Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­a­lai­set oli­vat osal­taan te­ke­mäs­sä vii­kon­lop­pu­na Suo­men en­nä­tys­tä – ni­mit­täin ko­ti­mai­sen en­si-il­ta­e­lo­ku­van kat­so­ji­na. Bio Ma­ri­ly­nis­sä­kin en­si-il­tan­sa sai per­jan­tai­na Aku Lou­hi­mie­hen oh­jaa­ma Tun­te­ma­ton so­ti­las, joka pe­rus­tuu Väi­nö Lin­nan sa­man­ni­mi­seen kir­jaan, tai tar­kem­min sa­not­tu­na Lin­nan So­ta­ro­maa­niin, joka jul­kais­tiin myö­hem­min täy­den­net­ty­nä 1950-lu­vul­la sen­su­roi­duil­la teks­ti­kap­pa­leil­la. Lou­hi­mie­hen Tun­te­mat­to­man näki tuo­tan­to­yh­ti­ön tie­dot­teen mu­kaan vii­me vii­kon­lop­pu­na yli 120 000 suo­ma­lais­ta. Muu­ta­ma te­at­te­ris­ta tu­li­ja kom­men­toi py­hän ai­ka­na, et­tei ole kos­kaan ol­lut La­pu­al­la näin täy­des­sä kat­so­mos­sa.

Lou­hi­mie­hen Tun­te­ma­ton So­ti­las, jo kol­mas Lin­nan teks­tin elo­ku­va­ver­sio (kes­kim­mäi­sen oh­ja­si Rau­ni Mol­l­berg 1985), on lä­hel­le tu­le­va, re­a­lis­ti­nen, raa­ka, uu­vut­ta­va elo­ku­va. Sen an­si­oi­hin voi lu­kea pait­si mies­ten hen­ki­lö­hah­mo­jen elä­vyy­den, myös so­dan­käyn­nin stra­te­gi­an eri­no­mai­sen ku­vauk­sen. Vas­ta tä­män ver­si­on näh­ty­ä­ni kä­si­tän, mitä tar­koit­taa juok­su­hau­to­jen vyö­ry­tys käy­tän­nös­sä. Ja mi­ten kier­re­tään se­lus­taan. Tai mi­ten lo­put­to­man, toi­vot­to­man, sai­ras­tut­ta­van vä­sy­nei­tä ko­ne­ki­vää­ri­komp­pa­ni­an mie­het oli­vat so­dan lop­pu­vai­heis­sa, ja mi­ten hei­dät sil­ti pa­ko­te­taan pi­tä­mään ase­mat, vaik­ka ti­lan­ne on tu­hoon tuo­mit­tu. Ja mi­ten äkil­li­nen, tyh­jä, hil­jai­nen on so­ti­laan kuo­le­ma.

Men­kää kat­so­maan Lou­hi­mie­hen elo­ku­va. Va­rau­tu­kaa hil­jen­ty­mään, py­säh­ty­mään.

Hil­jat­tain il­mes­tyi kuin elo­ku­vaa täy­den­tä­mään Toi­nen tun­te­ma­ton, WSOY:n kus­tan­ta­ma an­to­lo­gia, jos­sa pa­ri­kym­men­tä suo­ma­lais­ta etu­ri­vin kir­jai­li­jaa ku­vai­lee Lin­nan kir­jas­sa si­vut­tu­ja nais­hah­mo­ja. Mu­ka­na on myös La­pu­an oma kir­jai­li­ja Tai­na Lat­va­la. Kir­ja ra­ken­taa Lou­hi­mie­hen elo­ku­van kans­sa vai­kut­ta­vaa ku­vaa niis­tä ih­mi­sis­tä, ta­val­li­sis­ta suo­ma­lai­sis­ta mie­his­tä ja nai­sis­ta, jot­ka tais­te­li­vat meil­le va­pau­den ja ra­ken­si­vat elä­mää ko­ti­rin­ta­mal­la, kun muu­ta vaih­to­eh­toa ei ol­lut. Nou­se­va su­ku­pol­vi on saa­nut Lou­hi­mie­hen elo­ku­vas­sa ja WSOY:n kir­jas­sa oman so­ta­ko­ke­muk­sen­sa. Kun mum­mat ja paa­pat, jot­ka so­das­ta ai­em­mil­le su­ku­pol­vil­le ker­toi­vat, ovat jo men­neet ma­nan ma­joil­le, on tai­tei­li­joi­den teh­tä­vä osal­taan pi­tää muis­to elä­vä­nä.

Näi­den ko­ke­muk­sien ja ta­ri­noi­den tär­keyt­tä ei ku­kaan voi­ne kiis­tää. Jo­kai­nen teos, joka ku­vaa Suo­men koh­ta­lon­het­kiä, on tär­keä.