ka­dun­var­teen, ve­den ää­reen ja sta­di­o­nil­le. Myös jo­kai­sel­le mu­sii­kin tyy­li­la­jil­le vai­kut­tai­si löy­ty­vän oma kan­san­juh­lan­sa. On is­kel­mä­fes­ta­rei­ta, hip­ho­pia, kan­san­mu­siik­kia, työ­vä­en­mu­siik­kia, tan­goa, roc­kia, blu­e­sia, jaz­zia. On Tus­kaa, Tap­san Tah­te­ja, Pro­vins­sia, DBTL:ää ja tot­ta­kai VPF:ää.

Fes­ti­vaa­lien jär­jes­tä­jil­le on pak­ko nos­taa hat­tua, sil­lä hom­ma tun­tuu käy­vän yhä vai­ke­am­mak­si. Mil­lä erot­tua jou­kos­ta vä­keä ve­tääk­seen? Pi­täi­si­kö eri­kois­tua tiet­tyyn mu­siik­kiin, mut­ta en­tä jos jää­kin mar­gi­naa­liin? En­tä kuka ar­tis­ti, mikä bän­di mil­loin­kin on in ja pop? Kun kei­kat saa­te­taan lyö­dä luk­koon jo vuot­ta en­nen H-het­keä, jär­jes­tä­jän täy­tyy ol­la mel­koi­nen en­nus­ta­jauk­ko tai -euk­ko po­va­tes­saan mas­so­jen miel­ty­myk­siä.

Jo­kai­nen fes­ta­ri­jär­jes­tä­jä soi­si, et­tä huip­pu­ar­tis­tin ke­sän ai­no­at kei­kat osui­si­vat juu­ri omiin bi­lei­siin. Käy­tän­nös­sä muu­si­kot kui­ten­kin keik­kai­le­vat ah­ke­ras­ti. Ei ole kuin muu­ta­ma vuo­si sii­tä, kun ta­pah­tu­ma­jär­jes­tä­jät maa­kun­nas­sa ja Vaa­san alu­eel­la ar­vos­te­li­vat jul­ki­suu­des­sa Pro­vins­sia sii­tä, et­tä tämä omi ar­tis­te­ja.

Vii­kon­lop­pu­na jy­räh­tää jäl­leen La­pu­al­la­kin, kun Van­han Pau­kun Fes­ti­vaa­li avaa oven­sa per­jan­tai­na ja lau­an­tai­na. VPF on kah­te­na edel­li­se­nä vuo­te­na yl­tä­nyt en­nä­tyk­seen­sä  – vii­me vuon­na kä­vi­jöi­tä oli kah­te­na päi­vä­nä liki 3 000 ja pro­mot­to­ri Mika Pih­lai­nen en­na­koi tuol­loin, et­tä ny­kyi­sel­lä kon­sep­til­la on vai­kea pan­na tuos­ta enää pa­rem­mak­si.

Pan­naan­ko sit­ten­kin? Ar­tis­ti­kat­taus on täl­le­kin vuot­ta mo­ni­puo­li­nen, mikä on fes­ti­vaa­lin oh­jel­mis­ton ka­saa­mi­ses­sa ta­voi­te. Sää­tie­do­tus lu­paa kel­vol­lis­ta ke­liä. VPF on mo­nil­le en­ti­sil­le la­pu­a­lai­sil­le paik­ka ta­va­ta tut­tu­ja vuo­sien ta­kaa, joku taas jät­tää bi­leet vä­liin sil­lä pe­rus­teel­la, et­tä siel­lä on lii­kaa la­pu­a­lai­sia.