Ou­ti Ran­ta­la

ou­ti.ran­ta­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Ra­hal­la on tai­pu­mus hu­ve­ta huo­maa­mat­ta. Jos ta­lous on ta­sa­pai­nos­sa, on help­po miet­tiä sääs­tä­mis­tä. Mie­li­ku­va sii­tä, et­tä vain, jos on isot tu­lot, pys­tyy siir­tä­mään ra­haa sääs­töön, on vää­rä.

Haas­tat­te­lin jos­kus eräs­tä si­joit­ta­mi­sen asi­an­tun­ti­jaa, joka ko­ros­ti sitä, et­tä ih­mi­nen pys­tyy sääs­tä­mään kym­me­nen pro­sent­tia net­to­tu­lois­taan ai­na. Siis: ai­na. Ide­a­na on se, et­tä ih­mi­nen nos­taa it­sen­sä ar­vo­as­tei­kos­sa saa­jien kär­keen: mak­saa it­sel­leen en­sin. Asi­an­tun­ti­ja va­kuut­taa, et­tä lop­pu riit­tää kyl­lä las­kui­hin, os­tok­siin ja lai­nan­ly­hen­nyk­siin. Kyse on ta­lous­ryh­dis­tä ja suun­ni­tel­mal­li­suu­des­ta sekä sii­tä, et­tä jo­kai­sen han­kin­nan tu­li­si tuo­da hank­ki­jal­leen jo­tain hy­vää. Muu­ten raha hu­pe­nee sel­lai­siin asi­oi­hin, jois­ta ih­mi­sel­le ei ole iloa ei­kä hyö­tyä.

Ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­nen käy mel­ko vai­vat­to­mas­ti, el­lei ta­lout­ta ra­si­ta iso vel­ka. Sel­lai­seen­kin ti­lan­tee­seen asi­an­tun­ti­joi­den mu­kaan so­pii sääs­tä­mi­nen. Jo ku­lu­jen lis­taa­mi­nen aut­taa hah­mot­ta­maan, mi­hin ra­haa me­nee. On ole­mas­sa mo­bii­li­so­vel­luk­sia, joi­den avul­la ku­lu­ja voi seu­ra­ta hel­pos­ti. Bud­je­tin avul­la he­rä­te­os­tok­sia saa kar­sit­tua ja kun ote­taan mu­kaan sääs­tä­mi­sen suun­nit­te­lu, ta­lous on pian hy­väl­lä mal­lil­la.

Asi­at tu­lee aset­taa tär­keys­jär­jes­tyk­seen. Vaik­ka on mu­ka­vaa elää het­kes­sä, raha-asi­ois­sa kan­nat­taa luot­taa tiet­tyyn kaa­va­mai­suu­teen. Sääs­tä­mi­sel­le voi miet­tiä ta­voit­teen pit­käl­le tai ly­hy­el­le ai­ka­vä­lil­le, mut­ta ta­voit­teen pi­tää ol­la tar­peek­si konk­reet­ti­nen ja hou­kut­te­le­va, et­tä mo­ti­vaa­tio säi­lyy.

Sääs­tä­väi­syy­des­sä on ky­sy­mys har­kin­ta­ky­vys­tä. Sääs­tä­väi­sen elä­män­tyy­lin voi ope­tel­la ai­kui­se­na, mut­ta hel­poi­ten sen omak­suu lap­se­na. Ku­lut­ta­mi­sen pi­täi­si li­sä­tä hy­vin­voin­tia. Ku­lut­ta­mi­nen ei ole tur­haa ra­han syy­tä­mis­tä sin­ne ja tän­ne, vaan hyö­dyk­kei­den hank­ki­mis­ta tar­pee­seen.

Van­ha kan­san­vii­saus toi­tot­taa ihan ai­hees­ta: ”Ei ne suu­ret tu­lot, vaan ne pie­net me­not.” Muut­tai­sin kui­ten­kin tä­män tä­hän muo­toon: ”Ei ne suu­ret tu­lot, vaan ne har­ki­tut me­not.”